tiistaina, joulukuuta 15, 2009

Minkään kuolleen rinnalla ihminen ei ole näyttänyt niin suurelta kuin pyydystämänsä sinivalaan.
Jättimäisillä kekseillä hän tutkii sinivalaan hymyä, hymyä joka luo merivirtoja.
Punkkia hän tarkkailisi suurennuslasilla, mutta punkki hymyilisi takaisin.

*

Pyydystämänsä venäläissotilaan vieressä hän on riutunut ja nälkäinen, mutta hän hymyilee, hänellä on vatsalaukku kädessään. Kun sen sijoittaa hyvälle paikalle metsään, siitä tulee pesä johon saaliseläimet käyvät nukkumaan.

maanantaina, joulukuuta 14, 2009

Mies lopetti tupakan, mutta syöpä silti jatkoi. Koiran kuoltua levottomuus pysyi sioissa iltaan saakka. Kinkku kymmenkiloisena, vaikka syöjiä oli enää kaksi, leivällä, hernekeitossa, koiran kupissa. Nuotion sammuttua retkeilijät halasivat vielä toisiaan. Koira haukkui enää näkymättömiä, niin tuttu oli kylä. Pato jatkoi patoamistaan. Jotkin rakkaudellisiksi tulkitsemansa eleet pysyivät naisen mielessä ja synnyttivät todellisia rakkaudellisia eleitä.

sunnuntaina, marraskuuta 29, 2009

Täsmälleen saman verran kuin rakentaja työllään täyttää,
purkumies tyhjentää.
Hänen ammattitaitonsa on tehdä tyhjää tarkasti.

perjantaina, marraskuuta 27, 2009

Ensimmäistä kertaa syön toisen jäätelön.
Toista kertaa kävelen kolmanteen kerrokseen.
Kolmatta kuukautta odotan neljättä tuotantokautta.
Neljättä vuotta harjoittelemme viisin.
Viidettä versiota pidettiin kuudetta valmiimpana.
Kuudetta oli vaikeaa siirtyä seitsemänteen.
Seitsemättä kertaa ulkoilutan kahdeksaa koiranpentua.
Kahdeksatta odotti yhdeksän onnittelijaa.
Yhdeksättä kymmenen.

tiistaina, marraskuuta 24, 2009

"Eikö sovinnaisuus ole suuri kohtauspaikka, jonne kaikki suuntaavat ja jossa elämä on tiheintä ja kiihkeintä”
- Milan Kundera: Identiteetti, suom. Annikki Suni.

maanantaina, marraskuuta 23, 2009

Silmiä on kaksi, kaksi keuhkoa, munuaista, kivestä, yksi nenä, sukuelin, ihminen,
kokoustilassa nouseva penkkirivistö ja yksi vahtimestari, vahtimestarilla yksi risteilylippu, kaksivuoteinen laivanhytti, kolme sokaisevaa aurinkoa.

perjantaina, marraskuuta 20, 2009

” Illansuun viileydessä nautin täysin rinnoin naaraskamelini joustavasta käynnistä. Se tasatahtinen astunta – oikeanpuoleiset raajat etenevät yhtä aikaa vartalon kallistuessa vasemmalle, ja sitten astuvat vuorostaan vasemmanpuoleiset raajat vartalon kalistuessa oikealle – se astunta on ominainen kameleille, leijonille ja norsuille ja houkuttelee metafyysiseen mietiskelyyn, kun hevosten ja koirien hypittävä käynti herättää vain onnettomia ajatuksia ja alhaisia laskelmia. ”
– Michel Tournier: Kolmen kuninkaan kumarrus, suom. Annikki Suni
”Itikattomassa rannassa he pukivat ja riisuivat uudehkoja vaatteitaan. Juuri ladatuin kännyköin he hidastelevat kiintymyksen sanoissaan. Vihattomassa metrotunnelissa he kiiruhtivat ystäviensä juhliin.”

keskiviikkona, marraskuuta 18, 2009

Lapsia kallistumassa holtittomaan juoksuun. Koetellakseen: holhoojien luomaa esteettömyyttä.
Lapsia työntämässä vammaista ikätoveriaan haialtaaseen. Todistaakseen ajatelman: vammainen ei voi vammautua.
Kolmipyöriä jotka syöksyvät arvaamatta tielle. Penkojia jotka löytävät kondomipaketin ja leopardit. Kirkkaita päävärejä syksyisessä metsikössä. Satuaiheinen kumivene ydinvoimalan katveessa. Satuaiheiset pelastusliivit. Satuaiheisia jousipyssyjä ja ritsoja.
Keskenkasvuisia syömässä keskenkasvuista: ituja, mätiä, vasikkaa. Todistaakseen: kasvaa voi vain syömällä itseään vanhempia.

keskiviikkona, marraskuuta 04, 2009

Poolossa aloitetaan dopingtestit 21 hevosen kuoleman jälkeen

"Venezuelalaisseura Lechuza Caracasin ratsut alkoivat äkisti vaipua maahan, kun niitä oltiin tuomassa ulos kuljetusvaunuista." HS 4.11.2009

maanantaina, marraskuuta 02, 2009

"Iso sota-alus myllersi New Yorkissa suuret tunteet pintaan, kun se maanantaiaamuna lipui arvokkaasti Hudsonjokea myöten kuulaassa syyssäässä.

USS New York -aluksen keulaan on upotettu 7,5 tonnia terästä, joka on peräisin vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskuissa tuhoutuneista kaksoistorneista." HS 2.11.2009

lauantaina, lokakuuta 31, 2009

”Ja mikä heitä esti? Heidän persoonallisuutensa ja menneisyytensä, tietämättömyytensä ja pelkonsa, arkuutensa, turhankainoutensa, kyvyttömyytensä vaatia asioita, kokemuksen puutteensa ja jäykkyytensä, joka oli jäännettä uskonnollisesta ahdasmielisyydestä, heidän englantilaisuutensa ja luokka-asemansa sekä historia itse. Ei siis paljon mikään. ”
- Ian McEwan: Rannalla (2007), suom. Juhani Lindholm.

keskiviikkona, lokakuuta 28, 2009

Tyhjennettyjen tai silleen jätettyjen huoneiden ovet suljetaan. Elämä keskittyy pöydän ääreen. Lehdet haravoidaan keskelle pihaa. Kaatuneen pyöräilijän ympärille kokoontuu ihmisiä kuin pidettäisiin mullistavaa puhetta. Hävittäjä lentää yli. Elämä keskittyy mittarilukemiin. Autot kerääntyvät valaistun talon ympärille. Ilo on paennut sylivauvaan. Konditoriasta juostaan lämpimäisiä. Paleltuneet reidet avautuvat hirveään nautintoon, jota ei enää suojele tapa eikä tyyli.

tiistaina, lokakuuta 27, 2009

Jumala karkotti Kainin veljentaposta, mutta pani häneen merkin jotta häntä ei tapettaisi ja hän voisi lisääntyä ja tulla myöhemmin tuomiolle.
Minkälainen merkki voisi pelastaa ihmisen toisen ihmisen julmuudelta?
Puujalka? Eric Dolphy-pahka otsassa? Täydellinen periksi antamisen kyky kaikessa? Ylimaallinen kauneus? Potentiaalisen orjan ulkomuoto? Maailmanselittäjän silmät?
Tiesitkö että maailman parhaan levysoittimen levylautanen on kahden tonnin painoinen? Se on hihnavetoinen ja sitä pyörittää polttomoottori. Tiedät varmasti homopornon? Ridgeä näyttelevä Ron Moss on muuten tosielämässä Eric Forresteria näyttelevää John McCookia vanhempi. Ja McCook, hän on homopornomiehiä. Eikä tässä vielä kaikki. Puhdashopeakaapelit jotka lähtevät levysoittimesta RIAA – vahvistimeen ovat reiden paksuiset.


Pieter Verbeeck, n. 1652

Kun hevosmies kuolee matkalla kaupunkiin, sisäiseen tai ulkoiseen luotiin, jatkaa hevonen matkaansa ja kertoo sen mitä on kerrottavana. Kun hevonen kuolee, sisäiseen tai ulkoiseen luotiin, tekee ratsastaja samoin, patikoi kaupunkiin ja kertoo sen mitä on kerrottavana. Kun molemmat, sekä mies että hevonen kuolevat, kumpi sisäiseen kumpi ulkoiseen luotiin, syntyvät madot. Niiden matka kaupunkiin on pitkä, mutta mikään, sisäinen tai ulkoinen, ei uhkaa niitä.
Hevosentappo Erno Paasilinnan kuvaamana kirjasta Kadonnut armeija:

Etsittiin tasainen paikka nuotioiden takaa. Hevonen sidottiin puuhun kiinni. Koko toimitus alkoi muistuttaa teloitusta.
Kun kiväärinlaukaus jymähti, hevonen putosi alas ja alkoi potkia maata kuoleman kauhussa. Se ulosti verensekaisen, limaisen ulosteen ja korisi aivan kuin olisi yrittänyt saada hengitetyksi. Toinen laukaus ammuttiin päähän, se räiskähti aivan kuin olisi pirstonut puuta. Hevonen kaatui kyljelleen, sen pää jäi liian lyhyen marhaminnan vuoksi roikkumaan puuhun, aivan kuin hevonen olisi hirttynyt.
Jokin ajan kuluttua maassa oli kasa värisevää lihaa, talja, polvista leikatut jalat, nylkemätön pää, kasa höyryäviä sisälmyksiä.
Kun lihat jäähtyivät, kenttäkeittiössä valmistettiin keitto, ja miehet söivät sitä nuotioillaan hiljaisina, mantteleihin kääriytyneinä, metsään katsellen.

maanantaina, lokakuuta 26, 2009

Mihin kaikki kadotettu joutuu?
Poika katosi aaltoihin Barbadoksella. Säätiedottaja hävisi kuvasta kesken lähetyksen. Trombi pyöri hetken pellolla ja katosi sitten jäljettömiin. Navigaattorilaitteen kuva katosi risteyksessä.
Kari poistettiin merikortista. Ihastuksen tunne katosi tytön rinnasta huvittelupäivän jälkeen. Rakkaus katosi velkahuoliin. Nainen palasi eläinlääkäristä roikottaen tyhjää hihnaa kädessään. Koti paloi savuna pakkastaivaalle. Kun tupakasta oli enää holkki jäljellä, hetki loppui. Vieteriauton teho loppui kynnykselle. Keitinvesi jätti haihtuessaan perunat helvetin tuskiin. Kylläisyys katosi röyhtäykseen. Kurkiaura katosi hauleihin. Bändi hajosi. Vaiva katosi hyvin nukuttuun yöhön. Kun hän heräsi sairaalan sängystä, oli elämästä kadonnut seitsemän vuotta. Veri pyöri lavuaariin. Historioitsija sivuutti kokonaan 2000 – luvun runobuumin. Löytötavaroiden tietokanta katosi tietojärjestelmästä. Murtovaras löytyi, mutta arvoposliinit menetettiin. Lottonumero pyyhkiytyi kupongista. Nuudelit loppuivat varastosta. Pääsiäisenä haudalle tulleet naiset löysivät tyhjän haudan. Muistelmista ei ollut varmuuskopiota. Ducks hävisi neljännen perättäisen kotiottelunsa. Lääkäri antoi kaksi kuukautta elinaikaa, mutta potilas eli vain yhden.
Kaatopaikka on täynnä! kun kurkiaura ei suostu lentämään sen ylitse, vaan kääntyy kohti tuulipuistoa. Tuulipuisto toimii! kun se ei jätä ainuttakaan lintua silppuamatta.

*

Täälläpäin on lintuja jotka ruokailevat aina samaan aikaan, samassa tehtaansuussa. Ja rojahtavat nälkäkuoleman koittaessa yhtenä parvena alas. Ja kaloja. Nousevat parvena pintaan, mutta silloin linnut ovat jo menneet.
OHJEISTUKSIA

Olet juuri surmannut juopon isäsi. Tulet lumimyrskystä sisään. Aiot nyt viimein tehdä tiliä vaimosi vuoden jatkuneesta salasuhteesta. Muista: sinulla on koko ilta aikaa. Puista vaatteet. Pese kädet. Mitä tahansa. Istu sohvalle. Avaa uutiset.
Olet käynyt kioskilla tarkistamassa lottorivin. Seitsemän oikein. Tulet lumimyrskystä sisään. Naapurin pariskunta on käymässä, vaimosi keittelee kahvia. Kehu rouvan uusi laukku, kampaus. Maistele kerrankin domino. Siirry ehkä sohvalle. Avaa uutiset. Mainoksia.
Olet tulossa sairaalasta. Syöpää se oli. Tulet lumimyrskystä sisään. Vaimosi ahkeroi esitelmän kimpussa. Lapsi on viety hoitoon. Puhelinmyyjä soittaa. Vastaa vain puhelinmyyjälle.
Kaahaat pihaan. Olet kuullut autoradiosta ydinlaskeumasta joka on saavuttamassa kaupungin. Tulet lumimyrskystä sisään ja haistat vaimossasi jälleen vieraan miehen. Rauhoittele itsesi. Ehdota kahvihetkeä. Vaimo on avaamassa uutisia. Ota nätisti kapula ja suutele häntä suulle.
Olet tulossa eläinlääkäristä. Kissa on karannut matkalla. Olet hankkinut uuden, samanvärisen. Tulet lumimyrskystä sisään. Vaimosi tulee iloisena vastaan. Kissa on lumimyrskyssä. Anna kissa vaimosi syliin.

sunnuntaina, lokakuuta 25, 2009

Eikä päättyminen, ehtyminen,
vaan pelko anastaa päivämme.

- Matti Tiisala: Uneksin kuun (1986)
Kun näkeviä oli jäljellä enää muutamia kymmeniä, sammutettiin kaupungista valot. Mustat opaskoirat ennakoivat grillien uudet herkut ja isännät säntäsivät matkaan. Kaupunki oli tummaa kuhinaa tulvillaan. Vain näkevien anomaaliset otsalaput piirsivät sinne tänne reittejä, joita hiljaiset tutkat ottivat vastaan laiskasti kääntyillen. Lienee totta ettei kaupunki ollut muuttanut todellista kokoaan, mutta yleinen kokemus oli toinen. Kaukainenkin, kuten suuren tavarajunan kolke, tuntui olevan käden ulottuvilla, siirrettävissä olohuoneen matolle, linjavaihteelle.

lauantaina, lokakuuta 24, 2009

Pääsiäisenä naiset löysivät Jeesuksen haudan tyhjänä ja pitivät tätä suurena ihmeenä ja todisteena.
Todellisuudessa naiset kävivät väärällä haudalla. Ei aivan viereisessä, mutta sitä seuraavassa luolassa nukkui Jeesus hyvinkin tavallista suurta unta.
Naiset hakivat paikalle Pietarin ja Johanneksen ja hekin todistivat että Jeesuksen ruumis oli poissa.
Poissa se olikin, koska kannibaalit olivat varastaneet sen. Kilometrin päässä Tyhjän haudan ihmeestä Jeesusta valmisteltiin viimeiseksi ateriaksi.
Naisten ja opetuslapsien lisäksi Tyhjän haudan ihmettä kerääntyi katsomaan myös muuta väkeä, ohikulkijoita, pienempiä profeettoja, kerjäläismusikantteja. Joukkohysteria sai heidät kaikki toteamaan: ihme!
Todellisuudessa Jeesus ei ollut kuollut ristillä, vaan ainoastaan pökertynyt. On edesvastuutonta kantaa tajuton hautaan, mutta sitähän tapahtuu alinomaa. Yöllä Jeesus heräsi pimeässä haudassa ja jumalallisilla voimillaan siirsi kiven sen suulta.
Todellisuudessa Jeesus ei pökertynyt ristillä.

perjantaina, lokakuuta 23, 2009

"Salo-Miehikkälän asukkaat haluavat kohentaa Hulkkianjärven tilaa tyhjentämällä sen väliaikaisesti."
"Järvien tyhjentämistä on kokeiltu Suomessa vasta vähän. Kaakkois-Suomessa myös Lappeenranta suunnittelee Haapajärven tyhjentämistä." YLE.fi 19.10.2009


Sujuvampien olutiltojen tähden.
”Perhe on maailman väärien tietojen keskus. Perhe-elämässä täytyy olla jotain, mikä synnyttää asiavirheitä. Liiallinen läheisyys, olemisen meteli ja kuumuus. Ehkä jotain vielä syvempää, kuten henkiinjäämisen tarve.” Don DeLillo: Valkoinen kohina, suom. Helene Kortekallio.

torstaina, lokakuuta 22, 2009

HENKILÖN ARVUUTTELU

Rukoileeko hän hädän hetkellä jumalaa johon on päättänyt olla uskomatta? Uskooko hän paratiisin olevan hyvää ruokaa ja erinomaista seksiä? Kokeeko hän sietämätöntä sääliä kidutettuja eläimiä kohtaan? Pukeutuuko hän kidutetun eläimen nahkoihin? Pahoittaako hän mielensä toisen menestyksestä? Kokeeko hän joinakin aamuina sietämätöntä kiinnostusta lähes kaikkea kohtaan? Käyttääkö hän tämän kiinnostuksen järkevästi vai tuhlaako hän sen lehteen? Kulkeeko hän kartanmukaisia reittejä ennen nukahtamistaan? Onko hän kulkenut tällä tavalla toiseen kaupunkiin, maahan, maanosaan? Samantha Foxin luokse? Uskooko hän, että on merkittäviä asioita, joilla ei ole mitään tekemistä politiikan kanssa? Keittääkö hän salassa kirjallista pommia? Uskooko hän, että kaikkein merkittävimmät asiat ovat mielikuvituksen tuotetta? Hyytelöikö hän mielessään valtameren ja nostaa sen suurilla laitteilla ilmaan? Uskooko hän että hänen elinaikansa riittää muutokseen kokonaan toiseksi ihmiseksi? Riittääkö hänen keskittymiskykynsä 20 minuuttia pidempiin suorituksiin? Onko kirjosieppo hänestä harakan pienoismalli? Osaisiko hän selittää radion toimintaperiaatteen kivikauden ihmiselle? Osaako hän selittää humalaiset toimintaperiaatteensa? Onko hänen tylsyytensä vain muiden ihmisen virheellistä päättelyä? Kiusoitteleeko hän itseään alastonkuvilla jos on päättänyt kokeilla selibaattia? Tuntuuko hänestä lennon jälkeen kuin olisi saanut uuden elämän? Vai tuntuuko hänestä että häneltä olisi viety jotakin? Tuhoaako hän mielellään itselleen vähäpätöistä mutta toisille arvokasta? Tajuaako hän autoillessa liikenteen vaarat? Osaako hän olla sanomatta jatkuvasti viimeisiä sanojaan? Nihiloiko hän maailman parhaita perseitä kuvittelemalla niihin iho-ongelmia? Tekeekö hän tämän arkirauhan ja perheonnen vuoksi? Syyttääkö hän epäonnestaan sukupuoltaan? Tunteeko hän syödessään olonsa merkillisellä tavalla syylliseksi? Onnistuuko hän vuodattamaan kyyneleitä ajattelemalla itseään pikkulapsena? Kiusaako hän itsensä oloisia pikkulapsia? Itkeekö hän ainoastaan kuolleitten ja vaarattomien vuoksi? Rakastaako hän jossakin ihmisessä tämän kaikkia ominaisuuksia? Aikooko hän puheenpartensa kaltaiseksi? Näkeekö hän mahdollisuuksia kätevyyteen siellä missä muut nauttivat sujuvuudesta? Onko hänellä voimaa taistella oksennusta vastaan? Nauttiiko hän olla aivastuksen armoilla? Nauttiiko hän jos on eksynyt pääsemättömiin pitäessään juhlapuhetta? Nauttiiko hän taitojensa riittämättömyydestä? Ajatteleeko hän, että aina on jäljellä irstailu? Ajatteleeko hän, että elämä on häpeällistä, ellei hän saa julkisuutta? Ajatteleeko hän, että Idänsiilikkäät ovat harvinaisia vain siksi että perhostutkijoita on niin vähän? Onko hän perhostutkija? Onko hänellä taipumus saada jumalallisia voimia pienistäkin itseensä kohdistuvista huomionosoituksista? Ampuessaan pistoolilla, tunteeko hän luodin lähtevän pistoolista vai syvemmältä, sydämestään? Noustessaan korkokengille huimaako häntä oma kauneutensa vai rumuutensa? Ajatteleeko hän, että mittava palkankorotus merkitsisi enintään laadukkaampia tuoremehuja? Onko hän joutunut pienoisrautatieonnettomuuteen? Uskooko hän olevansa hajulla siitä, miltä olemattomuus tuntuu? Kuvitteleeko hän sokkeloisia tunneleita? Pelkääkö hän, että olisi aina löydettävissä? Onko hänen vihansa riittävän vahva hakkaamaan maassa makaavaa? Saavatko hukatut vuodet hänet kauhuihinsa? Saako tietokoneen elinkaari hänet kauhuihinsa? Kun hän on nukahtamaisillaan, ajatteleeko hän olevansa junassa tai jokilaivassa? Matkustaako hän niissä yksin vai kaksin? Pitääkö hän city-kania kaikesta huolimatta söpönä? Pitääkö hän missejä kaikesta huolimatta söpöinä? Saapuuko hän kaikesta huolimatta paikalle? Onko hän hankkinut hammaslääkärin numeron, mutta viivyttelee soittamista? Onko hän lähtenyt seuraamaan jotakuta ja tajunnut, että syntyvä reitti on myös hänen ainoansa? Onko hän maksanut taudinaiheuttajia sisältävällä setelillä? Onko hän nähnyt variksen muuttavan reittiään kaatopaikan kohdalla? Onko hänen vuokseen muutettu reittiä? Jos kaikki hänen vaikutuksensa yhteiskuntaan poistettaisiin, miten huomattavasta häviöstä puhuisimme? Avautuisivatko haudat? Toimisivatko junat? Katoaisiko nauru? Saisiko punarinta pihapuun? Rakastuuko hän ihmisessä yksityiskohtiin, kuten arpiin ja luomiin? Onko hänestä kiihottavaa ostaa kallis tavara uuteen asuntoon? Ajatteleeko hän olevansa sukua? Ajatteleeko hän olevansa skeneä? Antaisiko hän omaisuutensa romanialaisille, jos ei olisi niin köyhä? Antaisiko hän omaisuutensa romanialaisille, jos ei olisi niin rikas? Tajuaako hän yhtenä päivänä, ettei hänen levykokoelmansa kerro mitään hänen todellisista kyvyistään? Hävittääkö huonosti istuva vaate hänen ihmisarvonsa? Häpeääkö hän samantakkisuutta? Onko hänen vuokseen jonkun kuoltava? Onko hänen kuoltava muiden vuoksi? Kokoaako hän työlään rikkauksia mahtaville miehille ja naisille? Käytetäänkö hänen kokoamansa rikkaudet hyvin? Osaako hän suhtautua tyynesti ikääntyvien poliitikkojen suosioon nuorten naisten keskuudessa? Vainoaako hän pahoja ajatuksiaan? Saako hän ne kiinni ja kuritettua? Palaako hän mielellään syntymäänsä edeltävään aikaan? Rakastaako hän viinirypäleitä? Hyväksyykö hän rusinan? Onko lapsella hänen mielestään iso pää siksi, ettei aikuinen viehättyisi hänestä seksuaalisesti? Vertaako hän sitä joskus kypärään? Osaako hän pysytellä keskustelun ytimessä? Entä oman potentiaalinsa ytimessä? Luottaako hän mustalaiskellon aikaan? Protestoiko hän kapitalismia vastaan jättämällä hampurilaiskääreet McDonaldsin pöytään? Onko hänellä erehtymätön tieto ruumistaan lahottavasta tappavasta taudista? Välttyykö hän vaaroilta vain huippuunsa harjoitellun huomiokykynsä ansiosta? Käyttääkö hän lähipalveluja vai tyydyttääkö hän tarpeensa muualla? Odottaako hän suotuisien aikojen koittavan? Suosiiko hän kannettavaa elektroniikkaa ylläpitääkseen karkaamisen optiota? Kokeeko hän velvollisuudekseen etsiä empatiaa? Saako hän koskaan ketään nauramaan muuten kuin tahattomuuksilla? Osaako hän olla vahva vahvojen joukossa vai onko hän riippuvainen muiden heikkouksista? Pystyykö hän seuraamaan livelähetyksiä nauhoittamatta? Onko hän koskaan toisten ihmisten ajatuksissa?

Eläimen arvuuttelu
Miksi Jeesus surmasit viikunapuun? Vain senkö takia, ettei siinä ollut hedelmiä sillä hetkellä kun sinun oli nälkä?
Ymmärrän, olit väsynyt, palaamassa raskaalta saarnamatkalta.
Kaikki ei ollut mennyt niin kuin piti. Sait takoa rakkautta kivikoviin sydämiin hartiavoimin. Irstaiden hikoileviin silmiin ei helpolla saa kyyneltä.
Mutta miksi viikunapuu? Et ehkä tiedä, mutta tästä meni äskettäin matkamies, vielä sinuakin riutuneempi, säkeidenlaatija, jonka puu ravitsi viimeisillä hedelmillään. Ei se osannut sinua odottaa. Tiedätkö sitäkään, että suuri tuuli oli matkalla kylään mellakoimaan, mutta puu otti sen sisäänsä, eikä laskenut irti vaikka lehtiä pöllysi.
”Sinuun ei ikinä kasva enää hedelmiä”, sanoit, ja puu kuihtui.
Minä en ole niin kuin viikunapuu. En ole ruokkinut koskaan ainuttakaan ihmistä. Kerran annoin kaverilleni puolet eväspasteijastani, mutta olin äskettäin syönyt monipuolisen aamiaisen. Tarjoamissani bissenpohjissa oli noro-virus. Kerran heitin harmaalle lokille jäätelöstäni vohvelin, mutta ei se sitä syönyt, vaan kiljui ystävänsä paikalle. Syntyi tappelu ja joku sai siinä surmansa.
Jos sattuisit kulkemaan tästä ohi, kuinka en olisi silloin väsymyksen, katkeruuden ja latteuksien vallassa? Kuinka voisi olla se hetki sadastatuhannesta?

perjantaina, lokakuuta 16, 2009

”Vanhat tutut tuoksut eivät lohduta niinkään siksi, että ne muistuttavat vanhoista hyvistä ajoista vaan siksi, että hetken tuntuu kuin tämäkin päivä olisi sitä samaa hyvää aikaa.” Petri Tamminen: Mitä onni on (2008)

torstaina, lokakuuta 15, 2009



Kaksi identtistä Ilkka Kanervaa merkitsee toisen olevan väärennös. Mahdollisuus kahteen virheeseen: aidon Ilkka Kanerva hylkäämiseen ja väärennetyn Ilkka Kanervan hyväksymiseen, joista toisen arvo yleensä kiinnitetään toista minimoitaessa.
Tapauksesta riippuen kysymyksessä voi olla joko satunnainen, yksinkertainen tai tilastollinen Ilkka Kanerva – väärentäjä.
Satunnainen väärennös on Ilkka Kanerva, joka sekoittuu tahattomasti aitoon Ilkka Kanervaan. Yksinkertainen Ilkka Kanerva -väärennös syntyy, kun tiedossa on aidon Ilkka Kanervan tyyli. Tilastollisen väärennöksen tekijällä on kaikki mahdollinen informaatio Ilkka Kanervasta.

keskiviikkona, lokakuuta 14, 2009

"Suuret autonvalmistajat suunnittelevat keinotekoista moottorinpärinää uusiin hybridi- ja sähköautoihinsa, kertoo sanomalehti New York Times.

Ilman tehosteääniä ne olisivat niin hiljaisia, että jalankulkijat, lapset ja huonokuuloiset eivät välttämättä kuulisi ajoissa niiden tuloa.

Esimerkiksi hybridiauto Fisker Karman puskuriin on tarkoitus yhtiön mukaan asentaa kaiuttimet, joista kuuluu moottoria muistuttava ääni." HS 14.10.2009
Murhaaja asettaa pyssyn uhrin käteen,
koska mikään koskaan ei tule sinun ulkopuoleltasi.
”Ne jotka eivät lentokoneessa pelkää ovat keskittymiskyvyttömiä tai liiasta lentämisestä turtuneita. Nuo pelottomat ovat kadottaneet yhteyden todellisuuteen, he ovat unohtaneet, että pelko on matkustajan ainoa keino pitää konetta ilmassa.” – Petri Tamminen: Mitä onni on (2008)

tiistaina, lokakuuta 13, 2009

TENNIS II


Arkivaatteiden riisuminen. Urheiluasun pukeminen: valkoiset shortsit. Valkoinen pikeepaita. Valkoiset tennissukat ja hikinauha oikeaan ranteeseen.

Eräiden kämmenselkään kirjautuneiden rapistumisen merkkien huomioiminen ja hylkääminen.
Tennismailan jänteiden kivulias pingotus. Mailapussin asettuminen muistetulla tavalla.

Pelikaverin odotuttaminen eteisessä. Yksittäisten ja parillisten, takan päälle ratkaistujen design-esineiden merkityksen summittainen arvioiminen. Seinällä kuvaton kehys tulevaa sukupolvea varten. Hikinauhan alla kello. Kellon alla kelloa nostava laskimo.

Autoilua kentälle. Meteoriitin törmääminen Jupiterin pintaan. Hyväosaisuuden sanaton jakaminen automaattilaiteilla, kuten sähköisellä ikkunanostimella tai ilmastoinnin käynnistämisellä.
Työkaverin vähättelevän äänensävyn käsitteleminen erinäisiä vähäpätöisiä asioita vähättelemällä, kuten radiossa laulavaa Koop Arposta.

Monisyisten ajatusten yksinkertaistaminen ja keventäminen ilman sanottavia taukoja puheen kituliaassa virrassa.

Kentälle tulo. Liioiteltu ajon pehmentäminen hidasteiden kohdalla. Liioiteltu tottumusta ilmaiseva rentous auton lukitsemisessa.

Viereisellä kentällä pelaavien naisten rusketuksen tyrmäävä, suojauksen läpäisevä vaikutus omaan ihmisarvoon ja elämän mielekkyyteen.

Mieheksi pukeutuminen ryhtiä korjaamalla, haaroja levittämällä, kääntämällä hartioita pään mukana, takaraivon raapiminen, äänen madaltaminen, toistuva epäonnistuminen spontaanissa palleasta lähtevässä naurussa.

Peruslyöntien kokeilua. Mailan eristeteipin tahmeuttava vaikutus kämmeneen.

Pallon reagoiminen kivenmuruun odotetun arvaamattomalla tavalla.
Vaimon yllättävä reagoimattomuus vastaamatta jätettyyn tekstiviestiin. Siitä nouseva sekunnin ajan näyttäytyvä tuska.

Homoseksuaalisten ajatusten yhtäaikainen paljastuminen, huumorin mahdottomuus, irstaiden huomioiden mahdollisuus ohikulkevasta äidistä.

Mielialan vähittäinen asettuminen pallon vuorottelevaan rytmiin. Pallon karvoituksen kuluminen. Päälaen karvoituksen kuluminen. Minuuden hellittämisen onni.
Havainto pallon liikeradasta, silmien sulkeminen ja onnistunut lyönti. Silmien sulkeminen ja onnistunut vuosi.

Ilman ja sovinnaissääntöjen väistyminen pallon tieltä. Pallonmentävä aukko tehokkuusyhteiskunnassa, napakka lyönti aukkoon.

maanantaina, lokakuuta 12, 2009

Auto pysähtyy puuhun tai toiseen autoon, ihminen auton sisällä pysähtyy, ihmisen sisällä pysähtyvät sisäelimet, sydän ja maksa. Unelmat ja suunnitelmat jatkavat liikettään, näkyy kuinka ne loittonevat, peileihin katsomatta. Näkyy kuinka puoliso ei nosta katsettaan viikkolehdestä.
Kaukana edessä ajava auto on tehnyt äkkijarrutuksen. Edessä sata tuhoutuvaa autoa ennen ikiomaa törmäystä. Voi kuunnella autoradiosta uutiset: mittava ketjukolari valtatie 9:llä jatkuu, Idols- voittaja selviää illalla. Auton takakontissa lahjapapereissa Maserati MC12 vuosimallia 2009.
Maseratin sisällä herpaantumattomat, kauas tähystävät silmät.
Jännityksellä seurasin touhua Olkiluodossa.
Kairasivat hyvin läheltä muinaisia jäteonkaloita.
On kai lohdullista, että jos kaikki maanpäällinen
menisi pieleen, jätteet jäisivät. Jätteet jatkaisivat.
Koruliikkeen ryöstössä arvokellot jätettäisiin vitriiniin.
Avainteokset kirjakaupan hyllyyn.
Vanhuutta ei enää huomaisikaan siitä,
että murtovarkaat jättävät huomioimatta.

keskiviikkona, lokakuuta 07, 2009

Löydetty kissa, josta tehty rukkaset. Rukkaset noudettavissa.
Löydetty auto josta tehty viisi polkuautoa.
Löydetty mammutin luuranko, josta koottu tuntematon suurehko nisäkäs. Nisäkäs kadonnut, poissaolo tarkistettavissa.
Löydetty vuori josta lapioitu kukkula.
Löydetty pieni paikallinen jumala, josta tehty kansainvälinen epäjumala.
Löydetty luoti, jonka matka katkaistu lihankappaleeseen.
Löydetty pajukosta miestenlehti, josta sutattu lasten aavikkokirja.
Löydetty metsäpalo, josta rajattu nuotio.
Löydetty sademetsän hierarkia, joka käännetty nurinpäin. Harpyija kaivettavissa maasta.
Löydetty vähäinen, josta tehty paljo.
Löydetty vankiselli, josta tehty julkinen tila: avain kopioitu ja jaettu kaupunkilaisille.
Löydetty saapas, josta tehty lasten saappaat.
Löydetty pistooli, joka sulatettu ja josta tehty toimiva tykki sisällissotasimulaatioon. Tykki noudettavissa.
Löydetty osien välinen yhteys, joka katkaistu.
Löydetty kasvuston alta kouluratsastuskenttä, joka varmennettu iäkkäillä hevosilla. Kentästä tekeillä luonnonniitty.
Löydetty maakunta, jolle tehty rakennemuutos.
Löydetty runo, josta tehty proosaa, proosa myyty, tuotto noudettavissa.
Löydetty temppeli, josta tehty avaimenperä, avaimenperään kytketty temppelin avain.
Löydetty peilikaukoputki, jolla löydetty taivaankappale. Kaukoputki hukattu.
Löydetty metallinpaljastin, josta tehty pelivälineeksi naamioitu veitsi.
Löydetty työtön josta tehty työläinen, josta tehty osastonjohtaja, joka työnnetty eläkeputkeen.
Löydetty onnettomuuden aiheuttaja, oikeasta paikasta väärään paikkaan siirretty tulppa.

tiistaina, lokakuuta 06, 2009

”Elliot Lasherilla oli film noir –kasvot. Hänen piirteensä olivat terävärajaiset, hänen tukkansa oli hajustettu jollakin öljyisellä aineella. Minulla oli merkillinen tunne, että nuo miehet ikävöivät mustavalkoisuutta, että heidän kaipaustaan hallitsivat värittömät arvot, sodanjälkeisen urbaaniharmauden henkilökohtaiset äärimmäisyydet. ” Don DeLillo: Valkoinen kohina, suom. Helene Kortekallio.

maanantaina, syyskuuta 28, 2009

Ihmeparantaja tekee pyörätuolikauppaa. Tekojäsenkauppaa. Lämmittää mökkiä kainalosauvoilla. Hänellä on vyötäisillään kulunut mittanauha, jolla on todistettu sadat parantumiset. Laatikoittain silmälaseja, kuulokojeita, nikotiinipurukumia, Viagraa, Tenoxia, opiaatteja, hyvän elämän oppaita, levykokoelmia, lenkkitossuja, vieraslistoja, olkatoppauksia.
Hän saa rikastuneelta kauniin köyhyyden ja ruman vaimon.
Hän näyttää röntgenkuvasta luotia aivoissa. Infrapunakuvasta hän osoittaa riivaajahengen. Pornokuvasta hymyilevän tyttärensä. Rakastamiaan ei ihmeparantaja halua enää parantaa.

Janne Porkka varastoi ylimääräistä energiaansa suuriin jousiin, joita hän on virittänyt takapihalleen. Hän uskoo aikansa vielä koittavan. Porkan kuistilla on Maria Drockilan kynttilä Saija Palinin muotoilemassa savijalassa. Sielunkynttilä, joka pitää tuulessakin rauhansa. Muinainen elämänliekki joka lepattaa tyvenessä. Kun puhelin lakkaa soimasta, tarvitaan avointa sydäntä, sielun paljautta taitoineen ja tietoineen. Porkalle nudismi on julkisten ihmisten piilossa tapahtuvaa alastomuutta, joka ei, niin kuin Porkka on kirjoittanut, häpeä lehdistöä mutta tarvitsee lehvästöä. Pukeutuminen on ruumiin- ja sielunosien luonnollisten painotusten muuttamista peittämällä, kirjoittaa Porkka. Porkan kuistilla savuaa Maria Drockilan kynttilä Saija Palinin muotoilemassa savijalassa. Poltettavaa riittää nyt läpi vuoden, kun Drockila on alkanut siirtää tänne varastoaan.

Peter Franzen
Anna Abreu
En tiedä oletko havainnut tätä, mutta Intian liikenteessä, kaiken päättymättömän törmäilyn keskellä on paljon sammutettuja autoja. Ne eivät, niin kuin voisi ajatella, muodosta sumppuja, vaan liikkuvat sujuvasti muiden mukana. Oletko kokeillut painaa äänitorvea öisellä parkkialueella? Tienoo on heti tööttäystä täynnä. Rakastua palavasti? Kirjoittaa runoa niin ettei se heti olisi valmis ja vanha? Autokorjaamo on Intiassa ihmeellinen bisnes. Mekaanikot korjaavat ensimmäisen osan, joka heille sattuu mieleen. Sen jälkeen vain ajoon. Ei ole epätavallista että viiden tien ja kahden polun risteyksessä ei ole ainuttakaan kunnossa olevaa kulkuneuvoa. Mutta kaikilta ei puutu koskaan samaa osaa. Kerjääminenkin, josta usein puhutaan, on erilaista kuin olin kuvitellut. Ikkunaan koputellaan ja työnnetään naamaa joka välissä, ja kuhina on sen kaltaista, että yleensä niissä tilanteissa jää voitolle. Auton lattialta löytyy seteleitä.

sunnuntaina, syyskuuta 27, 2009

Kun tyyntä on jatkunut kauan ja masennus levinnyt purjehtijoista kaikkialle kaupunkiin, käynnistetään tuulipuiston voimalat – sähköllä.
Ja kun lavat alkavat jälleen pyöriä,
on kuin monet pienet hankkeet virkistyisivät.
Pariskunta nähdään kävelevän aallonmurtajalla
hatuistaan kiinni pitäen.

perjantaina, syyskuuta 11, 2009

Pääsiäisen alusviikolla karitsa vapauttaa sulonsa ja pehmeytensä. Ilman paistiajatusta ei isäntä katsoisi sitä hetkeäkään. Nyt se otetaan syliin, tunnustellaan sen nälkää. Niin hellii isäntä viinalla ruumistaan. Jeesuskin kuvataan kauniina kultakutrina vain siksi että tarinan loppu on tiedossa. Jeesus, siinä punaisessa huoneessa, jonne löydän vain lainehtivimmassa humalassa. Paistit ovat kauniita ja selkeitä, siinä huoneessa, pöydällä emäkseltä tuoksuvia. Veri on puhdasta ja sillä voi pestä kätensä ja haavansa. Apinat valvovat banaaneissaan.

torstaina, syyskuuta 10, 2009

Pioneer-10-luotain matkaa kohti Härän tähdistöä. Pioneer-10-luotain jatkaa matkaansa kohti Härän tähdistöä. Pioneer-10-luotaimen matka kohti Härän tähdistöä jatkuu. Yhäkin Pioneer-10-luotain matkustaa kohti Härän tähdistöä. Härän tähdistöön kohdistuva matka jatkuu Pioneer-10-luotaimella.Pioneer-10 luotain ja Härän tähdistö saavuttavat vähä vähältä toisiaan. Pioneer-10 luotain on vieläkin Härän tähdistö-matkallaan. Ensimmäisen tähtensä, Ros 248:n, Pioneer-10 ohittaa noin yhdeksänkymmenen tuhannen vuoden kuluttua. Pioneer-10-luotain matkaa kohti Härän tähdistöä. Pioneer-10-luotain jatkaa matkaansa kohti Härän tähdistöä. Pioneer-10-luotaimen matka kohti Härän tähdistöä jatkuu. Yhäkin Pioneer-10-luotain matkustaa kohti Härän tähdistöä. Härän tähdistöön kohdistuva matka jatkuu Pioneer-10-luotaimella. Pioneer-10 luotain ja Härän tähdistö saavuttavat vähä vähältä toisiaan. Pioneer-10 luotain on vieläkin Härän tähdistö-matkallaan. Härän tähdistöön kuuluvan Aldebaranin se ohittaa noin kahden miljoonan vuoden kuluttua. Pioneer-10-luotain matkaa kohti Härän tähdistöä. Pioneer-10-luotain jatkaa matkaansa kohti Härän tähdistöä. Pioneer-10-luotaimen matka kohti Härän tähdistöä jatkuu. Yhäkin Pioneer-10-luotain matkustaa kohti Härän tähdistöä. Härän tähdistöön kohdistuva matka jatkuu Pioneer-10-luotaimella. Pioneer-10 luotain ja Härän tähdistö saavuttavat vähä vähältä toisiaan. Pioneer-10 luotain on vieläkin Härän tähdistö-matkallaan.

tiistaina, syyskuuta 08, 2009

Kaikista koskaan tehdyistä Rolls Royceista 70 % on vielä liikenteessä. (Ei kuvia).
Tämä tieto saa kenet tahansa hetkessä vanhaksi. Tämä tieto tekee avantgardesta rahvaan hupia. Tämä katkera tieto saa ajattelemaan rahan ja terveyden hienostunutta liittoa. Tämä tieto viestii, että ihmissuku on vain määräaikansa maan päällä.

*

Suomalainen nainen elää varsinaisen elämänsä vanhuksena. Autoja, joilla hän miehensä kanssa lomaili, ei näy enää liikenteessä. Ja kaikki mitä vahingossa muistelee, muuttuu. Linnut muuttuvat, lentävät sähköikkunoista sisään ja vastakkaisista ulos.

perjantaina, syyskuuta 04, 2009

"Muista että ostat elämäsi joka päivä rahalla. Muista että jokainen ostosi on ryöstö.

Kun menet kotiisi, muista että olet ryöstänyt etuoikeuden asua turvallisessa rakennuksessa, keittää ruokaa, käyttää sähkövaloa, maata vuoteessa, lukea romaania.

Muista että teet rikoksen joka tunti. Muista että surmaat ihmisen aamulla ja illalla.

Muista tämä kun nostat voitot ja voittojen jälkeen vielä kerran voitot. Raha ei putoa sinulle ilmasta.

Nostele haarukallasi salaattia ja huuhtele suusi aurinkoisen Andalusian viinillä. Muista että siinä viinissä on verta. Muista koko ajan että olet murhaaja.

Muista että kannatat järjestelmää. Muista että syöt suoraan toista ihmistä. Tänään syöt lapsen raajat, huomenna rintakehän. Muista että sinun vuoksesi monien tulee kuolla.

Muista että olet teurastaja. Muista että syöt ihmislihaa.

Muista tämä."

- Paasilinnan Erno

torstaina, syyskuuta 03, 2009

Puolustaja istui sosiaalitoimiston kahdella penkillä koko aamupäivän.
Vuoronumerotaulusta näkyi omiin kolisseet maalit.
pelkistetty telkkä
vapaa vakaa kana
Tietämätön pitää mammutin miniatyyreja keskikokoisina, lähes huomaamattomina. Todellisuudessa ne ovat hyvin pieniä ja vain mikroskoopilla ihailtavissa. Lähes solvaavia.
Surullista on muistaa: mammutit eivät olleet niin kuin kärpäset, loputtomasti läpsittävissä.
Erittelin Audin käyntiääntä koko iltapäivän. Keskittymällä sain voimakkaimmat, terveet ja itsestään selvät äänet kuulumattomiin. Etenin pienimpiä kohti. Osa osalta lähestyin tutkimatonta sisintä. Silloin näin sen kirkkain silmin. Näytti laihuudessaan himojen kaikkien se täyttämältä; jo monen elämän se katkeroitti. Nyt moinen ratki kammottava muoto mua tuskastutti pelon painein, kunnes menetin toivoni tuo ääni ymmärtää. Ja niin kuin voittoon tottuneelle ehtii häviön aika: kaikki ajatukset vain ahdistus ja vaikertelu täytti, - niin kautta pedon rauhattoman kävi minulle: verkkaan lähestyen kohti, se minut työnsi paikkaan päivättömään. Alemmas näin kun jouduin yhä, miehen näin, jolta pitkä vaitiolo kielen mykäksi näytti kangistaneen. Hänet kun suuressa näin erämaassa, huusin: ”minua armahda, ken lietkin, varjo tai ihminen!” – Hän vastauksen antoi: ”En ihminen; jo olin.”
Rakastan: rahaa Vihaan: kuolemaa
Rakastan: nauttia Vihaan: kärsiä
Rakastan: uskoa Vihaan: pelkoa
Rakastan: Jumalaa Vihaan: Saatanaa
Kuolemaa: vihaan. Rahaa: rakastan.

x 4
Uusittava katto. Sotahuhu. Kaikki lattiat. Haaksirikkoutunut tavara. Teinikulku. Tehtävä sisäikkuna. Järeän laivapuun hankinta. Suon otto yksityiseksi niityksi. Rakennettava latoon tiilikatto. Suoritettava olkimäärän mittaus. Pahantekijän hautaus. Asennettava höyrylämmitys. Aiturin länget. Aarreuskomus. Erämaa-termi. Paikattava hellan sokkelin halkeamat. Kesähaudat. Rakennettava ansapolku talon ympärille. Poistettava vanerit sisäkatoista. Poistettava aseenkantama mittana. Yhteismetsän nautinta. Arviorupla. Avattava huoneitten välinen ovi.

keskiviikkona, syyskuuta 02, 2009

Se ei ole muuttanut tapojaan 180 miljoonaan vuoteen. Se istuu keskuudessamme Stockmannin terassilla Svenska Teaternia vastapäätä ja aterioi eläinradan päältä: kaksosten päältä kiveksiä ja munuaisia, leijonan päältä afrikkalaisen viikunan, neitsyen päältä poikimattoman sian kohdun.
Illalla se nielee kiviä palatakseen syviin vesiin. Se on täällä erityisestä syystä. Se odottaa viulukoteloiden kasvavan. Nuottitelineiden nousevan.
Hän ravisti harteiltaan vuosikymmenten murheen. Kiivastui. Sortui kuin vuori saarnan painosta. Lankesi kuraan. Heittäytyi roihuun. Paiskautui romujen sekaan. Hän kävi tuulen kuljettamien kappaleiden joukkoon. Häntä hymyilytti. Häntä itketti. Hän riemastui ja täyttyi kuin lauluun pullistuva lintu. Hän oli muovailtava ja ravitseva niin kuin taikina joka valaisee leipurin kasvot. Taikina joka kohoaa kaikkien kansojen yläpuolelle. Tummakuorinen leipä jota myydään maailman valona. Hän alkoi nauraa. Hän tuli surulliseksi. Epäileväksi. Surulliseksi kuin sateenpainoinen viitta. Ja kun hän nauroi, vyönsolki viilsi hänen vatsansa. Lainkirjain löi hänen reisiinsä. Hän kävi välinpitämättömäksi. Epäileväksi. Täyteen uskoa. Hän oli sitkeä kuin ojennusnuora joka viritetään pallopeliä varten. Heinäsirkka Johanneksen vatsassa. Laintaulu syvällä autotehtaan alla. Hän tuli vihaiseksi. Alakuloiseksi. Tarmokkaaksi. Hän katkesi kuin hopealanka ja niin kuin ammennuspyörä hän putosi kaivoon. Hän oli muuli joka kantoi vastasyntyneen virran yli. Niin kirjanoppinut. Niin palava detaljeissaan. Ja hänen merkillinen sanansa valaisi sovittamattomien ilmaisujen välejä. Valaisi kuin sylilapsi metsätien. Hän ravisti harteiltaan vuosikymmenten murheen. Ja hän oli tyhjä, kuiva ja luinen kuin punaisen meren pohja. Hän palaisi jälkiä jättämättä.

tiistaina, syyskuuta 01, 2009

Kun näkee hylätyn auton ikkunat huurussa, tietää mitä siellä on sisällä. Hanskat kannattaa vetää käteen jo kotona. Hiljainen napakka koputus kuin kuiskaus. Isokin asunnoton saattaa olla niin heikossa kunnossa että sen hakkaa helposti. Tyttöystävältä sukkahousu ja siihen kasipallo sisään. Rappuun pääsee kun painelee kuluneimpia painikkeita. Hammasta saa vetää kuin ankkurin köyttä, koko voimallaan. Tuuletusritilän päällä on lämmintä nukkua. Pakkasyönä voi touhuta niin kauan, ettei siinä paljoa ritilän päälle jää. Tähti vaan syttyy taivaalle. Joskus voi kerätä niitä pakettiautolla roskalaatikoista ja viedä mökkeilemään. Kaverit odottavat pulloineen ja polttimineen. Kamera kuvaa niin kuin asiat ovat. Kansion nimi kannattaa valita tarkkaan. Näyttö valaisee kasvot kuin taskulamppu. Ja vaikka iltojen pidetessä kaikki on pian yhtä yötä ja uni koko päivän kestoinen, käy aina jokin virtaus, joka liikauttaa säkkiä joen pohjassa. Metri kerrallaan se lähtee täältä.
Kun blondi tiputti kypäränsä, se jäi heti kiinni. Auringossa samaa olisi kutsuttu naamioitumiseksi. Nyt hiukset ovat täytteenä polkupyörän penkissä. Yhtä väsynyt on vitsi siitä, miten se pantiin haukkaamaan hehkulamppua ja juotettiin olutta päälle. Sinä yönä koiratkin olivat hiljaa. Niin niitä kusetti. Polkupyörä pantiin sihdiksi kaitaan, mutta vuolaaseen virtaan jossa pojat kylpivät. Ämpärin ja hansikkaat se päästi läpi, mutta isommat kappaleet siihen jäi. Joutsenkin kerran.

sunnuntaina, elokuuta 30, 2009

kaikkien huomattavimpien tiedonalojen tärkeimpien aiheiden ja tapahtumien esittely objektiivinen ja tasapainoinen kilpailevien mielipiteiden tarkastelu jatkuva tarkistus uusia painoksia varten huomattavien ja kuuluisien elävien henkilöiden mukaanotto selkeä elävä ja yleistajuinen tyyli kirjallisuusluettelot tärkeimpien runojen yhteydessä runsas kuva-aineisto kestävä sidos houkutteleva ja helppolukuinen typografia

perjantaina, elokuuta 28, 2009

Lammas saa taudin, joutuu salaman paistamaksi, putoaa jyrkänteeltä,
eikä mikään maailmassa muutu.
Identtinen keho on sitä aina lähellä.
Skorpioni pysähtyy vauhdikkaaseen asentoon, kuukaudeksi.
Terraariota voi kokeilla sillä välin siivota.
Pistos ei ole ampiaista myrkyllisempi. Pistämättömyys
sattuu enemmän.

torstaina, elokuuta 27, 2009

Nopan voi painottaa siten, että pelaaminen on jatkuvasti voitollista
tai vastaavasti siten, että se pysyy häviöllisenä.
Huonoilla kengillä petaa itselleen siveän illan. Baaritiski
murtuu nojatessa kuin laiturin kaide.
Jokin äkkirikastuneessa oli nähtävissä jo kasvuikäisenä, huolettomuus,
tarkkuus huvissa.

perjantaina, heinäkuuta 31, 2009


Käyntiäänen runoutta.
Toivonsa menettämistä kuvataan hylätyllä kiväärillä.
On lakattu uskomasta, että ennen pitkää jälkien päällä olisi lihaa.
On saatu summittaisella laukauksella merkittävä saalis.
Yhtä lailla toivottomuutta kuvastaa heitteille jätetty uistinlipas, jossa
kalan kuvajaiset maatuvat tasatahtia ympäristönsä kanssa.

keskiviikkona, heinäkuuta 29, 2009

Kun tutkimusmatkailija katoaa viidakkoon, tarvitaan kolmen etsintäpartion henget,
yhteensä 36 ihmisen elämä, jotta hetkeksi hyväksyttäisiin, että kultakaupunki on kuoleman rajan takana.

torstaina, kesäkuuta 11, 2009

Elin luonteeni mukaisen elämän.
Olin ystävällinen auto, jossa oli kohtuullinen määrä bensiiniä.
Sydämentahdistimeni kävi moottorin varaosasta.
Olin osa suurta hanketta,
viimeistä sukupolvea jonka oli syytä kuolla.
Kerrotaan että näytimme alakuloisilta nuorempiemme seurassa.
Syvennyimme murheelliseen lihaan,
joka oli ympärillämme teimme mitä tahansa,
joka raportoi jäännöksettömästi kaiken minkä halusimme salata.
Suuri epäselvä tahto, jonka haavoista joimme,
jonka virheitä, kuten luomia ja kohtuullisia arpia palvoimme.
Annoimme sen auringolle, savukkeille ja alkoholille,
ja omiemme seurassa kestimme halveksunnan.
Toistemme seurassa kestimme nautinnon.
Elin luonteeni mukaisen elämän.
Olin ana-digi kello, jolla ei valloita naista,
mutta pariston verran olemassaoloa.
Etsin ystävällisen pikkutien ja säyseän liftarin
joka kantoi pohkeessaan kahden kuukauden kuolemantautia.
Kun ajoin mutkasta rotkoon,
kaikki tallennettu tieto minusta vanhentui.
Olin viimeiseen asti ruumiini mukana, uskollisin kaikista.

lauantaina, toukokuuta 30, 2009

Maaseudulla ajellessa, vaikka joki lakkaa väliin näkymästä, on mielialassa sopivaa sitovuutta. Mutkien rytmi on pyöreä ja kesto vakio. Havainnot taloista, pihatöistä ja kotieläimistä tasapituisia ja kaikin tavoin riittäviä. Legaton synty ajoitetaan usein Ranskan vallankumouksen aikoihin. Väkijoukkoja. Jalkoja joiden jatkuvuutta ei uhkaa mikään uusi aate. Moniminuuttisia, kokonaisiksi rakennuksiksi hitaasti paljastuvia melodioita, kokonaisiksi maailmanselityksiksi verkkaan itsensä paljastavia naisia.

torstaina, toukokuuta 28, 2009

Hirvi jonka sydämessä on luoti,
kulkee vielä pihan poikki.

Sanat valaisevat näkymätöntä.

*

Vuoristoradan näkymätön vuori sortui.
Neljätoista loukkaantui,
joista kolme vakavasti.

Sanat kannattelevat näkymätöntä.
Kun Anna menee ostoksille, väki häädetään ulos ja kauppa suljetaan. Niin Anna saa ostaa rauhassa. Kun Anna ajaa autoa, moottoritie on kuuma, tyhjä ja täynnä pakokaasua. Anna on siellä mistä on juuri lähdetty tai minne ollaan kohta tulossa. Niin soitetaan autoradiossa. Kun Anna lentää, yläilmojen väki käsketään maahan ja pilvet puhkotaan. Anna on kahden kesken aurinkonsa kanssa. Hän pitää luomet ylhäällä, jotta valo kertyisi silmiin ja hän on pimeässä kuin todellinen kirottu. Kun Anna haluaisi lentää päin pilvenpiirtäjää, se on luhistettu hänen edestään, mutta Anna haluaakin: rakkautta! Sinkkujen saarella hän seuraa salskeiden kundien rivistöä kaukaa, kiikarilla. Rannat on tärvelty turvalliseksi tankkerillisella raskasta polttoöljyä. Hänen valintaansa pidetään hyvänä, aikakauteen sopivana.
”Mitä taitavampi olen luomaan maailmasta miniatyyrin, sitä enemmän teen siitä omani. Mutta samalla on ymmärrettävä, että miniatyyrissä merkitykset tiivistyvät ja rikastuvat. ”

– Gaston Bachelard: Tilan poetiikka (1957), suom. Tarja Roinila.

keskiviikkona, toukokuuta 27, 2009

HUKKA JA KYYHKY

Pussihukka on piiloutuva eläin. Sitä ei näe helposti metsässä, tuntee vain jonkun tuijottavan.
Se ei käy ihmisen kimppuun, mutta karja kannattaa siltä suojata.
Toisaalta varoitus on tarpeeton. Pussihukka ei elä enää maanpäällä. Ihminen on tappanut kaikki Pussihukat.
Ja olemattoman näkeminen on useimmiten merkki mielenvikaisuudesta.

Muuttokyyhky on Pohjois-Amerikan runsaslukuisin lintu. Kolmesta viiteen miljardia yksilöä. Yhdessä parvessa saattaa olla satamiljoonaa kyyhkystä ja niiden ylilento peittää auringon valon.
Äkillisessä pimeydessä niiden surumielinen mölyävä ääntely on erikoinen elämys.
Toisaalta tieto on tarpeeton. Muuttokyyhkyjä ei ole jäljellä enää miljoonaakaan, tai yhtä ainoaa.
Ihminen on tappanut kaikki muuttokyyhkyt.
Ja olemattoman näkeminen on useimmiten merkki mielenvikaisuudesta.

Kaivoksen maanpäälliset rakennukset ovat muuten: nostotorni, murskaamo, kaivostupa, voimakeskus, rikastamo, korjaamo, tarvikevarasto ja konttori.

tiistaina, toukokuuta 26, 2009

Oli vaikeaa, lähes sietämätöntä seurata miten hän puki itsensä iloiseksi ja poistui kohti pettymystä.
Miten hän rakensi itseensä vihan ja aivan kohta joutui katumaan. Miten hän ennen vieraiden tuloa etsi rakkauden kaikista hyvistä muistoistaan, mutta heidän lähtiessä huusi katkeruuttaan.
Jotkut kaltaiseni miehet sulkeutuvat autotalliin.
Vuoden 90 Nissan Sunnya on varottu ja pidetty hyvänä,
on kuin aina olisi ostopäivä,
liikenteessä se saa vastaantulijan purskahtamaan itkuun.

sunnuntaina, toukokuuta 24, 2009

Ampujan laulu

Tappava luoti muuttaa myös uhrin luodiksi joka osuu omaisten rintaan. Murehdin heidän kanssaan luodin sattumanvaraisuutta, kaikkea mitä minusta olisi voinut tulla.

torstaina, toukokuuta 21, 2009

Unensaantia vaikeuttavia tekijöitä

Kutina, joka on muistutus saavuttamattomista tai vaikeasti saavutettavista paikoista.
Tyyny, joka lämpenee nopeammin kuin pää väsyy.
Autot ja mopot, jotka muuttuvat kuulumattomista kaukaisiksi
ja taas kuulumattomiksi niin kuin loukkaukset jotka muuttuvat käsitellyistä polttaviksi ja jälleen käsitellyiksi.
Laukaukset.
Käsittelyt, jotka suoritettuaan tehtävänsä jatkuvat, kapulakielisinä, merkillisen mitään merkitsevinä.
Kaksi eri jännitteistä johdinta, jotka koskettelevat toisiaan.
Työkalujen ja töiden, öiden yhdistäminen toisiinsa.
Kuolevaisuuden hyväksyminen.
Henkilöiden rajautuminen, niiden löydökset, henkilöiden kunnioitettava asiantuntemus.
Tyhmyrin puheenparsi joka kaappaa monisyisemmät mielteet.
Varas, joka liikkuu tai puhuu aina kun kääntää kylkeä.
Unensaantia vaikeuttavat tekijät.
Laturi, laturin ääni äänistä pohjimmaisena.
Laiturin irtoaminen.

keskiviikkona, toukokuuta 20, 2009

Nainen, joka ei omenansyönniltä kuullut lähestyvää aurausautoa.
Myöhemmin hän leikkautti myös jalkansa.
Hän kulkeutuu hyvin syrjäiselle seudulle, josta on äskettäin lähtenyt paljon väkeä.
Kun ex-vaimon kuvan tapaa seuranhakupalstalla, ensin vihlaisee,
sitten valtaa sääli. Ilme on niin harvinainen, ettei sitä muista nähneensä. Sattumalta taltioitu hetki väliaikaisesta tai tyystin kuvitteellisesta identiteetistä.
Miten kaukaa kaiken joutuu taas aloittamaan.

*

En moiti kirjallista elämää, kirjallisia tekoja, kirjallista tapaa olla ihmisten kanssa, mutta moitin kärttyistä vanhusta joka lopetti pelkäämästä liian myöhään.

maanantaina, toukokuuta 18, 2009

Sisko vakuuttui. Äiti tyrmistyi ja kivettyi. Isä helpottui.
Mitä tapahtui?
Eno tuli autotallista kädessään rikkinäinen moottorinosa.
Sisko kaatoi kahvia. Äiti kieltäytyi. Eno sotki kupin. Isä kuului takapihalta.
Mikä piti jännitettä yllä?
Koira riemastui ja juoksi talon ympäri.
Koristevadelma pysyi näennäisesti sille rajatulla paikallaan,
mutta oli kopioinut itsensä kompostin taakse.
Mikä piti jännitettä yllä?
Koira löysi kaivon keskeltä nurmea, mutta kukaan ei kuunnellut.
Äiti poisti yksitellen jokaisen liikkeensä äänen.
Isä lisäsi ne omiinsa.
Eno olisi vielä viikon.
”Ääntäkään ei kuulu, ei murahdusta, ei ulvahdusta; tärkein elämän ääni täällä on sihahdus.”
– Herman Melville: Lumotut saaret (suom. Antero Tiusanen)

perjantaina, toukokuuta 15, 2009

Kiusatun laulu

Kyhmyjoutsen olisi siro lintu,
jos sen ympäristö kasvaisi nelinkertaiseksi.
Enson taloa ihailtaisiin
jos se ainoana selviäisi ilmaiskusta.
Vaikka joka sunnuntai rukoilen sotaa,
nousevat aamut siisteinä ja puuhakkaina.
Onneksi kaikki menestys päättyy katkeraan itkuun.
Näen loukkausten kuin syövän kasvavan lahjakkaiden sieluissa,
bakteereiden leviävän kylmissä, kosteissa kättelyissä
ja katkeran kiiman nakertavan parisuhteita.
Onneksi kuoleman valtakunta on kaunis niille joita se on kutsunut.
Onneksi se joka suo minulle lämpimän turvan on toisille painajainen.
Onneksi jokaisen lapsen naurussa on sama iva
kuin on sillä joksi hän on tuleva.
Onneksi jokaisen lapsen itkussa sama kauhu
kuin on silloin kun pelot käyvät toteen.
Onneksi lastenvaunu on vaaleanpunainen, kyhmyjoutsen kuin
täyteen puhallettu härän rakko.
Onneksi kohteliaisuus erottaa meidät toisistamme kuin kuolema,
ja Enson talon katolla palaa orjan soihtu.
Onneksi on pornon valtameri, jota joulukala ui verta haukkoen.
Vaikka joka sunnuntai rukoilen sotaa,
kiitän kaikkia hassuja lahjoja, jotka tekevät ihmisestä muiden valtiaan.

keskiviikkona, toukokuuta 13, 2009

HAMPAATTOMAT

Keskusta, OAJ täysin, LuPo myös HiHin käsittelyssä,
Lehdistöneuvosto, poliisi ja oikeuslaitos, MTK, Norton
virustorjuntaohjelma, YK, Tiedeyhteisö jo pitkään,
Tekijänoikeuksien valvontakeskus, rauhanliike,
tilintarkastus täysin, palkansaajapuoli, Williams Ferrarien
ylivoiman edessä, Tulli, kunta, Trulli, muotoilu, vetoketju,
viihdefilmi, tattoo-mies, ylä- ja alaleuka, reaalipolitiikka,
muikun suu.

tiistaina, toukokuuta 12, 2009

”Ihmisen taipumus yliarvioida kysymystä, missä hän on, on peräisin paimentolaisajalta, jolloin oli painettava mieleen laidunpaikat.”
– Robert Musil: Mies vailla ominaisuuksia, suom. Kristiina Kivivuori

torstaina, huhtikuuta 30, 2009

”En valvo tahdosta (niin kuin kansalainen, jonka asiat ovat kunnossa), valvon maanpäällisen rakkauden epätoivosta.”
– Risto Ahti: Narkissos talvella (1982)
Eräänä päivänä mies ampuu koiransa ja itsensä. Eikö hän tiennyt virkeistä kahdeksantuntisista kannustavien työkavereiden seurassa? Eikö hän tiennyt miltä tuntuu kun on pöytävaraus lauantai-illaksi? Kun odotuttaa kaunista naista hotellin aulassa?
Jos hän oli työtön, rahaton tai toisinajattelija, miksei hän ryöstänyt pankkia ja matkustanut yhdeksi illaksi aurinkoon? Ostanut raikasta kookospähkinään tehtyä drinkkiä, miksei hän ostanut Brasilian sataa kauneinta naista? Vuokrannut Mercedestä, nahkaratin kosketusta, hierovaa moottorinääntä, kirjallista seuraa, miksi ei kymmentä koskettavinta säettä? Miksei hän maannut aurinkotuolissa ja ampunut lintua taivaalta, kampittanut pikkupoikaa ja varastanut hänen äitiään? Eikö hän tiennyt että on tekoja joiden jälkeen ihminen lakkaa pelkäämästä? Jonka jälkeen hän voi käyttää kaikkia kykyjään, eikä pelko kahlitse häntä? Miksei hän mennyt plastiikkakirurgille ja muuttanut loppuiäkseen ikuiseen onneen? Eikö hän tiennyt miten onnelliseksi tekevät lääke ja huume? Eikö hän tiennyt että ei ole masennuta ja krapulaa? Eikö hän tiennyt että on olemassa Jumala? Luuliko hän arvaavansa onnen arvaamattomuuden? Eikö hän tiennyt että ihmisen saa leijumaan puolen metrin korkeuteen? Eikö hän tiennyt Emmylou Harrisista? Eikö hän tiennyt miehestä joka halusi junan alle, mutta ensin ajettuaan sillä maailman ääriin? Eikö hän tiennyt niistä vapauttavasti säkeistä jotka mies kirjoitti ravintolavaunussa? Niistä maisemista? Alkoholista? Lihallisesta rakkaudesta jota löytyi kaikkiin tarpeisiin joka vaunusta? Eikö hän tiennyt yhä uusista hienovaraisista onnentiloista joita jokainen uusi raja synnytti? Eikö hän tiennyt että mies halusi junan alle luettuaan listan elämän ihanimmista asioista?

keskiviikkona, huhtikuuta 29, 2009

”Joustavan kepeyden vastakohta, kömpelyys ja kankeus, johtuu usein siitä, että ihmiset rasituksekseen ajattelevat liian paljon itseään, ja kömpelyys yhä vain lisääntyy, kuten tunnettua, mitä enemmän huomio kiinnitetään omaan henkilöön.”

– Yrjö Hirn: Esteettinen elämä (1914)
Tehtiin kolme suunnitelmaa: 1. Jätetään temppeli paikalleen, mutta rakennetaan sen päälle kupoli. 2. Nostetaan temppeli jonkinlaisella hydraulisella nostimella kokonaisena ylemmäs. 3. Sahataan temppeli palasiksi, siirretään palat ylängölle ja kootaan temppeli mahdollisimman alkuperäisen kaltaiseksi.

Sahaamme Abu Simbelin temppeliä
tuhanteen palaan sahaamme Abu Simbelin temppeliä
olemme sahaajia Amerikasta,
sahaajia Afrikasta, sahan mestareita Suomesta

Monumentit leikataan kolmeen tuhanteen 20-tonniseen palaan. Työ alkoi 1964 ja kestää neljä vuotta. Koska uusi sijaintipaikka on tasamaata, on tehtävä keinotekoiset vuoret temppelien taustaksi - tähän tarvitsemme modernia betonitekniikkaa.

Siirrämme Abu Simbelin temppeliä
tuhannessa osassa siirrämme Abu Simbelin temppeliä
ennen Assuanin suurpadon valmistumista
suurta tuhotulvaa,
ennen kuoleman ensivoimien kosketusta

lauantaina, huhtikuuta 25, 2009

Luovutin DVD-kiistassa. Se tapahtui kotiolosuhteet huomioon ottaen hyvin akustoidussa huoneessa. Pimeässä. Piikkituolissa. Jääpala suussa. Eristetyssä tilassa jossa oli helppo antautua uskolle, toivolle ja rakkaudelle, kaikille kolmelle joita hifiharrastus edellyttää.

torstaina, huhtikuuta 23, 2009

On ehdottomasti elokuu.

Ahvenet katsovat yksinäisen miehen tuulilasista sisään.

Pilotti lentää kohti eläkettään.

Auto pölläyttää harmittoman ukkospilven.

Leski ajaa tandempyörää.

Liikennevalot kysyvät: jatkatko vai palaatko?

Naapuri nostaa painavaa pyykkiä.

On ehdottomasti elokuu.

Kahvi on pohjaan palanutta ja hyvää.

Sadetta kestää koko Mannerheimintien.

Metsässä matkustaa hyttynen.

Laituri karkaa.

Liikennevalot kysyvät: jatkatko vai palaatko?

Nainen kantaa pakettia, lihaa vai kalaa?

Mies kantaa pakettia, lihaa vai kalaa?

On ehdottomasti elokuu.

Roikka kompastuttaa sepelillä.

Pimeässä kaikki mitä ei valaista on hirveä.

Kesän jatkuessa pellon ääni ohenee.

Kirjastossa kuiskimista, leikki että olisi salaisuuksia.

Kahvilassa on riittävän kiireistä odotella.

Kun naidaan, muulin korvat räpsivät.

Liikennnevalot kysyvät: jatkatko vai palaatko?

Polkupyörä on niin harva.

Näitä ei kirjoiteta nekrologiin, vaimoa, lapsia, huolenpitoa.

Taksi vie viimeisen valonaran lastinsa kaupungista.

On ehdottomasti elokuu.

Hautajaisista tuodaan kakkua. Laatikosta annetaan ruokalusikka.

Louhikko kuivuu.

Lompakossa juuri nyt vanhentuva paperi.

Suklaakerros irtoaa nautittavasti kuivuneen kakun päältä.

Elämä on mutkikas tie kohti vanhainkotia.

Maantiellä ihminen, kuralätäkkö ja rekka-auto.

Liikennevalot kysyvät: jatkatko vai palaatko?

On ehdottomasti elokuu.

Vauva valaisee sängynalusen.

Kristallikruunu ilmoittaa pommituksen alkamisesta.

Viemärit kohisevat, mutta vatsassa on rauhallista
”Ajoitus on huumorin tärkein osatekijä, mutta myös kauhu ja maailmanloppu perustuvat ajoitukseen.”

– Jaakko Yli-Juonikas: Uudet uhkakuvat (2003)

tiistaina, huhtikuuta 21, 2009



”Työläästi hahmottuvia, horjuvia ajatuksen raakileita, viime hetkellä oivallettuja todellisia merkityksiä, lukemattomia ideanpilkahduksia jotka eivät ehtineet kehittyä kokonaisnäkemyksen kypsyyteen, valmiiksi kypsyneitä kuvitelmia jotka epätoivon vimmassa hylätään hallitsemattomina, vaikeita valintoja ja torjumisia, tuskallisia poistoja ja lisäyksiä, sanalla sanoen kampia ja rattaita, näyttämövaihdosten välineistöä, tikapuita ja pirunkuoppia, kukonsulkia, punaista maalia ja mustia läiskiä.”

– Edgar Allan Poe: Komposition filosofia, suom. Minna Castren.
Jos Valentinon puvustasi löytyy kissankarva, kohtaat yhteisöllisen naurun: me kaikki pukeudumme huonosti.
Mutta jos hakeudut vaaraan, teollisuusalueille ja alikulkutunneleihin poeettisen kuvan vuoksi ja tulet piestyksi, olet kauhuinesi yksin.
Jos kuva on kirkas, se selkeyttää kuin päivänvalo huoneen, näyttää pölyn ja kissankarvat.
(loitsu 80-luvulta)

hyvä hyvä herran ruoska vie venomin demoni
paha paha ruoskan herra vie venomin demoni
hyvä hyvä herran koira vie venomin demoni
paha paha koiran herra vie venomin demoni

hyvä paha herran ruoska vie venomin demoni
paha hyvä ruoskan herra vie venomin demoni
hyvä paha herran koira vie venomin demoni
paha hyvä koiran herra vie venomin demoni

paha hyvä herran ruoska vie venomin demoni
hyvä paha ruoskan herra vie venomin demoni
paha hyvä herran koira vie venomin demoni
hyvä paha koiran herra vie venomin demoni

maanantaina, huhtikuuta 20, 2009

Toisaalta on muistettavaEn väitättäisi näin ellen Joka
tapauksessa olisi välttämätöntäEhdoin tahdoin en lähti
siMutta silti huomioisinTässäkään en jättäisiVarmuudel
la voin todetaEhkemme kuitenkaan oleVastuullisempaa ol
isi pyrkiäVäistämättä mieleeniJos minun ei olisi pakko
Viimeistään nyt on tunnustettavaEn varmaankaan ole täy
sin väärässä josKuunneltuani nytEsittäisin tähän välii
Mieltäni on askarruttanutOlisin välinpitämätön ellenKo
hdakkoin olisi varmasti soveliastaPyytäisin vielä kert
aalleenTotta kai jos ajattelemmeIlman muuta on selvääE
räänlaisena ajatusleikkinä voisinOn myös ratkaistavaVä
ittäisin että olisi välinpitämätöntäVastatakseni edell
iseen aion nytLeväperäisyyttä lienisiEpäröimättäTodenn
äköisempää on kuitenkinJos nyt heti emme ala toteuttaa
Vastuullisena ja asianomaisenaOlisiko aikaTuntematta a
siaa sen syvällisemminPohdiskeltuaniVäistämätöntä lien
ee ja lieniPystypäin en lähtisi väittämäänJos asialla
olisi vain tämä puoliPuolueettomana uskaltaisinOnkohan
kuitenkaan asianmukaistaEdeltäjääni viitaten olisi vah
ingollistaTämän kaltaisilla kysymyksillä on tapanaOn n
euvoteltava myös niiden osapuoltenVuorenvarmasti on as
pektejaMelkeinpä veikkaan ettäEn tahtoisi käyttää ruma
a kieltä
”Tarvitaan yksi ainoa poeettinen yksityiskohta, jotta kuvittelu asettaa meidät uuden maailman eteen. Siitä lähtien yksityiskohta vie voiton laajalta näköalalta. Yksi ainoa kuva – kunhan se vain on uusi – avaa maailman. Maailma muuttuu koko ajan, kun sitä katsotaan kuvittelun tuhannesta ikkunasta.”

– Gaston Bachelard: Tilan poetiikka (1957), suom. Tarja Roinila.
Kirjoitin kerran autovarkaan, joka saatuaan moottorin käyntiin, heti koki auton omakseen ja ryhtyi myymään sitä oikealle omistajalle.
On myönnettävä ettei hän tehnyt suuria kauppoja, muutamia kymppejä vaihtoi omistajaa. Hän oli ystävällinen mies joka ei uhkaillut eikä tupakoinut. Eikä hän pitänyt kiirettä kahvihetkistä, joissa kertoi juttuja joita valtaosin jaksoi kuunnellakin. Myönnyin joihinkin, mutta en saanut niistä erityisen toimivia.

sunnuntaina, huhtikuuta 19, 2009



Nykyaikainen elämä vaatii vastapainokseen yksinäisiä hetkiä jolloin voi harjoittaa vapautuneesti puhdasta pahuutta.
”Onniko? Siinä on mukavuutta, järjestystä ja rakennettua jatkuvuutta, jotka ovat minulle täysin vieraita. Onnettomuuksissa näkee, miten kohtalon iskut murskaavat onnen rakennelmat. Tässä mielessä minä olen rauhallinen. Olen suojassa onnettomuuksilta, sillä minulla ei ole rakennelmia. Olen surun ja ilon mies. Onnettomuuden ja onnen vaihtoehdon vastakkainen vaihtoehto. Elän alastomana ja yksin, perheettä, ystävittä, harjoittaen elannokseni ammattia, joka on niin kykyjeni alapuolella että hoidan sen vasemmalla kädellä ajattelematta muuta kuin ruuansulatustani ja hengitystäni. Tavanomainen henkinen tilani on mustaa, sameaa ja synkkää surua. Mutta henkeni yötä halkovat usein odottamattomat ja ansaitsemattomat ilonleimahdukset, jotka sammuvat heti mutta jättävät silmiini tanssivia kultaisia tuikkeita.”

– Michel Tournier: Keijujen kuningas (1970), suom. Annikki Suni.

lauantaina, huhtikuuta 18, 2009

Sääennustajalta ei puutu lempeä.
Lääkäriltä ei puutu lempeä.
Taikurilta ei puutu lempeä.
Mutta minulta puuttuu.
Syvän kuopan osaan kaivaa,
mutta löydän sieltä vain murikoita ja juuria.
En näy televisiossa, mutta bussin ikkunassa.
En osaa kertoa mitä hän panisi huomenna päällensä,
onko märkää vai kuivaa.
En saa naisen säärtä liikahtamaan kosketuksellani,
enkä osaa sanoa miten kauan hän elää.
En osaa sopivana hetkenä hävittää itseäni taivaan tuuliin.

perjantaina, huhtikuuta 17, 2009

”Mutta kuka on nähnyt käen? Kuten monen muunkin elävän olennon kohdalla, nimi on olentoa tunnetumpi.”

– Gaston Bachelard: Tilan poetiikka (1957), suom. Tarja Roinila.
Joku ylittää kaupunginrajan kävellessään keittiöstä olohuoneeseen. Mutta talon kohdalla oli joskus kartano ja kaikki missä hän nyt asuu, oli sisäänkäyntiä. Maata oli niin pitkälle kunnes tuli vettä ja vettä pääsi veneellä. Veneessä syntyi riita veljesten, perijöiden kesken ja toinen heitettiin veteen. Mutta tätä kaikkea ja muutamaa muutakin kaikkea piti susi reviirinään ja se oli tyytyväinen näkymättömiin järjestelyihinsä. Hevonen juoksi luonnonniityllä mutta pysähteli ja kompuroi, se aisti vanhan kouluratsastuskentän jonka holtittomat puut ja kukat olivat siementäneet.

torstaina, huhtikuuta 16, 2009

Mitä enemmän huoneesta vie tavaroita, sitä läsnä olevammaksi pää muodostuu. Mitä vähemmän hän luennosta ymmärtää, sitä läsnä olevampana hänen päänsä havaitaan. Joku on kirjannut pään läsnäoloa hidastelevasta, takaisin arkeen etsivästä autosta. Toisen pään muuttaa rakkaus, toisen himo. On nähty miten yksinäisestä päästä muodostuu hiljalleen julkinen. On seurattu hitaasti annostellun ja kerralla vyörytetyn rahan vaikutuksia pään läsnäoloon. Hirveltä on viety vasa ja nähty emon pään täydellinen välinpitämättömyys läsnäolostaan. On houkuteltu vehkeilijä vastaamaan teoistaan. On vanhennettu palkittua päätä rajusti. On havaittu että tunnekylmyys hikoilee tunteita uloimmille kasvoille. Vielä on horjutettu tenniskatsomoiden tasapainoa sivuuttamalla vuorottelu. Ja mitä enemmän ja nopeammin huoneeseen palauttaa tavaroita, sitä läsnä olevammaksi ei pää, mutta pään palautuminen käy.
Osastolla hän näkee tv:stä kuvia Marsista,
tutkimushuoneessa monitorista oman sydämensä.
Hän on ollut vaihto-oppilaana Australiassa
ja tietää ettei mikään ole sisäelimiä kauempana.
Hän käy pääovilla tupakalla.
Vastapäisen rakennuksen takana hän ei ole koskaan käynyt.
Mutta hän on juonut saunan jälkeen olutta
erilaisilla parvekkeilla yhdeksän kertaa.
Viikon päästä hän makaa sängyssä ja aistii
miten kaukana ja kaikkialla hänen ruumiinsa lopettelee toimintojaan.
Toisin kuin luullaan, kukaan hänessä ei taistele vastaan.
Mutta tämä kaikki on tekstiä jota hänen mielensä kirjoittelee
juuri lukemansa kirjan rytmeihin.
”Usein ihminen kuvittelee silloin kun hän luulee kuvailevansa – ja yrittää saada aikaan hauskan kuvauksen siinä luulossa, että hauskuus tekee siitä opettavaisen. Tämä valheellinen lajityyppi kattaa kokonaisen kirjallisuuden haaran. ”

– Gaston Bachelard: Tilan poetiikka (1957), suom. Tarja Roinila.

keskiviikkona, huhtikuuta 15, 2009

Luoti matkaa halki maiseman, unelmoi lihasta, mutta tyytyisi puuhunkin. Luoti ylittää tyhjän laitumen. Lävistää harvan ladon. Puhkaisee sian ravinnottoman vatsan. Ja hidastuessaan sen unelmat kiihtyvät.

*

Kolikko lentää Aasiasta Amerikkaan. Kärsivällisesti se kerää bakteereja ja kasvattaa arvoaan. Laupiaasti se antautuu vaihdon välineeksi välittämättä miksi vaihtuu. Se hidastuu pöydällä, jossa sille on uskottu valta valita vastakkaisista vaihtoehdoista, se on empivinään, tippuvinaan, häviävinään, löytyvinään. Se on lohduttavinaan, kiihottavinaan ja armahtavinaan. Joskus se oli kultaa, mutta tuli vuolluksi. Nyt se, niin kuin hostia, viestii kaukaisesta mutta mittaamattomasta onnesta. Silti kolikko ei ole symboli jonka koira nielaisee ja alkaa voida pahoin. Se ei ole aurinko tai kuu onnettomien taivaalla. Sen ympyräaiheen toistuminen kaikkialla on tyystin merkityksetöntä. Joskus kun unelmat käyvät suuriksi, se on niin pieni, että makaa nostamatta räkälän lattialla.

tiistaina, huhtikuuta 14, 2009

Vuorelta tippuu irtokiveä ja soraa. On totta että kerran se on tasainen kuin ranta, mutta läkähtynyttä kiipeilijää se tuskin auttaa. Ravintolan terassilta, kylmien juomien seurasta voi nähdä hänen kilvoittelunsa kokonaisuuden. Yöksi se antaa toimeliaan unen. Hakku kuin kellon tikitys tai leikkijunan kolke, asemalla leivonnainen.
Uskovaisen linnun on nähty työskentelevän kevään alkupäivistä saakka. Jyvä jyvältä se siirtää vuorta toiselle puolelle järveä. Lajinsa aikana se uskoo saavuttavansa päämäärän. Iloinen on laulu kuvitteellisen vuoren harjalta.

maanantaina, huhtikuuta 13, 2009

Lenkkipolulla vastaani tulee tavallisen kaunis ikäiseni nainen ja ehdottaa yhdyntää. Hänen asunnossaan odottaa mustasukkaisuuteen sairastunut avomies ja hakkaa minut hoitokotiin loppuelämäkseni. Olen naisen lahja itselleen, hänen vapautuksensa sairaaksi käyneestä elämästä. Olen miehen kömpelö lahja avovaimolleen, hänen lahjansa omalle kiimalleen. Olen avioparin yhteinen kolmekymmentäviisivuotislahja.
Lenkkipolulla vastaani tulee tavallisen kaunis ikäiseni nainen ja ehdottaa yhdyntää. Hänen asunnossaan vietämme elämämme ihanimmat kaksi viikkoa jonka jälkeen jompikumpi meistä tapaa lenkkipolulla uuden ulkoilija ja viettää hänen kanssaan elämänsä toiset ihanimmat kaksi viikkoa. Näin ruumis jatkaa kuolemaansa. Lenkkipolkua.
Lenkkipolulla vastaani tulee tavallisen kaunis vanha koira, joka on eksynyt omistajiltaan. Koko päivän ja seuraavan kuljemme kerrostalolta toiselle, tähystämme ikkunoita. Jos se olisi pentu, kuolisin sen kanssa yhtä aikaa.

sunnuntaina, huhtikuuta 12, 2009

Mies perusti pienen tuontiyrityksen ja juoksi
auton perässä köysi kaulassa
pimeää metsätietä kaksikymmentä kilometriä.
Istu alas ja kuuntele missä raha liikkuu. Rauhallisesti
laske käsi virtaan ja ota omasi.
Anna naisten tulla luoksesi.
Kun nouset tuolista, kiveltä, raitiovaunun penkiltä,
missä tahansa istutkin,
anna vanhan itsesi jäädä siihen, väsymään.
Anna naisten tulla luoksesi.
Ole valmis menettämään kaikki, aivan kaikki, pienimmän tähden.
Ja huomaat kuinka kaikki käy helpoksi,
yhdentekeväksi, kaikkea tärkeämmäksi.
Miten mitätön on suurin tappio. Miten valtava pienin voitto.
Anna naisten tulla luoksesi.
Yhtäkään suunsoittajaa älä pidä niin vähäpätöisenä
ettet viitsisi häntä mitätöidä.
Yhtäkään kunnioittavaa niin pienenä
ettet jakaisi kaikkea rakkauttasi.
Mies perusti pienen tuontiyrityksen ja juoksi
auton perässä köysi kaulassa
pimeää metsätietä kaksikymmentä kilometriä.
Kaksikymmentä yhdentekevää kaikkein onnellisinta kilometriä.

perjantaina, huhtikuuta 10, 2009

(Pitkäperjantaina)

Jos ihminen kuolee nuorena, hän kuolee inhottavasti, mädäten.
Hän on merkillistä ainetta joka synnyttää kuolevaisia tunteita.
Himoitsemme sitä mikä on maatuvaa, emme ikuista.
Jos ihminen elää kauan, liha haihtuu hiljalleen
ja luitten muoto tulee esiin. Luut museoidaan,
vaikka niillä ei ole muuta käyttöä.
Kuolleina syntyneitä ikuisia ajatuksia.
Koko iltapäivän koira järsii teollista luuta. Ylläpitää rakentamisen ja purkamisen ääntä. Niin väljää rakennusta. Koko iltapäivän. Teollista luuta. Niin suopeaa ylläpitämistä.

tiistaina, huhtikuuta 07, 2009

Hovimies tarkkaili japanilaista autoa ja totesi sielunsa moniosaiseksi yksimieliseksi rakastettavaksi kokonaisuudeksi. Siinä missä hevosretki oli aistimusten hidas sekamelska, auto tarjosi yhden ainoan itsensä sisään kiitävän kuvan. Hevosen saattoi ohjastaa ruoansulatuksensa läpi ja röyhtäistä, odotella kokonaisselityksen muotoutumista, autolla taas ajaa mielikuvituksensa äärimmäiselle laidalle.

perjantaina, huhtikuuta 03, 2009

Hovimies, johon oikku on ajastettu kuin kireä vieteri, ilmestyy juhlien sivuovelle. Samalla tavalla metsänreunaan ilmestyy metsän villi sisin. Auringon laskun ja nousun risteävässä, vilkkaassa hämärässä. Hovimies on plastisten naisten ympäröimä, vaikka on tottunut lakoaviin oviin ja enemmän salamaniskuihin kun mietoihin huumeisiin. Hänessä on pinkeä, määräajan siittävä vieteri kuin mätärantu perunan sisällä, mutta hän ei hae lihan iloa vaan sukukuntaa, hän ei hae kirjallista juttuseuraa vaan yhtä kaksitavuista joka avaisi kirjastonsa, hän kulkee salin poikki kuin tyhmäksi toistettu vitsi ja jatkaa huoneesta toiseen, rakennuksesta, maanosasta, aatteesta ja maailmanselityksestä toiseen ja on aina yhtä näkyvillä ja aina vain ratkaisevan hetken muodista jäljessä.
1.

käsirukista kehruujennyyn, kehruujennystä vienoon jokapäiväiseen täyttämättömien tilojen pehmeiden käyntiäänten hyppyselliseen teeskentelyä, jaksottaisuutta vapaana esitettyyn, viriö pirtakoukku pingotin: linnun kohta, rukin hidastuminen jota kaukainen moottori jatkaa jota kärpänen jatkaa jota etäinen melkein kuuluvaksi muuttuva jatkaa, rukiksi sekin, ja naiset ovat riviin sijoitetut pystysuorat värttinät sunnuntaikutsut liikkuvat vaunut johon valmiiksi karstatut hahtuvat suljetaan

2.

Hovimiehet ja sotilaat keksivät leikiksi koko aikakauden ja jäykistyivät haarniskoihin ja kasvoja eloisampiin asuihin, hovimiehet ja sotilaat räjähtivät verisoseeksi haarniskoiden sisään ja kaatuivat kuin suuret ruukut ja olivat enemmän asetta kuin lihaa enemmän merkkiä kuin merkittävyyttä pitkiä asiavirkkeitä yhdestä virikkeestä, hovimiehet ja sotilaat tutkivat hilpeyden, juorun ja juolahduksen ja syntyi sotilaan koira, sarjallisten reittien jaksottainen huvi, sekin erikoinen sisältö: mies ja eloisuus saivat molemmat omat ruumiinsa, hovimiehet ja sotilaat jättivät baldakiininsa paistuakseen kuin dromedaarit automaattisissa vartaissa ja punahehkuisina kävivät harhailevia käsitteitä vastaan,
parittomia, aitaamattomia sisältöjä vastaan tekokynsin ja - jäsenin kuin sudenhampainen etruski, määräajaksi lihallistettu kulunut kasku, irtoseinien kätkössä koristautuva aikakaudestaan myöhästyvä pääministeri.

torstaina, maaliskuuta 26, 2009

”Anonyymiksi itsensä tuntevan ihmisen olemassaolo ei ole välttämättä yhtä heikko kuin hänen itsetuntonsa. Ympäristö tarjoaa identiteettejä kyllä. Yksilö hahmottaa itsensä ja toimii niiden mukaan. Näin tapahtuu joka päivä jokaiselle. Kuoleman jälkeenkin jatketaan tätä ihmisen tekemistä jonkin aikaa. Mielisairaan osalta tapahtuu fikseerautuminen, ympäristö toteaa: hullu mikä hullu. Sairas taas valitsee identiteettinsä historiasta, eläin- tai kasvikunnasta, mytologiasta, jotta se olisi kaikille selvä, edustava, pysyvä ja lopullinen. Emme tiedä, keitä olemme, ellei meille sitä sanota. Toisten puheiden ja reaktioiden sirpaleista saamme itsemme koota ja kokemuksillamme, muistoillamme ja spekulaatiolla kuvamme tarkastaa ja tarkentaa. Ehkä näin on paras. Laupiaampaa lienee, että vieraidenkin mielikuvitus on meitä luomassa, ei yksin omamme, joka voisi heittäytyä hillittömäksi. ”

– Veijo Meri: Kuviteltu kuolema (1974)
RUDIMENTTEJA (Rührtrommel)

tunturi meturi tunturi tunturi metsuri
tunturi metsuri metsuri tulli muuri
tulli tulli muuri tulli muuri muuri
kellari vekseli kellari vekseli kellari
kellari vekseli kellari vekseli kellari
vekseli vekseli ke kellari vekseli
kellari vekseli kellari kellari
ve vekseli kellari vekseli kellari
vekseli vekseli va va valtikka naamio
valtikka valtikka na na naamio valtikka
naamio naamio lo lo lossi kä kä käärme
lo lo lossi kä kä käärme lä lähetti lä
lähetti vu vu vuoromestari vu vu
vuoromestari maakunta viemäri maakunta
maakunta viemäri maakunta viemäri viemäri

keskiviikkona, maaliskuuta 25, 2009

TAKAKANSI

Kiinanpalatsikoirilla on nähty hienoja Kiinanpalatsikoirista tehtyjä turkiksia. Niiden emäntien luontevaa alastomuutta on epäilty myös nyljetyksi. Tämä on kuitenkin sivu seikka. Etsivä kiertelee työpäivän päätteeksi köyhimmissä kaupunginosissa ja pysähtelee puistojen kohdalla. Lounastunnilla hän syö vain toisillaan täytettyjä eläimiä. Kaisaniemen puistosta hän löytää epäilyttävän polkupyörän. Hän viskaa sen mielestään veteen. Hän yliviivaa listaansa sattumanvaraisesti ja jättää sen näkyvälle paikalle asemaravintolaan. Illalla hän ajaa kaikki viivaamansa kohdat läpi. Hän istuu pimeässä autossa. Hän nukkuu pimeässä huoneessa. Hänen taskussaan, laukussaan ja äsken ostetussa hautamaassaan on pimeää. Lisäksi hän on alkanut naukkailla iltaisin. Mutta viimein hän keksii reitin rosvojen päämajalle: kääntymällä jokaisesta risteyksessä kiellettyyn ajosuuntaan, tekemällä jokaisessa arjen valinnassa väärän ratkaisun, kertomalla aina totuuden sijaan valheen.
Aamupäivällä isä soitti tyttärelleen Helsinkiin. Iltapäivällä tytär soitti isälleen Ouluun. Alkuillasta äiti soitti sekä Helsinkiin että Ouluun. Ennen nukkumaanmenoa soitettiin vielä hyvänyönpuhelut. Heti aamusta äiti halusi puhelimitse varmistaa että kaikki oli kunnossa. Herättyään isä ei tiennyt tästä vaan näppäili tyttärensä numeron. Tytär soitti pian kaverilleen ja kertoi etteivät vanhemmat anna hänen nukkua. Kaveri oli krapulassa ja ärtynyt aikaisesta soitosta ja soitti tästä poikaystävälleen joka ei halunnut asiasta tietää. Hän kertoi tästä puhelimitse työkaverilleen. Äiti piti puhelinta tiskipöydällä kun kuori perunoita. Kohta se soi. Isä soitti meluavaa myyntipuhelua halkopinon luona. Naapurin avonaisesta kuistinovesta kuului riidan toinen osapuoli. Lounastauolla tytär tarkisti puhelut matkapuhelimestaan ja soitti kahteen tuntemattomaan numeroon. Poliisi pani merkille toisen ja aprikoi. Ohituskaistalla äiti vastasi ex-miehensä soittoon. Isä soitti tyttärelle kolme kertaa ruokakaupan jonosta, mutta tytär puhui pitkää puhelua. Tyttären kaverin naapuri ahdistui kun ei ollut saanut viikonloppuna ainuttakaan puhelua. Hän valitsi pikavalinnasta numeron, mutta empi.
Luonnostelen koiran lumeen painuneiden jälkien yläpuolelle.
Mutta oikea koira ei astu koskaan jälkiensä päällä,
vaan aina edessä tai takana.
Tämä ei ole oikea koira. Tämä on niin kuin tyhjät korkokengät,
jotka nostavat lihan maan tasalta korkeuksiin.
Tämä on niin kuin tiettyyn aikaan hyvin yksityisellä rannalla
kun siellä on kävellyt tuntemattomia
jäljet ovat parittomia.

*

Siinä talossa, jonka toinen maksoi, hän veti vatsansa sisään,
ettei olisi käyttänyt enempää tilaa kuin se joksi oli tuleva. Loput hän maksoi puhumattomuudella, että se joksi oli tuleva, saisi puheetkin.
Siinä talossa jonka toinen maksoi.
Mutta tässäkään kuvauksesta, joka alkoi ihmisellä olosuhteessa, aivan äsken, ei ollut voimaa kuin onneen tai onnettomuuteen. Aivan hetki sitten, niin kuin taloista useimmat.

tiistaina, maaliskuuta 24, 2009

Jääkiekossa käytetään paksuja ja peittäviä varusteita. Siksi jääkiekossa voi ansaita vain mies. Tenniksessä pukeudutaan tuulessa nousevaan hameeseen ja siinä naiset tienaavat. Ihmistä miellyttää miesten sotiminen ja naisten kauneus. Mutta jokainen mies ei ole vahva, eikä nainen haluttava. Näin puhuu ihminen, joka ei ole katsomossa vaan ulkopuolella. Kuulee katsomon äänet ja irvistää. Jokaisesta ei ole kannattajaksi, kannattelijaksi, oman halunsa unohtajaksi. Vaikka nöyrälle on kasapäin tähteitä ja niillä sanotaan elävän hyvin. Tennis on vuorottelun valtakunta, jokainen on joskus kipeä ja murheissaan, väliin varaton, eloisuutta vailla, pallo vuoroin märkä vuoroin kuiva, mutta voitoissa vuorottelevat Williamsin siskokset.
”Kaikkien elämäntapojen kohtuuttomuus vähentää ihmisen elinvoimaa ja samalla myös kärsimystä. Irstas elämä ei – vastoin yleistä käsitystä – ole millään tavoin kiihkeää, vaan yhtämittaista horrosta.”

– Albert Camus: Putoaminen (1956) Suom. Maijaliisa Auterinen
Istun autossa ja poltan tupakkaa. Kammattu kallo. Epäoleellisuus. Teeskenteleväisyyden syksy. Istun autossa ja poltan tupakkaa. Kammattu kallo. Pöyhistely. Säädyttömyys. Jumppaliikkeet. Anteliaisuuden parkkipaikka. Istun autossa ja poltan tupakkaa. Melankolian presidentti. Seläntaivutus. Eloisuuden laastari. Istun autossa ja poltan tupakkaa. Tarkkaavaisuuden valtikka. Melankolian voimansiirto. Kohtuullisuuden lehtivihreä. Istun autossa kammattu kallo ja poltan tupakkaa. Virkailija. Vartija. Turmelus on lossi. Vastuuntunnottomuus kokonainen maakunta, tunturi ja takapiha, antenni ja keskusta. Istun autossa ja poltan majakka eläkepäivät velin tulli. Poltan tupakkaa. Kammattu kallo. Venomin demoni. Venomin vekseli. Emäkallio. Sovittelun emä. Istun autossa ja poltan tupakkaa. Käytännöllisen viisauden muuri. Edessäni käytännöllisen viisauden muuri. Edessäni hohtavana, viekoittelevana käytännöllisen viisauden muuri. Muurilta käärme, leijona, skorpioni, äiti, viemäri, vuoromestari, maskotti. Istun autossa ja poltan tupakkaa. Poltan tupakkaa autossa istuen. On Sovittelu vaihtelu, eloisuus.

maanantaina, maaliskuuta 23, 2009

Varon lukemasta ohimennen. Varsinkaan runoutta. Ohimennen luettu tarttuu varmimmin. Tarkasti, ajatuksella tulkittua kuvaa ei kirjoita sellaisenaan paperille, omanaan.
Puolella korvalla kuuntelemisessa on sama vaara. Joskus huomaa kertovansa juttua, jonka kuvittelee sanovan jotakin ennennäkemättömän valaisevaa nykyajasta. Kaikki ovat kuulleet sen, samoin yksityiskohdin. Toiset puolella korvalla.
Ryöstöä on tuskin suunniteltu, kun ennenaikainen poliisi sokaisee taskulampulla. Ja alaovelle, vuotta myöhemmin, pysähtyy ylimääräinen auto. Epäoleellinen kissa. Kananluuta yskivä koira hidastelee sisällöttömästi kadun yli.
Sankari tekee merkityksettömän käynnin huoltoasemalla.
Hän tankaa bensiiniä ja palaa valtatielle. Mikään ei räjähdä, ketään ei ammuta, mutta alaovelta lähtee jo kertaalleen poistettu auto. Voimme kuvitella sen jatkavan toiseen samanlaiseen kaupunkiin ja saavan suuren yleisön vastaansa. Naisen ravistavan tarpeettomasti rahapussiaan. Naisen häviävän kuvasta, mielettömyyttä korostavasti.
Kun kirjan liepeessä on kuva kirjailijasta, myönnän katselevani sitä alinomaa. Etenkin hyvän tai oikein huonon kohdan tullen. Juha Seppälän tuimat potretit vaativat tekstiltä niin paljon, että se jää usein alakynteen. Kirjailijan kuva voittaa. Toiset painattavat helpompia tavoitteita, mutta silloin voi kysyä mikä on kunnia helppoheikin kukistamisesta. Kauppis-Heikki oli aina leipälauseensa tasalla.

” Käännä kirjailija Juha Seppälän kasvokuva ylösalaisin. Näet miltei hyväntahtoisesti hymyilevät ihmettelevät silmät.” Janne Nummela: Parnasso 1/2003

lauantaina, maaliskuuta 21, 2009

”Avaisitteko vähän ikkunaa, täällä on sietämättömän kuuma, mutta älkää kovin paljoa, koska minun on myös vilu.”

– Albert Camus: Putoaminen (1956) Suom. Maijaliisa Auterinen

perjantaina, maaliskuuta 20, 2009



Paulin ja Sirin kaupunki.
”Runon alku on vähäinen,
ja se loppuu hyvin nopeasti.
Eikö sitä voisi saada kestämään pidempään.”

– Matti Tiisala: Runo jonka julkaiseminen heti, yksin, on välttämätöntä (katkelma)

”Ainakin minä olen vakuuttunut, että parhaimmillaan pitkä runo pesee aina lyhyen, kirjoittajasta riippumatta. Lyhyen runon ainaisena vaarana on suistua aforistiseksi viisasteluksi, yleissyvälliseksi ohjeeksi, siitä ’miten pitäisi elää’.”

– Jarkko Tontti: Nuori Voima 6/2004.
Jo lompakon järjestäminen auttaa joukkoliikennettä ja byrokratiaa,
hyvät poliittiset päätökset selkeyttävät lompakkoa,
päivittäin kirjoitan vähintään yhden säkeen suomalaiseen kirjallisuuteen - tunnen miten ennen kirjoitettu järjestelee itsensä sen mukaan. Strindbergin ikkunassa vaikuttava esileikki, joka kirkastaa päiväni.

torstaina, maaliskuuta 19, 2009

”Kaikki olemassaolon aspektit, jotka romaani löytää, se löytää kauneutena. Ensimmäiset romaanikirjailijat löysivät seikkailun. On heidän ansiotaan jos seikkailu seikkailuna on meille kaunis ja jos olemme siihen rakastuneita. ”

– Milan Kundera: Romaanin taide (1986) Suom. Jan Blomstedt ja Riikka Stewen.
Vaihtoraha painaa taskuissa niin ettei tuolista jaksa. On ostettu ja nautittu. Jos jaksaisikin, on heti kilinää: koettua elämää, joka tekee pikkurahasta isoa. Seteli on että on pihi tai pelkää. Lenkkeilijä matkalla happibaariin, korvakuulokkeissa ihannepulssi. Ihaninta on kun vaimo nousee koroille, mutta perse ei jaksa mukaan. On annettu ja otettu. Jäädä sen kanssa sohvalle. Muistaa. Nuorukainen nousee alustamaan. Mitä kaikkea jääkään pöydälle, muistilappuihin: kaikki. Samalla tavalla kevyesti hypitään rakastajien luota, että millään minkä eteen on ahertanut ei ole merkitystä. Nousee kattoluukusta ja jaloilla vie autoa. Mutta nautinto on raskasta ja paksua. Lettua ja hilloa. Vajoaa ja vajoaa. Mutta yksi on: luut jäävät pintaan. Ja kolikot.

keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2009

”Ensimmäisissä kirjoissaan Haanpää käytti kauhuromantiikkaa, muodikasta vihreää hometta, pääkalloja ja avattuja hautoja hätkähdyttääkseen ja herättääkseen lukijansa, mutta Kentän ja kasarmin jälkeen hän tiesi, että vielä tehokkaammin sen tekivät mahdollisimman luontevasti sanotut epämiellyttävät sosiaaliset totuudet.”

– Veijo Meri: Kuviteltu kuolema (1974)
Marguerite Durasin elokuvassa India Song (1975) on vakava ja vaikuttava railo kuvan ja puheen välillä. Näin muistelen. Kuva ei näytä dialogin puhujia tai jotakin heihin järkevästi liittyvää, vaan muuta.
Parhaissa jalkapalloselostuksissa on samanlaista, rohkeaa ja poeettista rinnalle tuontia. Levollinen puhe kertaa ikivanhoja anekdootteja, tilastoja ja historiikkeja täysin pelitapahtumista riippumatta. Kokematon korottaa ääntä tiukan tilanteen tullen, mutta tarinan kulku ei katkea. Saapahan vain merkillisiä painotuksia, kun vaikkapa jotakin satunnaista päivämäärää äkkiä huudetaan kuin hengen hädässä.
Radiossa aloittanut Bror-Erik Wallenius on tullut kuuluisaksi hiljaisuuksista, joiden tiheytynein muoto on yleensä tarkoittanut maalia.

tiistaina, maaliskuuta 17, 2009

”Kafka ei ole pessimisti. Hän olisi voinut olla enemmän pessimisti. Hän uskoi, että melko pitkälle kehittynyt olemattomuutemme varjelee meitä. Voimme piiloutua keskellä toria, muuttua poliisiksi tai herätä. Meitä ei ole helppo lannistaa tai tuhota. Jos joku tappaa meidät, tuotamme hänelle melkoisen pettymyksen ja järkytyksen, kun emme haihdukaan olemattomiin vaan muutumme todellisiksi, isoiksi raskaiksi ruumiiksi. Me pakenemme kuin naiset Zeusta, muutumme välillä kiveksi tai pilveksi. Välillä olemme asiakirjan lause, välillä kirjain K. Useimmille ihmisille olemme vain bussin matkustajia.”

– Veijo Meri: Kuviteltu kuolema (1974)
Strindbergin terassin tytöt ovat kevään ensimmäisiä versioita,
intohimossa nopeasti luonnosteltuja, ei vielä markkinoille tarkoitettuja,
muistelemassa vain miten pitää esillä parhaita osiaan.
Lompakossa on 5x4 cm paperipala. Se oikeuttaa sataan hehtaariin maata. Kun lappusen vie liki silmiä, ei näe reunojen yli.
Toisessa taskussa on vähän suurempi, taiteltu vihkonen. Se oikeuttaa taivaspaikkaan, jos uskoo mitä siihen on kirjoitettu.
Kaupungin pääkatu on Aleksanterinkatu. Sitä pääsee kirkolle ja Senaatintorille (n. 6000 m²) joka on turvallisin paikka kun kaupunkia on alettu moukaroida hautausmaan tieltä.
Annan maksua vastaan ruumiini käyttöösi, mutta tietyin ehdoin. En suutele suulle, ellet ole valmis suorittamaan romantiikan hintaa. Joillekin se tarkoittaa sivistyksestä tai sosiaalisesta asemasta johtuvaa karismaa, jonka hankkimisessa on kuluja; toisille se tarkoittaa vain kuntosalilipun hintaa. Eräille harvoille se tarkoittaa vain avoimuutta ja vilpittömyyttä, mutta nekin saadakseen on usein maksettava. Ruumiini on ostettavissa myös yhdynnättömille lounaille, päivälisille, illallisille, ostoskierroksille, jokiristeilyille, neuvolakäynneille jne. Hinta määräytyy sen mukaan miten suurta vajausta läsnäoloni täyttää. Niille jotka ovat onnellisesti naimisissa tai joilla on lähes tyydyttävä sosiaalinen ja seksuaalinen elämä hinta on vain nimellinen. Asiakkaan on ymmärrettävä että pyyteen määrä on suoraan verrannollinen työn raskauteen. Rakastuminen minun puoleltani on ilmaista, mutta rakkaudelliset teot, kuten yhteydenotot ja kaipauksen ilmaukset veloitetaan erikseen. Jos asiakassuhde johtaa vihkimiseen ja häihin, osallistun kustannuksiin siinä missä puolisonikin. En kuitenkaan lupaa käyttää kaikkia romanttisia resurssejani avioliittoon, mutta valtaosan kuitenkin. Rakastan orkideoita ja Mahlerin laulusarjoja, nauran mielelläni Buster Keatonille oman kullan kainalossa. Elävänä ruumiini on edullisempi kuin kuolleena. Kuolleen ruumiini tapaamiseen on jonkunlaista jonoa ja nopeimmat saavat tietenkin tuoreinta. Siitä, miten ruumistani käsitellään, on sovittava muiden asiakkaiden kanssa.

maanantaina, maaliskuuta 16, 2009

”Jos tilapäinen tai synnynnäinen erakko kirjoittaa muistelmansa, yksityiskohtaisesti ja runollisesti, kuten Thoreau, niin tarkasti, että havainnoista paljastuu niiden ensikertaisuus ja ainutkertaisuus, mikä kaikissa havainnoissa ja kokemuksissa on, hän ei saa syntymään paksua kirjaa, mutta onnistuessaan vanhenemattoman klassisen teoksen, jota luetaan sunnuntaina aamupäivällä ja arkisin myöhäisinä yön tunteina, kun tarvitaan syvähenkisiä ajatuksia. ”

– Veijo Meri: Kuviteltu kuolema (1974)
1.

Lapsille sanotaan, ettei lintuihin saa koskea. Kauneimmatkin ovat myrkytettyjä. Mutta myrkky itsessään on kaunis ja puhdas. Lintujen salakuljettajalla on myrkyllisiä jyviä, ne saavat linnun vaihtamaan väriä lentomatkan ajaksi. Samoja jyviä on monen matkustajan ylähuulen alla. He ovat miehiä ja naisia joille on tilaa vain yläilmoissa. Lapsille sanotaan että juuri heiltä ja vain heiltä voi kysyä neuvoa jos hätä yllättää. Tämä johtuu heidän siisteistä vaatteistaan, jotka ovat jyvän synnyttämiä.

2.

Jokainen on kuullut kiiltävästä salkusta lentoterminaalin lattialla, siihen ei saa koskea. Mutta kun on paikalla, matkalle lähdössä, salkkua ei koskaan näe. Siitä huolimatta että vastaan tulee salkkunsa jättäneen näköisiä miehiä, hienoissa puvuissa, liian huolettomina, liian nopein askelin. Ehkä he ovat vain jättäneet elämänsä taakseen ja kiiruhtavat näkymättömiin. Silloin muistaa selvinneiden tarinoista miten varoittamatta kaikki loppuu. Ei ole hetkeäkään jona tajuaisi räjähtävän. Oikeastaan mitään ei tapahdu. Mitään ei tapahdu.
YHDEN ENSYKLOPEDIA Teos, joka muusta lukemastani poiketen käsittäisi ilmiöitä, jotka ovat vain yhdelle ihmiselle merkittäviä. Intohimottoman pitkästymisen loputon läpipääsemätön erämaa, mutta yhdelle: mitä virvoittavin aistimusten keidas.

sunnuntaina, maaliskuuta 15, 2009

Kuulimme naisesta joka enimmän päivää piilotteli saksia ja veitsiä näkyvistä, muistista, maljoihin, lipastoihin, elektroniikkaan.
Se tuntui hassulta: sakset jotka ovat riittävän kaukana menettävät kätevyytensä, joka on niiden ainoa lahjakkuus.
Mutta sitä nainen halusikin, ylläpitää matkaa tunteiden ja maailman välillä. Hän piti myös miehet kaukana itsestään. Ja kulkuvälineet. Kirjallisuuden ja kaikki vastinkappaleet.
Mutta silloin harvoin kun hän tarvitsi saksia, esimerkiksi kutsujen viipalointiin (niihin hän kirjoitti aivan mahtavia osoitteita) hän joutui matkustamaan paperikauppaan. Ja kuulimme että ennen murhailtaa hän oli ollut jo kuin orava: ei ollut koloa johon piilottaessa ei toisaalla, tai ihan ulottuvilla paljastunut terä.

torstaina, maaliskuuta 12, 2009


Runonlausuntaa: Linton Kwesi Johnson - Inglan Is A Bitch

sunnuntaina, maaliskuuta 08, 2009


” Casanova valehtelee koko ajan, mutta tuntuu tekevän sen vain lisätäkseen tekstinsä luettavuutta. Kuulemaansa ja lukemaansa hän tarjoilee omina kokemuksinaan ja kun hän on melko pinnallinen ja mitätön ihminen, rikos ei tunnu vakavalta. Todella tapahtuneen hän saattoi kokea yhtä pinnallisesti kuin kuulemansa syvästi, niin että sisäisenä kokemuksena kumpainenkin laji kokemusta saa hänen kirjassaan saman autenttisuuden ja luotettavuuden sävyn.”

– Veijo Meri: Kuviteltu kuolema (1974)

perjantaina, maaliskuuta 06, 2009

Jos en kaivattu, niin halusin olla ainakin etsitty. Piilouduin usein. Hyvin tavallisiin paikkoihin. Kerran seisoin keskellä pihaa ja seurasin touhukasta huutelua. Etsijä tuumaa että löydössä olisi aina punaista ja poikkeavaa. Vapauttavaa, helpottavaa. Vasta koulujen jälkeen tajusin mitä on olla merkittävä: jahdattu. Siitä on lyhyt askel himoittuun. Toisille pidempi. Ennen nukahtamista tapaan ajatella: monenkohan mietteissä olen juuri nyt. On niitäkin joiden etsinnät lopetetaan pimeän tultua. Vanhemmat kaasuttavat pois. Joka tapauksessa käy niin.

torstaina, maaliskuuta 05, 2009

”Minun pitää aina selittää kaikki ja kaikki
koska silloin kun näyttelen, minut otetaan täydestä,
kun olen tosissani, ja hyvin kylmä, ajatellaan, no
niin, se on humoristi.
Mutta alussa ja lopussa ei ole huumoria.
Huumori on pakoa, taittava peili sille
joka ei voi katsoa ilmiöitä suoraan
kovassa valossa.
Minussa ei ole enää yhtään huumoria.
Jokunen sanaleikki ei ole huumoria vaan yksinäisyyttä.”

– Eeva-Liisa Manner: Fahrenheit 121 (1968)
Toiset kulkevat lautakasoissa neljäkymmentä vuotta, mutta naulaanastuja loukkaantuu ensimmäisenä työpäivänään. Ei ole naulaanastujaa, virasto väittää. Näille jotka ovat jo hyvän aikaa kävelleet rakennuksen ylimpiä kerroksia, vaikka sementtimyllyjä vasta tuodaan. Näille joille, jos pieni liioittelu sallitaan, rakentaminen on jo täyttä purkamista. Jo astunnasta näkee astuuko naulaan. Ahma ei astu. Työmaa on viekas. Naula on kätkössä ja myrkyllinen. Vasara korkealla ja huonosti. Joku huutaa apua. Juuri siihen on kuoltu.

keskiviikkona, maaliskuuta 04, 2009



”Juoksen ympäri Helsinkiä niin kauan kuin pysyn pystyssä. Kuolla ei tarvitse kuten marathonissa mutta muuten on idea sama.
Minä tarvitsen vanhan pakanan esiin sisältäni. Jos tämä ajattelemalla joksikin tulisi, se olisi jo tullut.
Vaikeaa on! Aluksi ihmiset ovat ylivoimaisia: jäykistyn ja vedän jotain selittävää ilmettä päälle kun joku vastaantulija katsoo. Pakotan itseni ajattelemaan että juoksen maapallon kylkeä pitkin avaruudessa.
Alan käydä läpi kaikkea heti kun kuvat tulevat. Kun en enää ajattele sanoin vaan kuvin, kun en puhu vaan näen; kun heijastan enkä enää pänttää sitä mitä tiedän.
Tietäähän oikeuskanslerikin että tämä paska pysyy koossa ei lailla eikä poliisilla vaan kunnon ihmisen arkuudella, sen pelon voimalla että mitä ihmiset sanovat mitä ihmiset ajattelevat. Ja näissä oloissa ihmiset eivät voi ajatella eivätkä sanoa: kuinka hyvää tekisi tuomarin olla sellissä pari yötä, arkkitehdin pari päivää montussa, naimattomat naisopettajat voisivat ihan hyvin antaa edistyneempien opettaa toisia pari päivää ja itse nussia vapautuvien vankien kanssa. Käsitäksää että kaikki nää alistussuhteet on toisesta maailmasta kuin tämä nykyinen: silloin kapitalisti oli ulkomaalainen sen rouva oli jalosukuinen, tarvittiin tavat ja palveleminen. Nyt kaikki on naurettavaa kun samanlaiset mulliturvat yrittävät esittää toisilleen jotain johtajaa ja toiset esittävät naama pokkana alaista ja halveksivat koko ajan. Ennen oli luonnollista että isä tiesi ja poika pelkäsi: oli talo ja metsä ja velat: nyt isällä ja äidillä ei ole kuin kateus että itse on vanha eikä saa nussia nuorta. Yksi valittaa lapsettomuutta, toinen ettei pääse mihinkään kun on lapsia. Jos lapset ei olisi niin omia, voisi lykätä kakaran lapsettomalle viikoksi kuukaudeksi vuodeksi; vaimoja voisi vaihtaa vähäksi aikaa, miehiä ottaa kokeiltavaksi ja palauttaa. Ihminen ehtisi elämässään enemmän.
Kuinka vaikeaa täällä on pitää puolensa edes isoa virastotaloa vastaan, metron rappuja, metron lippuautomaatteja vastaan. Kuinka pärjätä asema-aukiolle joka on nähnyt kaiken. Kuinka voin pitää puoleni Helsingin asemaa ja Valtionrautateitä vastaan: Kuinka pystyn ajattelemaan: eihän se ole kuin kuljetusfirma. Koko tietokonejärjestelmien tähtitaivas, koko liikkeellä olevien vaunujen määrä ja valtava virkapukupyykki! Kuinka pystyn muistamaan että se ei ole tekniikassa mitään verrattuna viimeöisen siivoojaämmän silmään. Tilatkaa luuranko Valmetilta tai Porchelta tai Japanista; tekemättä jää!
Mitä on koko kaupunki verrattuna harmaaseen puluun! Se lentää. Paskantaa katolle ja kohta sinne kasvaa puuntaimi. Ja kuitenkin, kuinka vaikea on lannistaa katseellaan Ateneum, jossa on Rembrantit, ja Hotelli Seurahuoneet joissa on kohotettu ties mitkä maljat, ja mitä mahdat kun Mikonkatu aukeaa: Lehmuksia Liikkeitä Laatua; ainoa mitä voit on antaa rahasi pois. Omistajat kuolevat, asiakkaat kuolevat, mutta liikkeet ja liikeperiaatteet, luotettavuus ja taso jää. Kuinka sinä voit pitää puolesi pankkia vastaan joka loistaa mahonkia, tammea, kuparia ja lasia? Kuinka matkatoimistoja vastaan; kuinka uskallat hymyillä paikatuilla hampaillasi kun kaikkien kauppojen ikkunoissa hymyilee täydellinen jättiläiskaunotar? Kuinka voit pitää puolesi noita komeita täytekyniä vastaan, jotka panevat paperille nimen kuin lumotun käärmeen, jolla on kaikki valta tappaa ja kuristaa kenet tahtoo eikä kukaan voi mitään. Mitä minä voin puhelimille joilla kuiskataan kaikki loitsut ja kiroukset niin että kun kaadun en enää nouse!”

– Jouko Turkka: Selvitys oikeuskanslerille (1984)
 
Site Meter