”Onniko? Siinä on mukavuutta, järjestystä ja rakennettua jatkuvuutta, jotka ovat minulle täysin vieraita. Onnettomuuksissa näkee, miten kohtalon iskut murskaavat onnen rakennelmat. Tässä mielessä minä olen rauhallinen. Olen suojassa onnettomuuksilta, sillä minulla ei ole rakennelmia. Olen surun ja ilon mies. Onnettomuuden ja onnen vaihtoehdon vastakkainen vaihtoehto. Elän alastomana ja yksin, perheettä, ystävittä, harjoittaen elannokseni ammattia, joka on niin kykyjeni alapuolella että hoidan sen vasemmalla kädellä ajattelematta muuta kuin ruuansulatustani ja hengitystäni. Tavanomainen henkinen tilani on mustaa, sameaa ja synkkää surua. Mutta henkeni yötä halkovat usein odottamattomat ja ansaitsemattomat ilonleimahdukset, jotka sammuvat heti mutta jättävät silmiini tanssivia kultaisia tuikkeita.”

– Michel Tournier: Keijujen kuningas (1970), suom. Annikki Suni.