keskiviikkona, maaliskuuta 29, 2006

Viemäriverkostossa elää toinen hänen näköisensä, mutta onnettomampi häntä.
Mainospalloni yläpuolella toinen minun näköiseni, mutta onnellisempi minua.
Vaununpyörä lähestyy kaupunkia.
Hevosen raadosta syntyvät kärpäset ja madot.
Aikanaan nekin ehtivät kaupunkiin, siivoavat paikat ja kuohkeuttavat mullan.
Luoti jatkaa kohti puuta tai lihaa. Pajun havina pysähtyy koivuun,
kytevä koivu tuoksuu ikkunasta sisään. Hän tulee kirjan kanssa kuistille.
Viehe ui viemärissä, ohi saappaan, siteen, koivun kiertäen,
välkkyy sameassa vedessä.
Heliumpallo ottaa korkeutta, ohi räystään, sähkölinjan,
piipun kiertäen, välkkyy sumuisessa ilmassa.
Muuli nousee rinnettä vesilastissaan, navetasta kantautuu lisääntymisen äänet.
Avaruuteen ammuttu pukki määkii tähtikirkkaassa illassa.

perjantaina, maaliskuuta 24, 2006

Viehe ui viemärissä, minun alitseni, sinun alitsesi, hänen alitseen.
Hänen punaisen takkinsa vie tuuli. Sinun sinisen varpaasi jyrä. Koira minun lapinlapaseni.
Aamutunnelma

Tiedetään että pullataikina nousee auringon kanssa samanaikaisesti.
Vain ahkerimmat ja laiskimmat ovat silloin ylhäällä.
Kielikasettia kuunteleva maratoonari näkee nälkäisten joukon katsovan leipomon ikkunasta sisään.
Vähän myöhemmin nousee mainospallo kaupungin ylle.
Katson sieltä hajoavaa väkeä
ja nimittäjää, joka pitää ne yhdessä.
Vielä jonkin aikaa pysyy palloni auringon yläpuolella.
Pian rapussa hiljenee ja puliukko saa painaa päänsä.
Viimeiset kissat päästetään sisään.
Taksi vie viimeisen valonaran lastinsa kaupungista.

torstaina, maaliskuuta 23, 2006

Kahvia. Hän muistaa kuralammikon ja ohiajavia kuorma-autoja.
Keitin on lämmin, mutta pimeä.
Taskusta tippuu kolikoita.
Hän on pieni poika ja kerää kolikoista reittinsä kirjastolle.
Tuota käytävää, pomon ohi ja esitteiden,
kolmannenkymmenennentoisen ikävuoden.
Lavuaarin muumimukissa tuttu rantapalsta.
Sen rinnettä ylös. Ja mökkiin. Josta on juuri lähdetty.
Sekin että tuoksuja jää. Joskus oli koira. Nainen vessassa.
Portaat alas ja housuja ylös, hissiin.
Sen peilistä jäähallille. Rumpali purkaa tulostaulua.
Fillejä, kun lasia ja rautaa heitetään lavalle. Jääpaloja suussa.
Vai hampaita. Ja miten tuoksuja kantautuu, jos hyväksyy lämpöä,
tahmeutta käsissä. Soiton perässä, tai kun koira on löytänyt
arvoisensa paskapaikan se rauhoittuu ja menee elukaksi, pois.
Sieltäkin on juuri lähdetty.
Keitin on lämmin, mutta tyhjä.
Sekin on toivoa että moni on lähtenyt, palaamatta käväisemään,
Robustan piipahdus kielellä.
Ehkä kraanasta vettä.
Kiwi – nälkä vatsaan.
Patjan läpi lattiaan ja valot pois.
Sama kuin auto ajoi silloin mökkipolkua
lehtien päällä, moottori tuskin käynnissä.
13.57.
Kolme minuuttia.
Kun mutakuoppaan pulautettu kivi vivutaan
laudankappaleilla ylös ja pyyhkeillä kuivataan, on se puhdas, altis,
painonsa verran,
mutta ihmisruumis, nuijittu, hirtetty, puukotettu,
imee saastaa kaikilla huokosillaan. Se on riepu kantajan sylissä,
se pannaan kiven päälle, ja se nöyrtyy kiven muotoon.
Päivien kuluessa sen aurinko haihduttaa.
Siihenkin voi rakastua, pommin polttamaan naisenmuotoon talon seinässä.
Mutta kun kivi lyödään lekalla kahtia, ei sen sisästä pääse ulos pimeyttä,
eikä se ota valoa vastaan. Se jauhetaan hiekaksi,
sillä kasvot puhdistetaan ja pestään öljyiset kädet.

keskiviikkona, maaliskuuta 22, 2006

Aina puhutaan hiljaisuudesta joka tulee kuultavaksi kun vitsaus loppuu, heinäsirkat lopettavat.Vai, kun runoilijat, rumat ja nukkavierut, nehän puhuvat keskenään vain siistejä muodollisuuksia, tai kun kokemattomat aikamiespojat jotka eivät koskaan polta tupakkaa ja käyttävät alkoholiakin vain kohtuudella, travellerit pöpöiset paneskelijat, polvet pettävät raivosta, epätoivosta, uskovat maailmankylään johon Suomea ei lueta, kun naisen ryhtiä suoristaa seksikumppanien määrä, herra jeesus, tässä maassa jossa miehille kelpaa kuka ja mikä tahansa, ja lääketieteen, kauppakorkeakoulun, teknisen korkeakoulun opiskelijat etsivät hengestä taitoa puuvillahousuissaan, jarrutukissaan, värittömät naisystävät kainaloissaan. Mitä äiti lauloi? Mitä tunnustuksia vei mukanaan karannut poikaystävä, mihin ne vei, mitä niillä osti? Helsingin keskustastakin on löydetty heinäsirkka. Oulu ei ole täältä kaukana, Jyväskylä, Parkano. Pikkulapsella se rapisi nuuskapurkissa, otti voimaa tupakasta, kasvoi ulos purkistaan, hyppäsi, hajotti lasin ja meni kellarin ikkunasta sisään. Nyt juoksee hullun lailla radan viertä, taskussaan DV-kamera ja juopon runkku ja miten potentiaalia häviää kun varaa kondomin lompakkoon tai päättää seurustelun, jumalat lopettavat uskomasta, saatekirjeitä, akku lopussa, mutta kahvi antaa toivoa, ihanampaa ei ole kuin saunaankutsu, joku sanoo sinua moderniksi kirjoittajaksi, sekasotkussasi tulet ylvääksi, lahjoitat armoa. Mitä vähemmän tätä ajattelen sen suuremmaksi sirinä käy. Mitä enemmän, sen suuremmaksi heinäsirkka kasvaa ja aina puhutaan hiljaisuudesta joka tulee kuultavaksi kun vitsaus loppuu, heinäsirkat lopettavat. Ajat maaseudulle. Pyörän kellossa kilisee pilleri, pahanhetkenvara. Lehmänkellot nousevat matalampina taajuuksina kilinän alle. Pääskysen nokassa on kivi, joka kasvaa nopeasti lähestyessään maata. Samanlainen kivi hankaloittaa polkimen pyörimistä, mutta murskaantuu kirkaisten. Tuulimyllystä irtoaa siipi ja lentää taivaan korkeuksiin. Taivas tummenee. Tuuli yltyy yltymistään. Pian alkaa sataa ja aina odotetaan suurempaa sadetta, suurempaa ääntä joka peittäisi vitsauksen, ja yhä kovempaa puhutaan hiljaisuudesta joka tulisi kuultavaksi kun heinäsirkat lopettaisivat.

tiistaina, maaliskuuta 21, 2006

Vaikea sanoa miten vakavaa epäuskoa on se, ettei nosta kadulle tippunutta muistivihkoa. Ja eroaako se lehdestä, joka lensi samoille kohdin tai kun räystäässä on tukos, naapuri hakkaa harjanvarrella. Tai nyt muistin: auto on matkalla tänne. Peltojen, metsän pimeys on päässyt sen sisään niin kuin sillalta katsoisi merenpohjaan, johon nyt syttyisi valo. Jotakin on aina kaukana ja tulossa, lompakon välissä juuri vanhentuvia papereita. Ota seteli, tiputa toinen, tai kolikko, miten nopeasti se vie paperirahaa maahan ja pitää siinä. Taivas on kokoajan sinisempi. Värit palaavat vaatteisiin. Vai oliko niin, että taksi odotti jossakin lähistöllä? Lämpö uskaltautuu sisältä pinnemmaksi. Kissat etsivät rakoja ja saumoja. Vaikea sanoa miten vakavaa uskoa on, ettei kirjoita näitä mietteitä ylös, vielä, miettii enemmänkin pihan aukinaisia kohtia ja jättää ulko-ovia raolleen, käy täyttämässä siinä välissä pesukoneen rummun ja istahtaa. Helpompi sanoa miten harmitonta vapaudentunnetta kokee tiepölyn tunnusta nenässä. Vesijohtovesi on päivä päivältä lämpimämpää, vielä ei voi uida.

torstaina, maaliskuuta 02, 2006

Miten kananmunan saa keitettyä niin, että sen kuori irtoaa helposti.
Entä miten sekin meni jos halusi, etteivät kuoritut omenat tummu salaatissa.
Ja nyt kun on lastattu ja ovet suljettu olisi lähdettävä ajoon.
Jos avaimesta käännän oikealle, auto menee vasempaan.
Ison töyssyn kohdalla avolava on hetken tyhjä. Ilmaista tavaraa,
ihmiset liikkuvat, luumu asettuu yön väriin kutevien sammakoiden viereen.
Vittu, miten senkin kanssa oli kun piti saada steariini paidasta,
juhliin kiireellä,
ja minkä niksin piti ehtiä muistiin kun näki hirven tiellä
tai makkarassa oli lasinsiruja ja niitä nieli.
Avain puhkaisee taskun, kynsi sukan, myyrä kurkistaa kolosta,
VHS- kasetti työntyy pesästä ulos,
farkkuja parsiessa pitää sotkea ehjääkin kohtaa,
jos haluaa fiksun näköistä.
Sitäkään vinkkiä ei muista.
Jonkun kyselyn mukaan ammateista vähiten arvostusta nauttii nykyään paimen. Miten tämä on mahdollista? Niin kuin iPod olisi ensimmäinen askel lannanhajusta eroottisten mahdollisuuksien maailmaan.
Hyvät lukijat, yhteen ääneen:

Jeesus, Paimen sielujen,
uhrin annoit puolestamme,
ristin tuskat kärsien
ostit meidät kuolostamme.
Johdatit näin laumas oman
suulta kuilun pohjattoman

Mutta, katso, eksyksiin
karkaavat taas armahdetut,
äänen kuulumattomiin
sanan ääreen johdatetut.
Voi, jos heitä paimentaisit,
jälleen yhteen kokoaisit!
Ulkona syövä perhe. Sisällä ahkeroiva perhe: tikkujen liitäntää, itsensä koskettelua, haittaohjelman poistamista tietokoneesta, maksan paistoa. Perhe joka nousee lauttaan. Toinen perhe joka kiirehtii bussiin. Perhe joka hajoaa Senaatintorilla. Perhe, joka syntyy kätilöopistolla tai sosialistien iltamissa yhteisestä päätöksestä. Perhe, jonka ulosteet syöksyvät putkessa ja kohtaavat toisen perheen ulosteet.
 
Site Meter