perjantaina, syyskuuta 11, 2009

Pääsiäisen alusviikolla karitsa vapauttaa sulonsa ja pehmeytensä. Ilman paistiajatusta ei isäntä katsoisi sitä hetkeäkään. Nyt se otetaan syliin, tunnustellaan sen nälkää. Niin hellii isäntä viinalla ruumistaan. Jeesuskin kuvataan kauniina kultakutrina vain siksi että tarinan loppu on tiedossa. Jeesus, siinä punaisessa huoneessa, jonne löydän vain lainehtivimmassa humalassa. Paistit ovat kauniita ja selkeitä, siinä huoneessa, pöydällä emäkseltä tuoksuvia. Veri on puhdasta ja sillä voi pestä kätensä ja haavansa. Apinat valvovat banaaneissaan.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olethan lukenut Pereciä?
Jos et, lue.

Jukka Viikilä kirjoitti...

Olen vähäsen. Kiitos muistutuksesta.

 
Site Meter