maanantaina, kesäkuuta 28, 2010


KALEVA 7.6.2010


RUNOJA KERTOMUSTEN KATVEESTA


RUNOKOKOELMA
Jukka Viikilä: Runoja II.
Gummerus 2010.

Jukka Viikilä toinen runokokoelma Runoja II on nimeä ja kantta myöten suoraa jatkoa esikoiselle. Se on paljon runsaampi, nykyrunokokoelmaksi suorastaan paksu. Neljääntoista osastoon sisältyy sekava joukko erikoisia runoja, joita ensilukemalta yhdistää toisiinsa vain kuivan toteava tyyli ja armollinen huumori elämän käsittämättömyyden äärellä.

Nykyrunoutta on karkeasti yleistäen moitittu liiasta itseensä kietoutumisesta, vain marginaaliselle älymystönosalle avautuvista kielipeleistä. Oli syytöksistä mitä tahnasa mieltä, on mahdotonta nähdä niiden toteutuva Viikilän kohdalla.

Niin säännönmukaista ja selkeää on hänen kielenkäyttönsä, ettei mitään mierkitysrakenteita horjuttavia häiriöitä synny. Monitulkintaisuus on läsnä toisella tasolla. Se nousee esiin lauseiden väleistä, maailmasta itsestään, jota kieli valaisee. Sanat ovat välineitä, joilla runous kaivetaan esiin.

Runot ruotivat ihmisen erhetyväisyyttä arjen ja ikuisuuden mittakaavoissa, ajatuksia, joita emme tienneet ajattelevamme, ja muuta selkeästi rajattujen maailmankuvien ulkopuolelle jäävää elämää.

Sävy on aforistinen.

Pitkätkin runot koostuvat painavista päälauseista, joiden rinnastumisessa on sinfoninen tuntu: ” Taskussa on taitettu vihkonen. Se oikeutaa taivaspaikkaan, jos uskoo mitä siihen on kirjoitettu. // Lompakossa on 15x10 cm paperipala. Se oikeutaa sataan hehtariin maata. Kun lappusen vie liki silmiään, ei näe reunojen yli.”

Ajatus on, että lukija törmää käsitykstensä rajoihin, kuin näkymättömiin seiniin. Viikilä venyttää nopeat oivalluksensa runon mittaisiksi käyttäen tarkkoja, vivahteikkaita rinnastuksia. Niistä syntyy runojen omalaatuinen ajattomuus.

Runot, joissa Jeesus, Pietari, Peter Franzen ja Anna Abreu seikkailevat, ovat lähempänä Juha Seppälän Suomen historian absurdeja elämäkertoja tai Petri Tammisen tiivistettyä kerrontaa kuin nykyrunon valtavirtaa.

Oikeastaan Viikilän runot liippaavat järkiään läheltä proosaa. Tarinat ovat niin tuttuja, että niiden kertominen voidaan sivuuttaa ja keskittyä merkityksellisiin yksityiskohtiin tai arkea järkyttävään ironiseen sattumaan: ”Jokainen on kuullut kiiltävästä salkusta lentoterminaalin lattialla, siiehn ei saa koskea. Mutta kun on paikalla, matkalle lähdössä, sitä ei koskaan huomaa.”

Laajassa kokoelmassa on toki kohtia, joissa kirjoittaja on päästänyt itsensä liian helpolla. Napakoiden yleistyksien tavoittelu saattaa johtaa viisasteluun: ”Miksi onkimies istuu yksin? / Koska se, joka valehtelee kalille, valehtelee muillekin.” Myös pitkät listarunot, Eläimen arvuuttelu ja Ihmisen arvuuttelu ovat kovin heppoisia. Ne ovat toki viihdyttäviä, mutta itsetarkoituksellisen virtuoosimaisella tavalla.

Runoja II kattaa parikin inspiroitunutta luomistyötaä. Se on laaja katsaus tekijänsä runomaailmaan. Ohjelmallista on ohjelmattomuus, kaikenlaisten ideoiden toteuttaminen löyhän otsikon puitteissa.

Se on voimannäyte, vuolaasti kehuttua edeltäjäänsäkin onnistuneempi. Tosin kukaan ei tainnut kaivata lisätodisteita. Onko Viikilän pöytä nyt puhdas seuraavaa, mahdollisesti hallitummin purkautuvaa teosta varten?

Pauli Tapio

keskiviikkona, kesäkuuta 23, 2010

Taiteiden yön Runotusina
Rikhardinkadun kirjastossa, Rikhardinkatu 3, (3. krs kirjallinen salonki), 00130 Helsinki
perjantaina 27.8.2010 klo 18.30-21.30

Runojaan lukemassa klo 18.30 Anja Erämaja, klo 18.45 Henrika Ringbom, klo 19.00 Sirkka Turkka, klo 19.15 Sanna Karlström, klo 19.30 Kari Aronpuro, klo 19.45 Rakel Liehu, klo 20.00 Jukka Viikilä, klo 20.15 Claes Andersson, klo 20.30 Ilpo Tiihonen, klo 20.45 Jyrki Kiiskinen, klo 21.00 Sinikka Vuola, klo 21.15 Eira Stenberg
Illan juontaa kirjallisuudentutkija Sakari Katajamäki.

Runotusina-tilaisuus kuuluu Runokuuhun, joka on osa Helsingin juhlaviikkojen ohjelmistoa www.runokuu.fi
VAPAA PÄÄSY. Tervetuloa!
Järjestäjät: Lukukeskus ja Rikhardinkadun kirjasto
Tiedustelut: Lukukeskus puh. (09) 7746 110

tiistaina, kesäkuuta 22, 2010

"Runeberg aloitti runoilijanuransa laajalla kokoelmalla Runoja, jota seurasi Runoja II ja Runoja III. Nämä kokoelmat sisältävät taitavaa Suomen luonnon kuvausta ja paikoitellen kansanrunouden vaikutus on niissä ilmeinen."

maanantaina, kesäkuuta 21, 2010

Kommentoimassa Ryhmäteatterin Cyrano de Bergerac -esitystä.

Yle Radio 1 Kultakuume. (Alkaa kohdasta 0.28.24. Kuunneltavissa 2 pv)

lauantaina, kesäkuuta 19, 2010

EPÄPUHTAUS Vaivalla hankittuja toisilleen kaukaisia ominaisuuksia, piirteitä ja kykyjä joiden jäännöksettömään hyväksymiseen kenenkään toisen maku ei ole riittävä.
”Kun minulla on aikaa kirjoittaa, nukahtelen, ja saatan päiväunissa kuvitella itseni lapseksi jonka tulevaisuus aukeaa rajattomana. Kun sitten herään, rajat ovat. Mutta sanoissa on kummallista kyllä lohdutus, ja minä kirjoitan.” Jörn Donner, Olotiloja (1993) suom. Ilona Anhava.
JÖRN DONNER on läpipuuduttavista hahmoista kiinnostavin. Hän ei ole kirjoittanut, sanonut tai ohjannut mitään, ainuttakaan kelaa, jonka voisi muistaa tai merkitä vihkoon. Silti hänestä puhuu lähes päivittäin. Kaikki johtuu hänen ulkonäöstään. Jörn Donner lienee maailman pisimmälle pelkästään ulkoisin avuin päässyt henkilö. Marlon Brando, joka on hänen amerikkalainen vastineensa, joutuu tyytymään toiseen sijaan, koska hän osasi aika ajoin myös näytellä.
Silti Donnerin ulkoisella olemuksella on suomalaiselle kulttuurille enemmän rikastuttavaa merkitystä kuin tusinalla häntä jonkin verran kiinnostavampia palkintokirjailijoita. Ei ole mitään mieltä olla muutamaa pykälää kiinnostavampi. Vain suuret, harjoittelun kautta saavuttamattomat siirrot huomioidaan, kun rakkautta jaetaan.

ULKOINEN KAUNEUS on vakuutus siitä, että ihminen puhuu vilpittömästi, ei kompensoidakseen ulkonäköään. Että hänen sanansa ovat juurtuneet maailmaan, eivätkä unelmaan siitä. Sanotaan, että ulkoisesti kauniin yksinkertaisinkin ajatus on monin veroin arvokkaampi kuin kammiossa viisastuneen akrobaattisin ajatusrakennelma. Voidaan olettaa että sillä on käyttöä ja sitä on koeteltu luonnollisissa olosuhteissa.

perjantaina, kesäkuuta 18, 2010

Sven Laakso jatkaa puimistaan. Käsitellyksi tulee myös Teemu Mannisen uutuus.

perjantaina, kesäkuuta 11, 2010

torstaina, kesäkuuta 10, 2010

Sven Laakson imartelevat mietteet Käymälässä.

keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010

Alan kirjoittaa kuukausittain uutisrunoja Sunnuntaisuomalaiseen. Ensimmäinen luettavissa 11.7.

sunnuntai, kesäkuuta 06, 2010

"Vapaaottelija repi ystävänsä sydämen irti."IL 5.6.2010

lauantaina, kesäkuuta 05, 2010

Lukukeikka Tampereella.
Hesarin kritiikki.
Päivän mietelause YLE Radio 1
Tiistai 8.6. - torstai 10.6.2010 klo 11.55 - 12.00

Jukka Viikilän runoja kokoelmasta "Runoja II" vuodelta 2010.
 
Site Meter