”Minun pitää aina selittää kaikki ja kaikki
koska silloin kun näyttelen, minut otetaan täydestä,
kun olen tosissani, ja hyvin kylmä, ajatellaan, no
niin, se on humoristi.
Mutta alussa ja lopussa ei ole huumoria.
Huumori on pakoa, taittava peili sille
joka ei voi katsoa ilmiöitä suoraan
kovassa valossa.
Minussa ei ole enää yhtään huumoria.
Jokunen sanaleikki ei ole huumoria vaan yksinäisyyttä.”

– Eeva-Liisa Manner: Fahrenheit 121 (1968)