sunnuntai, toukokuuta 28, 2006
Se vähä minkä taivasta näkee on se kaikki
millä krookus puhkaise mullan ja vain se jumala jota toiset kärsivät
voi olla se pulahdus jossa toiset peseytyvät.
Mutta se joka häikäisee on ylösnostettu salakka,
ja se mikä on silmien sameutta on pullataikinan korkeutta,
ja sekin häikäisee, leivottuna, halkaistuna.
Kerran minäkin eksyin korkealle,
näön pulautettu moottori. Säryn timpuri.
Kerran minäkin.
Schäfer kiersi palloa spanielin tuntumassa.
Joskus öisin kun ei kuulu autoja eikä askelia.
millä krookus puhkaise mullan ja vain se jumala jota toiset kärsivät
voi olla se pulahdus jossa toiset peseytyvät.
Mutta se joka häikäisee on ylösnostettu salakka,
ja se mikä on silmien sameutta on pullataikinan korkeutta,
ja sekin häikäisee, leivottuna, halkaistuna.
Kerran minäkin eksyin korkealle,
näön pulautettu moottori. Säryn timpuri.
Kerran minäkin.
Schäfer kiersi palloa spanielin tuntumassa.
Joskus öisin kun ei kuulu autoja eikä askelia.
lauantaina, toukokuuta 27, 2006
”Tutisee kuin metsurin vittu” sanotaan kovasta kyydistä niin kuin bussi kelirikolla. ”Kiristäjä joka ampui” epäonnistuttaessa. Odottaa mielibiisiään radiosta: ”hammas kuolee”, tai ”mankka on pois seinästä” kun havahdutetaan jatkuvuuden harhasta silloin kun kasetti näyttää pyörivän tai mikä tahansa pysähtynyt ja pystyyn kuollut jota muisti ja tottumus vielä mukaliikuttaa. Myös joskus ”linja-auto ilman bensaa” tarkoittaen sellaista tauotonta matkustamista jossa matkustajat yksitellen menettävät henkensä luonnollisella tavalla, ei ehkä ”vainajalinja vuoristossa”, ahkera kuin ”pääskynen joka siirtää vaaraa”, ”pitkittää”, ”väistää” ovat avainsanoja lääkityksessä, ”vuorata” perheessä ja ”perhe joka hajosi” sama kuin ”mies joka menehtyi”, luonnollista tautologiaa kohotettaessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)