keskiviikkona, maaliskuuta 25, 2009

Luonnostelen koiran lumeen painuneiden jälkien yläpuolelle.
Mutta oikea koira ei astu koskaan jälkiensä päällä,
vaan aina edessä tai takana.
Tämä ei ole oikea koira. Tämä on niin kuin tyhjät korkokengät,
jotka nostavat lihan maan tasalta korkeuksiin.
Tämä on niin kuin tiettyyn aikaan hyvin yksityisellä rannalla
kun siellä on kävellyt tuntemattomia
jäljet ovat parittomia.

*

Siinä talossa, jonka toinen maksoi, hän veti vatsansa sisään,
ettei olisi käyttänyt enempää tilaa kuin se joksi oli tuleva. Loput hän maksoi puhumattomuudella, että se joksi oli tuleva, saisi puheetkin.
Siinä talossa jonka toinen maksoi.
Mutta tässäkään kuvauksesta, joka alkoi ihmisellä olosuhteessa, aivan äsken, ei ollut voimaa kuin onneen tai onnettomuuteen. Aivan hetki sitten, niin kuin taloista useimmat.

2 kommenttia:

Karri Kokko kirjoitti...

Hienoja luonnelmia!

Jukka Viikilä kirjoitti...

Kiitos Karri, monenmoisia luonnehdintoja sitä yrittää.

 
Site Meter