torstaina, maaliskuuta 31, 2005

Croquis (minuutin runo)

”Olin hyvä mies mutta menin pilalle, poltin marijuanaa ja rauhoituin.” (Seilonen)

ennen olin näkyvillä ja hyvä mies,
menin pilalle pornografiasta ja juoruista,
lankesin varjoihin ja vapahtajaksi pikku juopoille
kävelin vetten päällä kusten askelteni edelle
menin liian pitkälle
kotka puhkaisi päälakeni ja tutki aivot
kirkkaus kohosi taivaisiin
sumeus ripuloitui ulos
poltin marijuanaa ja rauhoituin
makaan nyt Nasserjärven pohjassa
en loisteliaana, mutta riskittömänä
Abu Simbelin temppeli sahataan
tuhanteen palaan ja siirretään vuorenrinnettä
60 metriä ylemmäs.



Sahaamme Abu Simbelin temppeliä
tuhanteen palaan sahaamme Abu Simbelin temppeliä
olemme sahaajia Amerikasta
sahaajia Afrikasta, sahan mestareita Suomesta

Siirrämme Abu Simbelin temppeliä
tuhannessa osassa siirrämme Abu Simbelin temppeliä
ennen Assuanin suurpadon valmistumista
suurta tuhotulvaa
ennen kuoleman ensivoimien kosketusta

tiistaina, maaliskuuta 29, 2005

Legaton synty ajoittuu jonnekin Ranskan vallankumouksen aikoihin.
Melodiaa otetaan molemmista päistä kiinni ja venytetään katkeamispisteeseen.
Venytetty aika palvelee tavoitetta: tietty germaaninen jylhyys.
Mutta legato ei ole pelkästään horisontaalista kasvamista,
maan päälle levittymistä, vaan pikemminkin pitkä kiitorata korkeuksiin.
Nyt jo niputetaan orkestereita sen mukaan kuinka hyvä legato niillä on.
Tehdään pitkiä laivamatkoja hyvien vihjeiden perusteella. Sen ja sen maailmankolkan legato olisi puhtain, katkeamattomin, lattiaa nostattavin. Pelipöytien ääressä turistaan: Beethovenin lopputöissä on paljon tätä tärkeää pitkää ääntä, joka on nyt Wagnerissa tullut meille kaikille tutuksi. Moniminuuttisia, täydellisiksi rakennettuja, hitaasti hahmonsa paljastavia melodioita löytyy Richard Straussilta ja Mahlerilta.

Arvellaan että legato jatkuisi yhtä pitkään kuin tonaalinen musiikki.

maanantaina, maaliskuuta 28, 2005

PÄÄSIÄISTAUSTAKUVA


Hermann Nitsch, pääsiäisen messiaana palvottu visualisti. Kevätpakkasukko, joka pyrki alkukantaisuuteen, mutta saavutti alkeellista.
Brigitte Bardot kokoaa pääsiäisretkeläisiä Nitschin maatilan liepeille protestoimaan hävityksenkauhistusta vastaan. Nitsch puolustautuu: ennen seremonioita kaikki naudat on teurastettu asianmukaisesti ja seremonian jälkeen kaikki liha tulee syödyksi, mitään ei heitetä hukkaan. Pyrkimyksenä rakkaus, ei kärsimys.
Jotkut kuvat ovat kieltämättä vaikuttavia, mutta riemussa aistii performansseille tyypillistä pelleilyn makua. Pääsiäistaustakuva valitaan tänä vuonna sittenkin Fra Angelicolta.

sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2005

Runo päivän uutisesta

Kahvilakulttuuri sai alkunsa Konstantinipolista,
Retinitis-nuorten eurooppalainen verkosto Ateenassa,
Nivanniska 1770-luvulla Kauvosaaren talosta.
Tuli taas sai alkunsa sahalaitoksen yläkerrasta ja levisi uskomattoman nopeasti,
niin että sahan ja konehuoneen pelastaminen kävi mahdottomaksi.
Kerran se sai alkunsa kauppias Hildénin halkovajasta.
Toukokuun 3 pnä v. 1805 ja se sai alkunsa torin varrelta, toisen kauppiaan,
J. J. Lithenin vajasta.
Tuli hävitti silloin kokonaista 36 taloa.

Eilen tuli aiheutti vahinkoja Jyväskylässä Äijälänsalmen lähellä.
Se sai ehkä alkunsa olohuoneen vanhasta uunista,
jota oli aamupäivällä lämmitetty.
Se ehti pureutua rakennuksen purutäytteisiin,
ja niiden sammuttaminen kesti useita tunteja.
Rintamamiestyyppisen talon ulkoseinät jäivät pystyyn,
mutta kuumuus ja savu turmelivat sisäpintoja, ikkunoita ja irtaimistoa.

perjantaina, maaliskuuta 25, 2005

Pitkäperjantaina

Maisemamaalaus

jatkuu ja kasvaa kokoaan
uppoaa ja levittyy
rajautuu maisemasta
jälleenrakentuu käännöksessä


-James Healy (Suom. J.Viikilä)

tiistaina, maaliskuuta 22, 2005


Pääsiäiskuvaelma 2005 esitetään Teatterikorkeakoulun Studio 3:ssa keskiviikkona 23.3.2005, klo 17.15. Kesto n. 30 minuuttia.
Vapaa pääsy.
Ohjaus ja käsikirjoitus: Susanna Kuparinen, Pärttyli Rinne, Jukka Viikilä. Visualisointi: Saara Ryymin
Jeesus: Okko Leo Opetuslapset: Alicia Gorina, Aku Hirviniemi, Antti Holma, Ami Karvonen, Santtu Karvonen, Antti Korhonen, Perttu Leinonen, Nora Lähteenmäki, Pihla Penttinen, Eero Ritala, Anna-Maija Tuokko, Hanna Vahtikari, Jussi Vatanen

Kesäpäivä rannassa

Siima kulkee veteen,
koukku on meren pohjassa, kiven alla.
Siimaa vedetään, koukku taipuu, kivi nousee.
Matkapuhelin soi taskussa, kiveksen vieressä,
nostaa sitä hiukan. Karva/vesiheinä taipuu.
Mullasta hyökkää vettä, kulkee farkun takataskun läpi,
pakara nousee.
Täysperävaunu ylittää siltaa,
sillan alittaa vesiskootteri,
täysperävaunun vieressä kauempana kulkee malmijuna,
junan takana sata metriä tehdasta,
meren takana ulkomaa ja – avaruus.
Tunnetko painetta korvissasi? Täällä opit sen aiheuttajan.
Mutta senkin ajan hän mieluiten vain keskustelisi.
Täällä saat käyttöösi periskoopin ja korren. Periskoopilla katsot,
korrella hengität.
Mutta ulompana jo alettiin tehdä lähtöä. Kaatoivat polkupyörät tarakasta jättimäisellä liikkeellä.
Siinä oli mietittävä molemmilta kanteilta, käytettävä kädet lavuaarissa,
nostettava nopeasti ylös ja peiliin.
Kyllä minä nyt huidon jos siltä tuntuu. Ja siltä tuntuu.
Sairaala hallitsi ikävästi maisemaa, noustiin porukalla katsomaan hakattua ystävää.

maanantaina, maaliskuuta 21, 2005

SILJO VUORITIELLÄ

Selkeällä säällä, jos katsoo oikein tarkkaan,
saattaa täältä nähdä Siljon vuoritien.
Jos on kärsivällinen ja raaskii uhrata jonkun päivän aikaansa,
voi nähdä vilauksen matkustajasta, ja kepin.
Niskat saattavat kipeytyä, silmät alkavat kohta särkeä.
Eikä seuraaminen tästä helpotu:
vaikka vuori on saavuttamaton, on kiipeilijä yhä korkeammalla,
kauempana ihmissilmästä.
Ennen kansalaissodan tavallaan ikäviäkin tapahtumia
oli runoilijan seuraaminen vielä kohtuullisen helppoa.

NÄPPÄIMISTÖ

Tekstejä laatiessa tietokoneen näppäimistö kuluu tasaisesti. Kun se on kulumisen vuoksi vaihdettava, ei tarvitse harmitella että myös hyväkuntoisia näppäimiä on heitettävä pois.
Tietokonepelien kanssa on toisin. NHL-pelissä aloitukset ja syötöt tehdään c-näppäimellä.
Itselläni se on kulunut aimo kraatteriksi ja muistuttaa poskihammastani ennen edellistä hammaslääkärikäyntiä.
Mutta hyväksyn menetyksen, koska pelaaminen on pyhää. Lähestulkoon.
Pelaamalla en tavoittele sosiaalista tai taloudellista hyötyä. Menestykseni ei tapahdu juurikaan muiden kustannuksella.
On pidettävä puhtaasti hyvänä asiana, että pelaaminen on lisääntynyt. Mutta on varottava: sielunvihollinen ei koskaan pelaa, hänellä ei ole siihen aikaa. Omaksi ihmisekseen tuleminen vaatii kaiken ajan.
Se että emme sulje pelejämme, vaikka hän käyttää pelaamiselta säästyvän ajan omaksi hyödykseen muiden hyötyä vastaan, on pidettävä oikeamielisyyttä lisäävänä tekona. Pyhänä, lähestulkoon. Pelistä on lyhyt matka rakentavampaan esteettiseen maailman. Sielunvihollinen kieltäytyy yhtä lailla Proustista kuin NHL:stä, ellei sitten Proust satu olemaan tenttikirja. Ja ainahan se tietysti on.

sunnuntaina, maaliskuuta 20, 2005

Mikä sopisikaan oivemmin aurinkoisen talvisunnuntain ratoksi kuin Erno Paasilinnan aforismit. Leikkaan kartongista suorakaiteen muotoisen palan ja kirjoitan sille:

Muista että syöt suoraan toista ihmistä. Tänään syöt lapsen raajat, huomenna rintakehän. Muista että sinun vuoksesi monien tulee kuolla.

Kiinnitän palan seinään Helsingin kartan viereen. Se on kopio vuoden 1878 kartasta. Katajanokka on siinä lähes asumaton.

torstaina, maaliskuuta 17, 2005

UNELMA TERVEYDESTÄ

Jos lääketieteellinen tutkimus on saanut selville sairauden syyn,
jos tilaan vaikuttava hoito on olemassa ja saatavilla,
jos potilas saa oikeat käyttäytymisohjeet sekä ymmärtää ne oikein ja
jos hän niitä ohjeita noudattaa,
hän voi periaatteessa hallita omaa tilannettaan.

(Lähde: Pentti Alanen; Luonnontiede, lääketiede, tieteenteoria.)

tiistaina, maaliskuuta 15, 2005

kirje Italiasta

Aivan oikein, aurinko on täällä virkistävä, sivistyneitä naisia pyörii harvakseltaan kaikkialla ja Horatiuksen maatilan raunioita on kaivettu esiin Licenzan laaksossa.
Jäin silti miettimään toivomustasi.
Toivot pääseväsi kaupungin melusta, jossa kirjoittaminen on mahdotonta, maaseudun rauhaan. Mutta entä jos maatilan työt ovat sinulle liian raskaita?
Tiesit oikein, taustalla kohoaa Lucretilis – vuori, Pan vieraili siellä Horatiuksen aikana, mutta kahahtaakohan se puskissasi jos makaat täälläkin pitkään ja toistat samaa lykkäämistä?
Sanoisin, että jos sinnikkyytesi ei riitä sivua pidemmälle, ei se riitä pelollakaan.
Jos et pääse täällä vireeseen, minne menisit seuraavaksi?
Oletkohan lopultakaan miettinyt asiaa riittävästi: ehkä et tarvitsekaan Licenzaa, Charentonin kaltereita tai Dostojevskin kulmahuonetta, vaan kunnon rehellisen selkäsaunan?
Toisaalta auttaneekohan sekään.
Joka tapauksessa ajattelen asiasta kutakuinkin näin:
jos ei ole vakuuttanut ainuttakaan sielua yhdeksänvuotiaana, ei sitä yleensä tee yhdeksänkymmenenkään vuoden iässä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettet olisi tervetullut käymään täällä milloin vain sinulle sopii.

maanantaina, maaliskuuta 14, 2005

Paperi kiertyy auki

Iltapuolella piirrän maaliskuisen metsän isolle paperiarkille.
Sitten käärin piirustuksen rullalle ja teippaan kiinni.
Yöllä herään kun teippi irtoaa paperista.

lauantaina, maaliskuuta 12, 2005

Lapset keskuudessamme osa 5: paljaiden tosiasioiden tunkeutuminen maailmaan.

Kaksitoistavuotias poika on saavuttanut ylittämättömän tasapainon ja kukoistuksen, mikä tekee hänestä mestariluomuksen. Hän on onnellinen, itsevarma, luottaa ympäröivään maailmaan, joka tuntuu hänestä täydellisesti järjestetyltä. Hän on kasvoiltaan ja vartaloltaan niin kaunis, että koko inhimillinen kauneus on vain sen iän kaukaista kajastusta. Ja sitten seuraa suuri onnettomuus. Koko miehinen rumuus – karvainen likaisuus, aikuisen lihan kalmanväri, karheat posket, suhteeton, muodoton ja haiseva sukuelin – valuu valtaistuimeltaan syöstyn pikku prinssin niskaan. Hänestä on tullut laiha, kumarainen ja finninen koira, jolla on väistelevä katse. Hän imee itseensä kiihkeästi elokuvan ja kabareen saastaa eli hänestä on tullut nuorukainen. (Michel Tournier: Keijujen kuningas, suom. Annikki Suni)

perjantaina, maaliskuuta 11, 2005

YSTÄVYYS

Juho Nieminen kirjoittaa Georges Laraquen ja Stu Grimsonin esimerkillisestä ystävyydestä Jatkoaika.com –sivustolla:
”Nashvillessä käynti oli hankala paikka Georges Laraquelle - viime kaudella joulukuussa pelatussa ottelussa Laraque täräytti tappelussa Nashvillen kunnioitettua tappelijaa Stu Grimsonia niin kovaa, että Grimson todennäköisesti joutuu lopettamaan 14-vuotisen NHL-uransa aivotärähdysoireitten vuoksi.
Laraque ja Grimson ovat ammatistaan huolimatta hyviä kavereita, vaikka heillä työkseen oli tapana monta kertaa ottaa kovia tappeluja keskenään, miesten välinen kunnioitus ja ystävyys oli silti aina molemmille tärkeä.
Kun Georges Laraque yritti tehdä itselleen nimeä tappelijana NHL-uransa alkuaikoina muutama vuosi sitten, Stu Grimson oli veteraani jonka ei olisi tarvinnut tapella tulokkaan kanssa, mutta joka teki sen auttaakseen virkaveljeään.
"Minusta tuntuu niin pahalta. Hän auttoi minua niin paljon kun olin tulossa liigaan. Hän sanoi minulle, että älä huoli asiasta", sanoi Laraque, joka otti yhteyttä Grimsoniin kuultuaan vamman vakavuudesta.
"Georges oli sen verran herrasmies, että hän otti yhteyttä sanoakseen tuntevansa olevan vastuussa tapahtuneesta", sanoi Grimson "Tennessean"-lehdessä. "Vakuutin hänelle, että tämä on riski, jonka ammatissamme otamme aina kun olemme kokoonpanossa. En todellakaan haudo yhtään pahaa ajatusta Georgesta kohtaan."

torstaina, maaliskuuta 10, 2005

Runo päivän uutisesta.

Kuudesluokkalaisia hiihdätetään meren jäällä,
latujen ulkopuolella.
Hiihtoreitti kulkee Yliskylästä Laajasalon kanavan ja Jatasalmen kautta
Tammisalon rantoja pitkin pohjoiseen.
Jää on niin ohutta, että vesi näkyy läpi.
Opettaja on pysähtynyt katsomaan syvyyksiin.

YHTEISÖN PIMEÄ REIKÄ

Yhteisöllisyyttä on mahdoton välttää.
Menet villapaitahumanistien juhliin. Jos Valentinon puvustasi löytyy kissankarva, kohtaat yhteisöllisen naurun: me kaikki pukeudumme huonosti!

Porsaanreikä on pieni, se ei tarkoita sian persettä, se on pienempi. Mutta sen vaikutus on valtava ripuloidessaan kaikkea kaikille samalla mitalla. Näkymätön, mutta sitäkin äänekkäämpi ja haisevampi.
Kuningas Learin virhe: hän kuoli ennen kuolemaansa,
jakoi perintönsä ennen kuin aika hänestä jätti.
Hirveää on nähdä keräämiensä rikkauksien haaskakäyttö, jos siihen antaa tilaisuuden.
Myyn kaverille rakkaan levysoittimeni ja seuraavana vuonna cd-aikakauden tultua, näen sen tärveltynä jätteiden joukossa. Harvoin uskallan tarjota enää osto- ja myyntiliikkeisiin mitään itselleni arvokasta. Yleensä puhe kääntyy hävittämis- tai romuttamismaksuihin, siitäkin huolimatta että heillä on samaista tavaraa myynnissä kelpohinnoin.
Kuolinpesien paketoijat ovat suurpiirteistä porukkaa useimmiten. Itkusilmässä saa katsella kun mummun hylly potkitaan pienemmäksi, tai kun arvokoruista, perintökalleuksista, lajitellaan talteen vain Kalevalakorut.
Bill Gates ei ole lukenut Learia. Hän on keksinyt, ettei halua jäädä historiaan ainoastaan aikansa rikkaimpana miehenä, vaan myös suurimpana filantrooppina.
Entä jos hän onnistuisikin hankkeessaan, kykenisi mahdottomaan, saisi koko omaisuutensa lahjoitettua elinaikanaan? Nummet olisivat mitä hirvittävimmät.

keskiviikkona, maaliskuuta 09, 2005


Kaunis on kuolleitten valtakunta,
jonka elävät valmistavat.
- Väinö Kirstinä

runo kirjastokäynnistä

Peloissani astuin kirjaston ovista sisään,
mutta kortti olikin puhdas kuin sotalapsen kasvot.
Aivan uuden kiillon saivat silloin Aronpuron säkeet:

”Kirjasto on tilan / nimenomainen kehotus / harjoittaa valintaa”

Lainauksen nainen joutui vaikeuksiin tietokoneen kanssa
ja päästi säännöistä poiketen mukaani 11 DVD-elokuvaa.

Muistamalla syntymäni ajankohdan,
pystyin uusimaan lainaamani aineiston kotitietokoneellani.

Lapset keskuudessamme osa 4: leikki.



Leikki- ja askartelukeskuksessa kolisevat palikat. Fröbel on rakentanut malliksi kuusi lelulahjaa ja lapset keksivät innokkaina ja aktiivisina loputtomasti uusia. Fröbelin luomat lahjat ja askartelut muodostavat järjestelmän, jossa edetään helposta ja yksinkertaisesta vaikeampaan ja monimutkaisempaan. Jatkuvasti kuuluu kimakoita oivalluksen ääniä. Askartelupöydän ääressä keppien asettelua, tikkujen liitäntää, erilaisia paperitöitä, opettavaa leikkiä riittää viikon jokaiselle päivälle, taittelua, revintää, pujottelua.

Lapset keskuudessamme osa 3: pukeutuminen


Britney Spears on päiväkoti-ikäisten lasten suosima pop-artisti.
Hän on vaikuttanut ratkaisevasti siihen, että lasten vähäpukeisuutta ei nähdä enää siveellisenä ongelmana, vaan luonnollisena osana liikunnallista ja tervettä elämää edistävää
tanssikulttuuria.


Lasten pukeutumisessa painotetaan käytännöllisyyttä, nopeaa puettavuutta ja riisuttavuutta.
Sisällä päiväkodissa pukeutuu toinen Elite models - napatoppiin ja toinen villahousuihin. Mutta ulkona kaiken yhtenäistää kurahaalari.
Toisin kuin aikuisten pukeutumisessa, lapsilla peittäminen tai riisuminen ei ole vartalon luonnollisten painotusten muuttamista esteettisiä tehoja tavoitellen,
vaan tarkoituksena on aina ruumiin mukavuus, lämpimyys tai viileys, ympäristöstä riippuen.

tiistaina, maaliskuuta 08, 2005

Kaadetaan kuusi tammea, kuusi saarnea, kaksi jalavaa,
kaksi lehtikuusta
sekä yksi kirsikkapuu ja pihlaja.
Heikkokuntoiset jalava ja lehmus sekä Douglas-kuusi Ursinin kalliolla.
Uidaan juuri ja juuri maitohappokynnyksen alla,
tukeudutaan vain vanhoihin perinteisiin,
perinteiseen kannattajakuntaan,
konservatismin henkeen.
Poltetaan seitsemän metsikköä, yhteispinta-alaltaan noin 20 ha.

Seuraavana päivänä istutetaan hyasintit ja narsissit, valkosipulin kynsiä,
rauduskoivua ja vaahteraa
ja 200 000 kpl vastakuoriutuneita hauenpoikasia.

Se, mikä kylvetään katoavana,
nousee katoamattomana.
Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana.
Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. (1.Kor.15: 42-43)

maanantaina, maaliskuuta 07, 2005

Lapset keskuudessamme osa 2: puhuttelu.



Ruotsalainen lapsisaarnaaja julistaa nonsensea ja languagea vastaan, jota aikuiset pitävät ainoana oikeana kommunikaatiomuotona lastensa kanssa.
"Lapselle joka ei muutenkaan paljoa ymmärrä,
puhutaan käsittämättömyyksiä sen sijaan että yritettäisiin saada asia selkeästi ja ekonomisesti esitettyä", hän saarnaa,
"Eikä tämäkään riitä. Sekavuutta lisätään vielä muuntamalla ääntä ja artikuloimalla epäselvästi".

Lapset keskuudessamme osa 1: lapsityön kauneus.



Shakespearen aikalainen Thomas Deloney ei nähnyt lasten käyttämisessä tehdastyöhön mitään epäesteettistä. Päinvastoin, se oli hänen mielestään liikuttavan kaunista ja hyveellistä. Sadat pikku kädet villaa noppimassa aamusta iltaan, sadat pienokaiset turvassa maailman pahuudelta ja laiskuuden synniltä. (Alex Matson: Muistiinpanoja)

Pyöräilemme Helsingissä

Aronpuro kertoo Kiinanmatkastaan:
”Ikuisen Rauhan kadulla on polkupyöräilijöillä etuajo-oikeus.”
Helsinkiä autoilijat hallitsevat.
Helsingissä pidetään pyörän kellossa pilleriä siltä varalta että
pakokaasut ja ärhentelyt käyvät sietämättömiksi.
Pyörätietkin on vallattu: Helsingissä yhä useammin jalankulkija on jalkautunut autoilija.
Auto odottaa jossakin lähellä. Nyrkki puristaa elektronista avainta.
Autoilija lainaa city-pyörän ja potkii sen rannassa solmuun.
Mutta eniten hän vihaa autossaan:
tie ei ole koskaan tyhjä, vaikka mainoksessa oli.
Moottorissa löytyisi, mutta säännöt estävät.
Lapset ja hevosvoimat huutavat kovempaa vauhtia,
mutta pelkääjänpaikalta jarrutetaan.
Klaus Bremer ei voi yksin hoitaa kaikkea.
On panostettava taas adresseihin.
Klausilla on muuten nyt uusi iskulause:
”Mitä vaikeammaksi kysymykset käyvät,
sitä nopeammin pitäisi autojen liikkua”.
Talvinopeus tarkoittaisi kaamosmasennuksen kompensoimista poikkeuksellisilla nopeuselämyksillä.

2 luontorunoa

Havupuut heikentävät luontaisesti maan viljavuutta. Erityisesti kuusi luo ympärilleen kylmän ja kostean mikroilmaston. Sillä on matala juuristo ja neulaskarike on hitaasti hajoavaa ja hapanta. (Virtuaalinen metsäkoulu)

1.

Kuusi on suuri puu, pituudeltaan 20-40 metriä
kuusen oksilla pilkkunahkajäkälää.

2.

Mänty on metsiemme valtias
Nuoren männyn oksalla sekä uusia, että vanhoja käpyjä.

perjantaina, maaliskuuta 04, 2005

ELÄMÄN PIKKUMUNA

Aiskhylosta mukaillen.

Jos olisin vihamielinen ja tietäisin että eläisin enää vain muutaman kuukauden,
ottaisin leijonanpennun sairastalooni kiehnäämään.
Ehtisin kuolla ennen kuin se ottaisi lajityypillisen valtansa ja söisi sukulaiseni, tärvelisi taloni ja omaisuuteni.

Pikkuvauvaa ei aina osaa rakastaa vilpittömin mielin.
Naamanvääntelyissä ja puklauksissa on näkevinään suurta potentiaalia vittumaisuuksiin.
Äiti vetoaa siihen äärimmäisen pieneen todennäköisyyteen ja porsaanreikään, että juuri hänen lapsestaan ei tulisi nulikkaa.
Epäilen että äidin paijaus on enemmän muiden pahaksi kuin lapsen hyväksi:
kätkyeen peittely näyttää muiden riisumiselta ja heidän rikollisen luonteenlaatunsa paljastamiselta.

Pääsiäisenä ei kukaan syö enää nahan makuista lammasta,
vaan karitsaa!
ja vasikkaa syödään lehmän sijasta,
siemeniä kasvien,
ravitsevia ituja
ja mätiä,
elämän pikkumunaa suukaupalla!

torstaina, maaliskuuta 03, 2005

PÄIVÄN SANA

Oscar Wilde katsoi nulikan käytöstä sormiensa läpi, tunnetuin seurauksin.

”Olin tehnyt jättimäisen psykologisen virheen. Olin aina kuvitellut, ettei sillä ollut väliä, jos antaisin sinulle periksi pikkuasioissa, sillä kykenisin kyllä tosi paikan tullen palauttamaan tahdonvoimani sen luontaiseen valta-asemaan. Näin ei kuitenkaan käynyt. Tiukan paikan tullen tahdonvoimani luhistui kokonaan. Elämässä ei oikeasti edes ole erikseen mitään suuria ja pieniä asioita. Kaikki asiat ovat yhtä arvokkaita ja saman kokoisia.” (De Profundis, suom. Juhani Lindholm)

Siinä koko sana: älä katso nulikan käytöstä sormiesi läpi.

MONENLAISIA HUKKAREISSUJA

Vanhainkotiin saa ajaa kiemuraista, mäkistä tietä.
Paikkaan, johon elämä viedään sammumaan, kärrätään nyt sipuleita säkeittäin.
– Siellä makaa se Saarikoski, runoilija, muut kuolivat pois. Viedään sinne, jos siellä itäisivät.
Bedfordin lava natisee. Jos tällä tiellä tulee vastaan auto, niin ruumisauto.
Ihmisasumuksia ei enää näe, vain eläinsuojia, metsittynyttä peltoa, vettä.
Monenlaisia hukkareissuja. Saarikoski on Suomen suurin laiskuri. Hänen ympärillään ei idä kuin juorut.

RUNOSALDO

Menneen vuoden runosaldosta käteeni jäi järjettömiä valuvia valoja, joita en ole koskaan täällä nähnyt. Radio pirskotti musiikkia kesäaamussa. Sillä ei sielua pelasta. Onneksi en ole tämänkään asian kanssa missään tekemisissä.
Niin kumartuneena kulki esikoisrunoilija, mutta ei sukuelintä kohti, vaan lattiaa jolla makasi vuosikymmenen editori, se se nappasi substantiivit lauseistani kuin blogityttö lauantaimakkarat Juha Seppälän tarjoamista leivistä. Muistakaa nyt: näissä hipoissa vedetään vain kasvista ja vaihto-oppilasta. Äidille kirjoitin! En teille! Äidille olin lohdutukseksi kirjoittanut! Silloin Sfinksi tuli ja kysyi: laulujako teet vai tunnustuksia? Vastasin, että kutosessa luin Max Jacobia. En kyennytkään, niin kuin olin edeltä ajatellut, tuomitsemaan kirjaa vain kummallisuuksilla piristelevänä epäuskoisten virvokkeena. Hävetti lukea runokirjaa ihmisten ilmoilla, sen myönsin. Yhteishyvän päämääristä olisi voinut olla ylpeä, mutta nyt sai pelätä että lähellä istui joku joka tiesi kusetuksesta. Silloin apuraha tippui maahan. Hävettää niin helvetisti että tuli kirjoitettua sellaista kritiikkiä sellaisella korvauksella. Myöhemmin saa vielä kirjailijalta turpaan.

keskiviikkona, maaliskuuta 02, 2005

Tuosta nappaa kuva:
hillopurkissa Puuntuhoajan toukka ja Keltalaitasukeltaja.
On käytävä katsomassa kuolemansairasta ja hänen sataa kaluavaa kissaansa.
Polkupyörän läpi näkee järvelle.
Turkistarhaaja uhraa vaimoansa yltiöpäiseen todistukseen:
50 metrin matkalta perse kyllä kestää, katsokaas.
Poliisi epäilee vieressä, pari savuketta.
Sitten tärähtää puhelin taskussa:
maakuopasta nostetaan dieseliä,
jota moni luuli pihakuusen juurakoksi.
Siinä on voimaa kuin pergamentissa, kunhan saa vain käyntiin.
Samanlaisilla nostureilla siirrettiin
Anoppi eläinlääkinnän piiriin.
Lossiin moottoriksi! Ylittää seuraavankin sukupolven.
Herätys:
priimustyttö meilaa Thaimaasta:
”Yritän kyllä öisin nukkua,
mutta kullit eivät hellitä.”
Ei täällä latoa pureta vaan pikkuveli
vain harjoittelee rudimentteja uusilla Premiereillään.
Mies heiluttaa haavia (?) keskellä peltoa:
kunnanlääkärin päivittäisistä tehtävistä syntyy
kevyillä laiminlyönneillä hetkessä huolia.
Luurista voi pitää kiinni jos tuntuu että alkaa upota,
tai sanella vaan niin helvetisti.
Voi, poika ei leiponutkaan sämpylöitä vaan keitti pommia.
Ranskalainen jälkistrukturalistinen filosofia tuli maakuntaan
Isuzun vararenkaan sisässä
ja typerykset antoivat vieriä sen plotikkoon.
Pomminkeitossa pitää olla huolellisempi,
virheitä ei anneta samalla tavalla anteeksi kuin runoilijalle valheita.
Kuka puhuu valheista?
Ei siellä ketään ole,
lapsia vain metsikössä ja pornolehtiä.
Poika ei itkenyt kun juoksi TK:n käytävää vastaan,
silmät vaan valuivat pitkin poskia.

tiistaina, maaliskuuta 01, 2005

Käsipainojen kiristysruuvit tärveltiin yön aikana.
Olen kirjoittanut tästä ennenkin.
On murtosuojaeksperttejä,
jotka tulevat yöaikaan saranapuolelta sisään
havainnollistaakseen kauppaamansa tavaran tarpeellisuutta.
Minut sellainen säikyttää.
Oikein hyvä varas saattaa olla jatkuvasti huoneistossa.
Jos varas on harjaantunut,
saattaa hän liikkua asunnossa kohtalaisen vapaasti,
kunhan ei ole silmissä ja muistaa panna tavarat takaisin omille paikoilleen.
Jonkun luona varas eli vuosia,
eikä jäänyt kiinni kun vasta kuollessaan.
Ihmeteltiin isännän näköistä miestä lattialla makaamassa.
Tästä lähtien harjoitan ruumistani vain öisin.
Kättä on varottava kallistamasta viimeisten sarjojen aikana,
jotta paino ei tippuisi varpaille tai hajoaisi sementtilattiaan.
Silti vuotaa painosta hiekkaa silmiin kun nostan sen pään yläpuolelle.
 
Site Meter