”Ehtymätöntä maisemaa tutkivan vaeltajan voimien ehtyminen on ainoa mahdollinen loppu. Silloin on ehkä valmiina jotain mitä minä tarkoitan romaanilla.”
– Claude Simon, Georgican saatesanat
torstaina, helmikuuta 12, 2009
keskiviikkona, helmikuuta 11, 2009
Raamatussa kehotetaan antamaan kolehti niin salassa, ettei toinen käsi tiedä mitä toinen tekee. Kädelle annetaan mahdollisuus paitsi antaa huomattavia avustuksia, myös ottaa merkittäviä määriä kirkon pussista.
Masturbaattori leikkaa kätensä irti, sillä hän on oppinut tuntemaan sen viehtymykset, ei niin että hän olisi niistä harmissaan, vaan niistä on tullut yllätyksettömiä.
Mielteiden vähyys tai keskittyminen johtaa potenssiin, joka on harhaoppien tuho.
Masturbaattori leikkaa kätensä irti, sillä hän on oppinut tuntemaan sen viehtymykset, ei niin että hän olisi niistä harmissaan, vaan niistä on tullut yllätyksettömiä.
Mielteiden vähyys tai keskittyminen johtaa potenssiin, joka on harhaoppien tuho.
perjantaina, helmikuuta 06, 2009
Onnettomuuspaikalla mietin, miten raitiovaunullisesta eläviä tulee vain yksi ruumis. Tarkoitan: kaikkien menehtyessä. Ja sekin peitetään nopeasti ja viedään pois. Tarkoitan: miten yhtä nälkäistä kohden on raitiovaunullinen ylensyöjiä Golden Raxin tummennettujen ikkunoiden takana. Ja hänetkin ohjataan sivuun, kaikkien menestyessä. Tarkoitan jokaista: jokaista kaupunkilaista kohden on puolitoista rottaa. Jokaista rottaa kohden puolitoista pulua. Jokaista lihapiirakkaa sataviisikymmentä. Silti saan kävellä rauhassa Stockmannilta Kruunuhakaan. Kukaan tai mikään ei puhuttele minua.
Runoilija joka ei löydä rahaa eikä ymmärrystä, pakastuttaa itsensä
suotuisampia aikoja varten. Puliukkoakaan ei näy talvella.
Runoilija jota synnyinmaa vihaa, käännättää säkeensä pikkukulttuuriin säilytettäväksi. Siellä on valoisia sillanalusia ja sallittuja rantoja. Roomassa hedelmiä myyvät tytöt siteeraavat Leopardia.
Toinen on luopua irstailusta: on monia hyvin puettuja jotka luottavat salakuljetuksiin. Sanantaitajia, jotka editoivat tekstiviesteihin luontevia virheitä, kiireen tuntua.
suotuisampia aikoja varten. Puliukkoakaan ei näy talvella.
Runoilija jota synnyinmaa vihaa, käännättää säkeensä pikkukulttuuriin säilytettäväksi. Siellä on valoisia sillanalusia ja sallittuja rantoja. Roomassa hedelmiä myyvät tytöt siteeraavat Leopardia.
Toinen on luopua irstailusta: on monia hyvin puettuja jotka luottavat salakuljetuksiin. Sanantaitajia, jotka editoivat tekstiviesteihin luontevia virheitä, kiireen tuntua.
torstaina, helmikuuta 05, 2009
Hevosesta oli traumatisoitu arvaamaton kone, ensin se särki nopan, sitten kallon. Se syöstiin rinnettä rotkoon ja seurattiin miten se löysi jaloilleen. Se ajettiin ritsoilla sukeltamaan sameaan veteen, jossa se näki selvästi. Se ei ollut huvia varten. Se tunnusteli mielettömyyttä ja näkymättömiä käytäviä. Runoilija köytettiin sen selkään ja hevonen potkaistiin matkaan. Se löysi ehjiä, päinvastaisia ja vaihtoehtoisia reittejä, tapahtumapaikkoja, havaitsemattomia prosesseja ja ovelasti varastoitunutta energiaa ja monia keinoja päästä käsiksi salattuihin raha- ja naisvirtoihin.
Tarvittiin vain tarkka ruoskankäyttäjä: hevonen toimi niin kauan kuin sitä ei piesty hulluksi.
Tarvittiin vain tarkka ruoskankäyttäjä: hevonen toimi niin kauan kuin sitä ei piesty hulluksi.
keskiviikkona, helmikuuta 04, 2009
Auringon laskun nousevat kullit. Panomies ei juo kykyään. Ravintolailta on hänelle sen odottamista, että naiset humaltuvat. Nousevan hissin laskevat vetoketjut. Ja katso, minä humalluin ja jaoin vieraalle Sfinksille. Aamulla kaikki oli arvoituksen muodossa. Oli maisema ja lukko. Ja kun avainta käänsi lukossa, kaikki oli pääsemättömissä. Kahvi ei juossut termurista ja tunnustukset muuttuivat arvoituksiksi. Minä en niin kuin sisilisko osaa pysähtyä kahden ihmeen välille, viipyä siinä päiväkausia, kuolla minkään muuttumatta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)