”Elliot Lasherilla oli film noir –kasvot. Hänen piirteensä olivat terävärajaiset, hänen tukkansa oli hajustettu jollakin öljyisellä aineella. Minulla oli merkillinen tunne, että nuo miehet ikävöivät mustavalkoisuutta, että heidän kaipaustaan hallitsivat värittömät arvot, sodanjälkeisen urbaaniharmauden henkilökohtaiset äärimmäisyydet. ” Don DeLillo: Valkoinen kohina, suom. Helene Kortekallio.