keskiviikkona, tammikuuta 26, 2005

Apatia

Bysanttilainen ensyklopedia Suda antaa vihjeen Apatian kasvimuodosta ja siitä että se kasvaisi Akatemian puutarhassa.
Sanotaan, että värien kylläisyydessä, pintansa kiillossa ja karvattomuudessa, vartensa ryhdikkyydessä ja tasapainoisuudessa on Apatia toista lajia kuin sen vieressä kasvavat koristekasvit.
Toden totta ilmaisee Apatia tyytymättömällä nimellään suuria floorantakaisia ihanteita. Ja sen väite kukkaloiston turhuudesta on murskaavaa lajia: onhan se kaunein kukka Akatemian puutarhassa. Teinityttö tietää miten ahkeruus ja tunnollisuus maallisessa rapauttaa kauneutta. Miten kansanterveystieteen voitto on elämän tappio. Miten toimeliaisuus on epäviehkeän tapa kaunistua keisarin silmissä ja järjestelmässä.

maanantaina, tammikuuta 24, 2005

etäinen tuttuus

Etäinen tuttuus tuottaa positiivisen vaikutelman, vaikka muistiin palautuva kokemus olisi alun perin ollut negatiivinen. Tuttuus tässä tapauksessa on kaukaisen koordinaatin löytämistä menneisyydestä, ja tämä tunne koetaan nautinnollisena koska se ehdollistaa hetkellisyyttä.
Harvemmin sitä kai uskoo menneisyydessä minkään oikeasti tapahtuneen. Hämmästelen jos esim. satun avaamaan jonkun vihkosen, johon olen takavuosina kirjoitellut: tapahtuiko silloin muka jotakin? Jos joku muistelee menneitä tapahtumia (harva tuntemani sellaista turhuutta harrastaa) joissa minä olen mukana, epäilen välittömästi että kysymyksessä on värittely, niin kuin tietysti onkin: tarinan rakenteessa ihmisestä vasta tosielävä tulee. ”Kävelit silloin kauppaan ja nappasit hyllyltä purkillisen kapriksia. Tulit kotiin ja teit Wienerleikkeet.” Tokkopa sentään. Mutta kiitos kauniista tarinasta.
Lähetin tänään ystävilleni sähköpostina tekstin, jonka he aiemmin olivat tyrmänneet lukukelvottomana. Odotin nyt samanlaista vastausta, mutta olikin käynyt niin, että he olivat unohtaneet koskaan tekstiä lukeneenkaan. Mutta etäinen tuttuus sai heidät mieltymään tekstiin. Se muistutti heitä jostakin, ja he muistelivat, että miellyttävästä.

2 ITALIALAISTA JOULULAHJAELOKUVAA


Jonne Aaron-hahmo Viscontin elokuvassa Kuolema Venetsiassa.

Kuolema Venetsiassa.
Todellista mafioson röyhkeyttä osoittaa Visconti tärvellessään säälimättä ja järjestelmällisesti suurenmoista Mahleria häväistyselokuvassaan Kuolema Venetsiassa. Järjetön ratkaisu ylipäätään soittaa lähes katkeamatonta taustamusiikkia elokuvan alla. Ja tähän järjettömyyteen uhrataan vielä mafioson suurieleisellä liikkeellä Mahler.
Vastaavaa tärvelemistä tapaa kaiketi yhtä katastrofaalisessa muodossa ainoastaan Loirin Kailas ja Leino levyillä, joissa havainnollistetaan pahimmassa muodossa ne tuhot joita näyttelijän avoin itsekritiikittömyys voi sanataiteelle saada aikaiseksi. Loirin Kailaat kuultuaan on turha enää avata Unta ja Kuolemaa: Loirin ääni ja tympeät parittelumelodiat soivat säkeiden takana.
Mahlerin ohella myös Mann joutaa roskakoriin Viscontin käsittelyn jälkeen. Mannia lukiessa Mahler alkaa soida, ja kohta jo Viscontin romanttiset kuvat (kusipään käsitys romantiikasta: sumuinen Venetsia) alkavat näkyä mielessä.
Visconti elokuva viittaa Loiriin myös siinä, että elokuvassa on ehkä masentavin pääosasuoritus mitä koskaan olen tuhoamattomassa filmissä nähnyt. Silmienliikuttelijan nimi on Dirk Bogarde. Pankaa nimi mieleen, jos se ei vielä mustalla listalla ole.
Kaiken lisäksi elokuva on vielä epäoikeudenmukainen muotokuva Jonne Aaronista, joka mielestäni täytyy ymmärtää Rock-kulttuurin kautta, eikä seniileiden professoreiden viettelyksenä.

Saló
Pasolinin teinielokuva Saló osoittaa symmetriaan pyrkivän formalismin ja sadismin salaliiton. Tarkemmin ottaen se tuomitsee tämän kauneuspyrkimyksen tympeänä epäselektiivisyytenä, jossa teinin kuoliaaksi raiskaamisella ja itsetyydytyksellä on sama shokkiteho. Kritiikin kohteena estetiikassa on juuri herkkyyden laatu, jossa erot ovat arvovapaita rakennusaineita.
Elämäntrilogia, Pasolinin Salóa edeltävä elokuvatyö oli muodoltaan vapaa kuin taivaanlintu, rönsyilevä, välinpitämätön ja äkkitarkka. Se oli välttämätön, vitaali ja liikkuva jalusta Salón pystyyn kuolleelle aikalasinäköispatsaalle.

sunnuntaina, tammikuuta 23, 2005

Hyttyset ja vaaksiaiset karkotetaan hyttyskynttilöillä.
Vainotulia poltetaan kauempana metsässä.
Sidotut Uuden Jerusalemin kilvoittelijat ahdetaan runoratikoihin määränpäänä keskusta ja runokaraoke.
Vain ikiliikkuja jää heilumaan tuulettomaan yöhön.
Perhe syö viimeistä kertaa yhdessä.
Poika on lähdössä huomenna Siperiaan.
Tulevaisuudessa huomionarvoista:
kylmyys, kylmyydestä johtuva kovuus,
kovuudesta johtuva joustamattoman särkyminen,
särkymisestä johtuva uusi kokoaminen.
Karkotuksesta palaavan tarinoita on mahdotonta jaksaa kuunnella.
Ne eivät pysy mittakaavassa. Isä syventyy huomaamattaan sanomalehteen.
Äiti säälii poikaansa: karkotetun ajatukset ovat kaikki valhetta.
Karkotetun lempeys on valhetta.
Sodasta palaava rakastaa mielipuolen lailla,
mutta kuoleman vastakohtana,
tappamiensa vastakohtana,
kauheuksien, kidutusten, raiskausten
tai kokemiensa nöyryytysten vastakohtana.
Naiset hylkäävät sankarin silmät kyynelissä.
Mutta yhä uusia hyttysparvia syntyy pajuista.
Kynttilä vaihdetaan uuteen, pistämättömään.

PAKASTAMINEN

Lämpimän ja tuoreen säilöminen ja salakuljettaminen suotuisampaan aikaan ymmärtämättömästä ja kylläisestä ajasta.
Pakastettaessa merkitys säilyy, mutta menetetään lämpö ja tuoreus. Kirjallinen käännöstyö on pakastamisen eräs muoto.
Ne kirjat joita täysivatsainen, vain virkistäviä väliaterioita odottava aika torjuu, käännetään sopivampaa aikaa eläviin kulttuureihin.
Mutta pakastaa voi vain kerran. Sulatettaessa ja toisen kerran pakastettaessa viedään todennäköisesti mukana myös tuhoavia bakteereita.

lauantaina, tammikuuta 22, 2005


Osta lapselle mandariini jos yllättää haluat!
Kindermuna ei herkkuna sisällä yllätystä, suklaa on tasalaatuista. Lelutkin ovat tehty helposti koottaviksi, eikä niiden valikoima sekoita laajuudellaan mieltä. Suositeltava, tosin useammin kuin vuosittain käytettynä monotoniaan tuudittava lahja.
Mandariinin kanssa on toisin: happamuuden asteita on loputtomasti. Kuorittavuuden asteita loputtomasti. Sisällä saattaa olla siemen tai olla olematta. Siemenestä kasvaa hankalasti osiinsa purettava puu.

Väitelauseita:
Raha tekee pään läsnäolevaksi.
Raha kerryttää pallia kasvoihin.
Paul McCartneyn pää muuttuu sitä läsnäolevammaksi, mitä enemmän hänelle kertyy rikkauksia.
Elton Johnilla on paalunen pannu,
eikä se hetkeksikään jaa kahmimaansa tilaa muille.
Silloin kun rahaa on niin paljon, ettei päätä ja ruumista tarvitse enää käyttää, vaan niiden toiminnot ovat ulkoistettu palveluskunnalle, läsnäolo kasvaa.
Toimettomuus josta puuttuu rahan tuoma ulkoistus johtaa häviämiseen, henkistymiseen.

Ks. Pään läsnäolo (Skrollaamalla alaspäin).

perjantaina, tammikuuta 21, 2005

Kenen jälkinä me täällä haluamme säilyä
emme itsemme
emme itsemme
vaan jonkun joka on toista
- Matti Tiisala (muistinvaraisesti)

Porraskaide jää värähtelemään,
kun otan siitä tukea huimauksen hetkellä.
Naapuri tuntee sen noustessaan.
Kaiteen varaama energia siirtyy naapurin
vanhanaikaiseen rannekelloon liikuttaen sitä muutaman minuutin.
Miten opettaa kappaleille muistamista?
Miten hedelmöittää itsensä ulkopuolista niin
että käännettyä selkänsä kasvu jatkuisi?
Jatkaako auto matkaansa
jos pysäköin sen rinteeseen ilman käsijarrua?
Katson taakseni: auto lipuu sunnuntaivauhtia
tyttöjen ja kioskin ohi. San Francisco on mäkinen kaupunki.
Jos ostoksilla mieleni kiinnittyy
johonkin erityiseen vaatekappaleeseen ja unohdan,
seisoohan silloin auto sillä paikalla mille sen jätin?
Naapuri kohisuttaa putkia.
Television aikakaudella asukkaiden
yksilöllinen verenkiero on ulkoistettu
betonielementtien välissä kulkevaksi putkistoksi.
Pientalo-alueiltakin ulosteet vedetään viemäriin,
jossa ne taistelevat yksilöllisyydestä
vuokra-asuntoloista syöksyvän ulostemassan kanssa.
Vedenpuhdistamolla kaikki on yhtenäistä,
sekoittunutta ja arvotonta muistella:
sontaa. Sonnasta
palaa luontoon vain kaikkein karkeimmat ravinteet.
Hammaslääkärissä käynnistä oli tänään suuri hyöty: tajusin, etten kestäisi kidutusta jos vainojen ajat tulisivat.


Ihmisten välistä kanssakäymistä helpottaa elinikäisen koston mahdollisuus. Kohtuullisin kivuin menestyneinkin ihminen voi uhrata elämänsä toista vahingoittaakseen. Tämän mahdollistaa elämän lyhyys ja vähäpätöisyys. Tieto hirveästä kostosta, joka on jokaisen ulottuvilla luo säällisyyttä tapoihin. Uskaliainta on loukata menestymätöntä mutta älykästä (tämän yhdistelmän olemassaolo pyritäänkin länsimaissa kieltämään sen turvattomuutta lisäävän vaikutuksen vuoksi.) Hänen uhrinsa on pienin, mutta keinonsa kostoon suurin. Koska lahjaton ei pysty tehokkaaseen vuosikymmeniseen kiduttamiseen, hän ei voi kokea yhtä riipaisevia loukkauksia ihmisarvoaan kohtaan. Hänen kostonsa saattaa olla hirveä, hengen vievä, mutta se ei ole pitkä. Kosto on mielekäs elämäntehtävä jumalattomassa maailmassa, se antaa saman merkityksen tunteen kuin mikä tahansa uhraus (uhrata elämänsä sairaiden lasten puolesta). On varottava lahjoittamasta tätä tehtävää toiselle ihmiselle. Kosto on pitkä, koska pahaa ei kannata rakentaa nopeasti valmiiksi, siitä tulee krapula ja tyhjyys: rakennelmaa ei voi asua.

Miten kostaa?
En tiedä, ei ole tullut vielä eteen. En ole ennen nukkumaanmenoani suunnitellut pikkutarkkaa elämän pituisen koston rakennetta. Olen kyllä pikku poikana miettinyt reittini Samantha Foxin luokse realismin tyylilajissa.
Mutta tyytyisin kai perinteiseen: tekisin vihamieheni onnettomaksi niin hienovaraisesti, että hän luulisi itse aiheuttaneen vastoinkäymisensä ja itsesyytöksissään masentuisi ja kuihtuisi tästä maailmasta. Vaatisi suunnitelmia, valtavaa paneutumista, rahaa.
Tiedä sitten.

torstaina, tammikuuta 20, 2005

Napsija

Muutan maastoa tehostaakseni toimintaani, piiloutuakseni paremmin, tarkentaakseni laukauksiani, jotka kohdistuvat väkijoukkoon sattumanvaraisesti. Tuulen tukistellessa puskia ajattelen väkijoukkoa suurena revolverin rullana,
ympyrää kulkevana. Kenen kohdalla täältä lähtee ammus?
Tappava luoti muuttaa myös uhrin luodiksi joka osuu omaisten rintaan. Vain luojani, elämäni lahjoittaja sen lopulta tietää. Koska en pyri kostamaan loukkauksia, ammun usein silmittömästi kohdettani valitsematta. Koska en ammu vihasta, en huuda kirouksia maalieni suuntaan. Toivotan heille kaikkea hyvää, samalla pahoitellen että juuri he joutuivat kohtaamaan luonteenlaatuni, välinpitämättömyyteni joka muulloin kuin linnakkeessani pukeutuu yleensä sydämellisyyden muotoon. Ja enkö ole sydämellinen jos saan aikuisen naisen itkemään ja miehen häpeämään?
9- mm pyssystä lähtevä luoti on näiltä etäisyyksiltä tappava, mutta silloin kun ammun 22 kaliiperisella, tarkoitukseni on muistutella tai vain kiusata.
Muistutella mistä? Minunlaisistani. Että olemme lähettyvillä ja ammumme suojista käsin, kunniantunnon tuolta puolen.
Silloin kun käytän kiikaritähtäintä, ajattelen itseni valokuvaajaksi. Periaatteessa minun ja valokuvaajan ero on vain ikuistamisen tavassa.
Mummoa ampunut tietää minkälaisen parahduksen ikäihminen päästää luodin osuessa. Ääni on yllättävän korkea ja kirkas, mutta heti kohta rajusti halkeava.

keskiviikkona, tammikuuta 19, 2005

Jos Sinulla olisi voimakasta hammassärkyä (iso reikä hampaassa), niin menisitkö
a) mieluummin perinteiseen hammaslääkäriin vai b) vaihtoehtohoitajalle?

– Voi kuule rakkaani, sitä minä en osaa sanoa. Riippuu bussireiteistä, säästä, menisikö jompaankumpaan metro? Riippuu ajankohdasta, olisiko jompikumpi aamulla, keskipäivällä, myöhään illalla? Pääsisikö sinne ratikalla, kumpaan? Mieluiten pyöräilisin. Jos olisi pyörämatkan päässä? Olisiko kesä vai talvi? Jos jompikumpi olisi aivan lähellä, kävellenkin voisin mennä. Olisiko oikoteitä?

Ulostaa ja peitellä

ulosteen peittely on nisäkkäälle tyypillinen tapa tehdä tehty tekemättömäksi, näkyvä näkymättömäksi, haiseva tuoksuvaksi. Ihmisellä sama vietti on johtanut mittaviin viemäriverkostojen rakennushankkeisiin, sekä raikaste- ja koristetuotantoon.
Valitettavaa kuitenkin on että peittämättömillä ulosteillaan ihminen on saanut tuhotuksi merkittävän osan elinympäristöään.
Ydinjätteiden peittelytavoista käydään jatkuvasti keskustelua.

tiistaina, tammikuuta 18, 2005

kädestä

§ 218: "Jos lääkäri on leikannut kupariveitsellä jollekulle vaikean haavan ja aiheuttanut hänen kuolemansa, tai avannut kupariveitsellä vapaan miehen otsan alaosan ja tuhonnut hänen silmänsä, niin leikattakoon häneltä käsi"
Näin sanoo Hammurabin laki (noin 1728–1686 eKr.)
Kristus kehottaa leikkaamaan poikki viettelevän käden enne kuin se on ehtinyt vietellä itseään tai isäntä-ruumistaan tuhoon. Käden muusta ruumiista itsenäistä rikollista taipumusta on myös Bresson kuvannut elokuvassaan Taskuvaras.
Raamatussa kehotetaan antamaan kolehti niin salassa, ettei toinen käsi tiedä mitä toinen tekee. Tällöin annetaan kädelle mahdollisuus paitsi antaa huomattavia avustuksia, myös ottaa merkittäviä määriä kirkon pussista.
Tarina kertoo että kun himorunkkaajalta kysyttiin mitä hän mielessään ajattelee suorittaessaan päivittäisiä puuhiaan, tämä vastasi: kyllä minä oikeastaan vain sitä kättä…

LASTEN ENSYKLOPEDIA



Lasten ensyklopedian valtava menestys johtuu suurelta osin sen
erinomaisesta indeksistä. Indeksiä on helppo käyttää: sitä luetaan sellaisenaan, omana pikku kertomuksenaan. Itse asiassa teos ei tekstinä muuta käsitäkään: sen ase ei ole jättää luokittelematta, vaan taata jatkuva poeettinen luokittelutyö jota leikiksi kutsutaan.
Ensyklopedia koostuu vain värikkäistä sanoista ja henkilöistä ja valtavista kontrasteista niiden välillä: se jonka kanssa tänään kivetään puuhun majanrakennuspuuhaan, suljetaan huomenna kaivoon. Ensyklopedian sanallisilla ja kuvallisilla aseilla lapsukaiset taistelevat oikeudesta pitää yllä kumouksellista valtakuntaansa: kanssaihminen tulee arvossa luokitelluksi päivittäin aina uusien periaatteiden mukaan.
Henkilöartikkelin tyylilajina on aina sydämellisyys ja juoru.
Psykopaatin ensyklopedia muistuttaa monilta kohdin Lasten ensyklopediaa, mutta sen tehtävänä ei ole pukea lasta uljaaseen sotisopaan aikuisten moraalista maailmaa vastaan, vaan välttyä kaikenlaisesta tehtävästä ja rakentamisesta uudelleen aloitukseen uskoen. Se on odotetuimpia hyökkäyksiä tätä pikkuista tiedonlinnaketta kohtaan.
Perverssin ensyklopedia muistuttaa sekin tätä tiedonjanoisten kääpiöpoteroa, mutta eroaa siitä käännynnäisyydessä: se pyrkii mukaan leikkiin normipoikkeaman nautintoja tavoitellen. Se ei usko sydämellisyyden ja juorun, viettelyksen ja kiellon kylmään tulivoimaan, vaan on keräämässä lämmintä nautintoa lihan löystymistä ja kuoleman tuskaa lievittääkseen.

Nousevat päät

Hirven pää, joka nousee puskasta ja tähyää karanneen vasan perään, ei välitä siitä tuleeko se nähdyksi vai ei. Pään läsnäolo liittyy tällä kertaa kokoon, mutta ennen kaikkea elämän jatkamisen tehtävään ja siitä johtuvaan itsesuojelun hetkelliseen hylkäämiseen.
Toisaalta mieltä kiinnittää sumuisella metsäaukealla seisoskelevan hirven samanaikainen läsnäolo myytissä ja metsässä.
Kavioeläimillä on verraton kyky tuottaa kopisevia ääniä, mutta myös vastakkainen kyky ilmestyä tyhjästä, olla heti läsnä, ilman tunnusteluja, arvoasetelmien etukäteistä tarkastusta, kulkuvälineitä, siltoja, todistettavia kulkumatkoja.

Sotilaan pää nousee puskasta nähdessään kalkkarokäärmeen jalkojensa juuressa.
Kohtalokkaasti sekään ei välitä hetkeen läsnäolostaan.

maanantaina, tammikuuta 17, 2005

Vaihtoehtona Schäfer

Schäferin paatuminen, palautuminen, paikantaminen, parantaminen, paskantaminen.
Ainakin nämä kohdat tutkisin ennen siirtymistä seuraavaan kirjaimeen.
Kannattaa muistaa, että susikoirassa on paljon sellaista paskalla tärisevän elukan nöyryyttä, johon voi välillä hermostua. Silloin pitää muistaa poliisia, joka jaksaa kunnioittaa sitä kaikissa tilanteissa. Schäfer haistaa hivenen sikapossua huonommin. Siltä puuttuu kaikki ironinen suhtautuminen omaan koiruutensa ja sen silmistä havaitsee luovuttajan sameutta. Mutta kyllä se koirana varmasti asiansa ajaa.

KOIRA-ASIA

(Ystävältäni saamiani tekstiviestejä koira-asiassa)

8. marras 2004 klo 18:38:58:

Morjens. Et wiittis joku päivä lähtee konsultoimaan koiraa? Oon kuullu että pitkäkarvaisemmat ei levittäis paljoo hilsettä kovin paljoo.

18. marras 2004 klo 04:29:53:

Morjens. Hommataan se koira lähipäivinä, täytyy odotella rahoja vielä…

19. marras 2004 klo 19:18:46:

Joo, mä kelasin ite pentuu kans. Sen vois rauhassa kouluttaa tavoille. kun sen totuttais kaurapuuroon, yms, se ei osais vaatia paljoo muuta tiedon puutteessa.

22. marras 2004 klo 08:14:39:

Morjens. Tuli paluu. Et viittis lähtee messiin ottamaan parii bissee. Voisin tarjoo. Siinä ohessa sitten vois neuvotella muita.

10. joulu 2004 klo 21:48:44:

Mä tein vähän hankintoja, tietsikka, telkku, styrkkari ja talutushihna, meni paaluu. Lisää tulee vasta 22.pv ja kaljaahan siinä menis, vai kuinka? Oon vähän fin.

sunnuntaina, tammikuuta 16, 2005

JUMALAN RAKASTAJA

Juska tilittää.
Juska tulee uskoon Venttiilin avustuksella
Juska kertoo Hili-Bilille ryhtyvänsä Daavidiksi.
Juska ja Kirsti riitelevät. Juska lähtee yöksi ulos.
Juska rukoilee Daavidia. Juska heittää Kirstin ulos. Juska ostaa Venttiililtä hormooneja.
Juska ja Hili-bili bodaavat. Juska saa Lesolta bodausohjeita.
Leso yrittää päästä Tarjan, Juskan ja Hili-Bilin mukaan nussimaan.
Juska ei pysty nussimaan Tarjaa. Juska lähtee kävelylle.
Juska tapaa Venttiilin ja Löpö-Leenan. Juska tapaa Raija Rintalan ja Leo Kalveen. Juska Harjoittaa homoseksiä.
Juska tappaa Tarjan.
Juska piilottaa Tarjan ruumiin.
Juska soittelee kavereilleen ja siivoaa.
Juska roikkuu rekkitangosa ja vetää leukaa.

Hili-Bili miettii elämän tarkoitusta.
Venttiili ja Löpö-Leena väittelevät tappamisen oikeutuksesta Juskan kanssa. Hili-Bili etsii Juskaa.
Joku sälli hakkaa Juskan.
Hili-bili pakottaa Juskan juomaan viinaa ja polttamaan tupakkaa.
Hili-Bili epäilee jumalan olemassaoloa.
Raija Rintala nai Juskaa. Raija tekee Juskalle Daavidin kiharat ja lähtee hakemaan Leo Kalvetta. Juskasta tulee Daavid-patsas. Hili-Bili haukkuu Juskaa. Raija Rintala tulee takaisin Kalveen kanssa.
Leo Kalve tapaa Juskan parvekkeella.
Juska ja Hili-Bili tappelevat.
Juska pahoinpitelee Raija Rintalan. Venttiili soittaa ja kertoo poliisin kyselleen Tarjaa. Hili-Bili ja Raija lähtevät. Juska kiduttaa Leo Kalvetta.
Juska ja Venttiili ajavat riivaajaa ulos Juskasta ja Leo Kalveesta. Hili-Bili ja Venttiili tappelevat. Juska juoksee ulos.
Venttiili yrittää tappaa Leo Kalveen. Hili-Bili yrittää pelastaa Leon ja tappaa Venttiilin. Juska juoksee pois.
Hili-Bili lähtee. Juska tulee.
Hili-Bili tekee itsemurhan ja löytää Tarjan ruumiin.
Juska jää tuijottamaan Daavidin kuvaa.

(Susanna Kuparinen & Heini Junkkaala)
 
Site Meter