keskiviikkona, marraskuuta 30, 2005


"Tupakan polttaminen ei ole koskaan ollut niin järjetöntä kuin juuri nyt. Vielä muutama vuosikymmen tervettä elämää niin eipä tarvitse kuolla koskaan. Nyt vaan odotella, hissukseen, säästää ruumista pidätyksessä ja antaa tiedemiehille työrauha. Jos vielä pääsisi instituuttiin vapaaehtoistyöhön. Kantaisi kiireisille vihreää teetä ja pillereitä." (Jörkka)
Laittoi chiliä pannulle ja menetti tukkansa.
Chilissä on hirvittävää voimaa. Menetti kätensä.
Siitä voi kohtuullisin tiedoin keittää pommin.
Sillä voi hetkessä tuhota makuaistin loppu elämäkseen.
Siksi esimerkiksi Gordon Ramsay ei koske chiliin lainkaan.
”Arvostan vivahteita ja kammoksun yksipuolisuutta
ja kaikkia diktaturian muotoja.”
Gordon Ramsayn mielestä chili sopii kuitenkin hyvin kidutukseen ja
vahvempien huumekasvien lannoitukseen.

tiistaina, marraskuuta 29, 2005

Jouluna olisi tietysti hienoa ottaa niityltä lammas ja pässi ja nukkua niiden kanssa omassa sängyssä. Ongelma on siinä, että olen levoton nukkuja, hyvin levoton, kova tuottamaan kahinaa mutta huono sietämään sitä. Lampaan ja pässin kanssa nukkuessa pitää olla paikallaan kuin ruumis. Märehtimisrefleksin laukaisee pieninkin liikahdus. Syvässä unessa saatan olla pitkäänkin paikallani, mutta tämä edellyttää liikkuvia, vilkkaita unikuvia jotka saavat ruumiin mukaansa.
Ruumis löydettiin merestä. Luis oli kauhuissaan kun hammaskuvat osoittivat että ruumis todellakin oli Sheridanin. Luis lähti takaisin Harmonyyn raskain sydämin, mutta hänen tietämättään Sheridan oli oikeasti elossa ja eksyksissä merellä.

torstaina, marraskuuta 24, 2005

Muistojeni esineitä


Ei ollut maito loppunut vielä äitini rinnasta
kun hakkasin jo tiiviisti kinnasta.
Muistamme kuinka Portugalin kisoissa nurmi petti Beckhamin tukijalan alta.
Kotikenttää voi pehmentää sieltä täältä, kunhan itse muistaa paikat.
Kukaan ei vihaa myyriä niin kuin se joka on vastuussa kentän kunnosta.
Unohtuu että myyrä on kaunis, sopusuhtainen eläin, toisella tavalla kaunis kuin kentänhoitajan isosilmäinen naisystävä.
Nyt hän odottelee miestään kentän laidalla siinä toivossa että miehestä joskus tulisi jalkapalloilija.
Vaikka nainen ei ole pelannut elämässään palloa, ovat hänen säärensä huippukunnossa. Se johtuu hänen synnyinkaupungistaan, mäkisestä San Franciscosta.
Päiväkirjamerkintä.
Istuin tänään eläinlääkärin tyhjässä odotushuoneessa
ja kuuntelin tutkimushuoneesta kantautuvaa naisen itkua.
Tullessaan maksutiskille naisen kädessä oli punainen talutushihna.
120 euroa. Tuulikaapissa, kun ulko-ovi avattiin, hihna heilahteli vähän.

keskiviikkona, marraskuuta 16, 2005


Jussi Nikkilä ottaa kosamiittia. Kuva: Hannu Keski-Hakuni.


Teatterikorkeakoulu-Teatteritaiteen laitos/Dramaturgian koulutusohjelma ja Baltic Circle esittää näytelmän:

Olen kuullut on kaupunki tuolla

Näyttelijä: Jussi Nikkilä
Teksti ja ohjaus: Jukka Viikilä
Esitysdramaturgi ja henkilöohjaus: Susanna Kuparinen
Lavastus: Antti Nikkinen ja Aki Viikilä
Äänisuunnittelu: Kasperi Laine
Valosuunnittelu: Jaakko Jokio ja Kasperi Laine

Ma 21.11.2005 klo 14, Esitys on osa Baltic Circle-festivaalin ohjelmistoa
Kesto 1 t 20 min (ei väliaikaa)
Esityspaikka Teatterikorkeakoulu, Haapaniemenkatu 6, 00530 Helsinki.
Liput: 10e/5e/2e, Teatterikorkeakoulun lipunmyynnistä ma-pe klo 12-16,
puh. 09-4313 6256. Varatut liput tulee lunastaa viimeistään puoli tuntia ennen esityksen alkua.
Tiedostelut: maria.kaihovirta@teak.fi (tuottaja)
TERVETULOA!

maanantaina, marraskuuta 14, 2005

Hän juoksee ja kuivuu.
Hän on paikallaan ja hänen luunsa haurastuvat ja
hän kaatuu maahan.
Milloin hän on pölyä ja milloin tuhkaa.
Kun vanhoja tavaroita otetaan tallesta tai poltetaan.
Ja tämä lika tarttuu hänen märkään ihoonsa.
Hän on tullut uimasta ja hän kuivuu juostessaan.
Hän on tullut koulusta ja odottaa pysäkillä
ja hänen jalkansa puutuu ja menee kuolioon.
Milloin hän on pölyä, milloin tuhkaa.
Kun hänen jalkaansa poltetaan sairaalan uunissa
tai sepeliä kaadetaan pihalle.

perjantaina, marraskuuta 11, 2005

kuuma vesi tai terävät esineet:
suurta vahinkoa jaloille
voisivat kokeilla grafiitin
pintaa ja sitä, kuinka se värjää kädet
mustiksi,
liukasta, pimeää, märkää,
kuumaa, kylmää, yö- ja vuorotöitä
Liikkuessaan ulkona Buñuel oli aina aseistautunut. Hän rakasti kävelykeppiään, jonka sisällä oli tikari. Hänellä oli useita samanlaisia kävelykeppejä.
Buñuel rakasti kävelyretkiä laajoissa syksyisissä puistoissa kun ilmassa oli nenään pistävää terävyyttä ja hevoskastanjat ja vaahterat loimusivat verenpunaisina.
Tikari kävelykepin sisällä oli erittäin terävä. Se leikkasi siistejä viiltoja, lihaksen kerralla poikki, eikä aukile vuotanut verta hyvään aikaan. Loukkaaja saattoi katsoa pitkään lihansa ytimeen ennen armahtavan veren tulvahdusta.
Mutta ei Buñuelin tikaria tarvitse pelätä. Sen viilto ei satu paljoakaan. Jos päättää hetkeksi olla kammoamatta vierasesinettä ruumiinsa yhtenäisyydessä, ymmärtää että tikarin tavoite on vain erotella, tuoda näkyviksi eroja ja opastaa niiden kunnioittamisessa ja johdattaa niiden kauneuteen.
Tieto siitä että AC/DC:n konsertissa Australiassa joku kuuro fani oli saanut kuulonsa takaisin, vahvistaa käsitystäni bändistä nöyränä rockin parantavan ja sukua ja kaikkea produktiivisuutta lisäävän maan voiman välikappaleena.

Johanneksen evankeliumin mukaan:

Kauan sitten ja kaukaisella seudulla Jeesus näki ohi kulkiessaan miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät Mestarilta, miksi tämä henkilö oli sokea. Oliko hän tehnyt syntiä tai olivatko hänen vanhempansa tehneet syntiä ja aiheuttaneet siten hänelle tuon vaivan? Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. "Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo." Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: "Mene Siloan altaalle ja peseydy." Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä." Fariseusten keskuudessa sukeutui tätä ihmettä koskeva suuri väittely. Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin nyt uudestaan kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies [Jeesus] on syntinen." Mies vastasi: "Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen."

Sama raamatunpaikka löytyy Scorsesen parhaan elokuvan Raging Bull (1980) lopusta.

keskiviikkona, marraskuuta 09, 2005

Runoilija ei ole runoilija jos hän ei pyri kaikesta toistosta eroon.
Lukkojen sarjatuotanto tekee murtomiehen työstä konttorityötä, yöt toistuvat samanlaisina, saalis on myös yhä yhdenmukaisempaa.
Runoilijalle maksaa yhteiskunta palkkaa poikkeusten tekijänä:
ryöstetyn riemumieli kun hän juoksee aamulla raitille, kertomaan, hämmästelemään ja unelmoimaan.
Mandariinin nauttimisesta oli harmia koko päivälle:
tahmeutta oli kaikkialla tietokoneen ympäristössä.
Jos ei luuttua heti, mikään ei kohta auta.
Matkalla käsienpesulle tarttuvaa leviää listoihin ja lattioihin.
Välinpitämättömyys heikentää mahdollisuuksia kaikkialla:
haukatessa mandariinin siemen painuu hampaaseen.
Vaikka sitä ei saa pois, se liikuskelee kun hengittää nenän kautta.

tiistaina, marraskuuta 08, 2005

yleispesuaine on sanomaton myrkkytuho koulun akvaariossa
kun siivoojan kärryä pidetään sen vieressä, itsestäni sanoisin
että hänen lähelleen en laittaisi mitään terävää, liukasta, kovaa,
kuumaa ja että ihmisen ominaisuuksista tärkeimpänä pidän
eheyttä joka on ruumiinjäseniä toisissaan kiinnipitävä voima
elikkä rakkaus, luen lehtiä tupakalla roskiksessa ja haaveilen
”voi kun ei lapset tuosta enää kasvaisi”, joka on koulusiivoojan
rukous ja jonka motiivina on toivo vallan jatkumisesta, jonka
Jumala kuulee, mutta ei vastaa, koska on väistämätöntä että
näillä kapeilla vahankatkuisilla käytävillä he kävelevät häntä
päin, ajanpitkään, tai pyörtyvät kun on tuuletettava puhtautta
pidän myös arvossa ja karvattomuutta ja kaikkea puinta joka
istuu, mutta muistaa nostaa jalat luutun tieltä ja valkopohjaisuutta
kuin, pimeässä yrittäisi siivota…ämpärissä kiehuu nyt taas
korkeita vaahtopäitä
ei ylenkatse lasta liikuta, vaan osan vähyys;
ilahduta vaan, laululla ja hyrrällä
jos olet atomi, hajoat
(näytä sormella)
jos kokonaisuus katoat, tai vaihdat paikkaa
kirjasta löydät tietoa, kun revit selän auki,
näin, sinne liimattua
tai pinoat tiesi hyllyn katolle

Junan puksutusta Malickin silmin.

Terrence Malickin (1943-) elokuvassa Days of Heaven (1978) on muutama poikkeuksellisen kaunis kuva.
Yleensä en jaksa innostua postikorteista, mutta Malickilla on niitten sommittelemiseen tavallista enemmän kykyä.
Elokuvassa on paljon erikoislähikuvia hyönteisistä ja suurimmassa käännekohdassa heinäsirkkojen hyökkäys saa aikaan täystuhon. Samantapaista (ehkä viähättävääkin) sieluttomuutta olen aistinut joissakin Tavianin veljesten pittoreskeissa koomailuissa (ennen kaikkea kai elokuvassa Niitty).

maanantaina, marraskuuta 07, 2005

Tämä yhteenveto ei ole käytettävissä. Näytä postaus klikkaamalla tätä.
Tavallisimpia viherkasveja

Jatkuvasti märässä mullassa kärsivät ensin tulilatvan juuret,
ja lopuksi koko kasvi mätänee.
Paahteisella ikkunalla lämpötilan nousee liian korkeaksi
ja ruusut kuivuvat.
Lehdille jäävät verenpisarat aiheuttavat saintpauliaan rumia laikkuja.
Esikkojen lehdet kellastuvat helposti, jos multa pääsee kuivumaan.
Kuivumaan päässyt kasvi pudottaa kukkansa.

torstaina, marraskuuta 03, 2005


Pasolini ja poikia.

Jos olisin kirjoittanut tämän eilen, olisin voinut aloittaa:
Pasolini murhattiin päivälleen 30 vuotta sitten.
Hän on ollut murhattuna yhtä kauan kuin monet ystävistäni elossa.
Ensimmäinen kosketukseni Pasoliniin: Hannu Huuska lausui, Esa Saarinen käänsi ja ohjasi.
Ja sitten: Sikolätin juliste elokuvateatteri New Yorkin seinällä.
Laura Betti: lehdet kirjoittavat aina väärin, Pasolini ei etsinyt kuolemaa kävellessään sinä iltana Ostiassa. Ei hän etsinyt myöskään tyydytystä pojanhimolleen.
Hän kulki jätteenhajua kohti, uusi elokuva mielessään. Salòa oli tehty kepeissä kilistelevissä tunnelmissa ja tuotannosta oli jäänyt lempeä maku suuhun.
Hän oli sopinut tapaamisesta Pelosin, 16-vuotiaan rakastajansa kanssa rauhoittaakseen suhdetta. Lisäksi hän oli päättänyt luopua muista pojistaan.
Kävellessään tällä synkällä seudulla Pasolini ajatteli onnellisena tulevaisuuttaan, jossa hänen seksuaaliviettinsä tasaantuisi, laantuisi, häviäisi kokonaan. Hän oli 53-vuotias mies ja uskoi autuaiden päivien koittavan pian. Hän uskoi aivan toisenlaisen kauneuden maailman avautuvan silmiensä eteen. Pasolini käveli hyvin onnellisena tällä synkällä seudulla. Pankaa muistiin. Voin nähdä silmieni edessä hänen veikeän, pelottoman ilmeensä ja veltot, peittelemätöntä elämäniloa kuvaavat sylkäisynsä, ne samat jotka hän halusi jokaiseen elokuvaansa.

Kohtaus, jossa poika pysäyttää auton (Linnunrata, 1969)

Parasta Buñuelissa on edullisuus.
Hän filmaa halvalla melko hyviä kohtauksia.
Lisäksi hän pysyy melko hyvin aikatauluissa.
Parasta on, ettei tarvitse hirveästi rakennuttaa.
Fantastiset kohtaukset eivät vaadi erikoisia lavasteita,
tästä olemme yksimielisiä.
Rahaa säästyy.
Oletteko kuulleet muuten hänen dubbauksiaan? Hän on yksi parhaista.

keskiviikkona, marraskuuta 02, 2005


Harmaa marraskuun valo Skattungbyn kirkossa. Sven Nykvist kuvasi.

Elokuvassa kaikki mitä ei valaista on pimeää.
Hyvässä elokuvassa kaikki mikä on pimeää valaistaan.

tiistaina, marraskuuta 01, 2005

En oikein millään raaskisi lukita polkupyörääni,
syyttää sillä tavalla ihmisiä epärehellisyydestä.
Olen nähnyt heidän vilpitöntä sääliä kuvastavat ilmeensä,
kun olen murehtinut kadonnutta pyörääni,
ostoksien aikana vietyä.
Illalla asetan lihamureketta korkealle.
Sitä vie lentokykyiset tai orava,
mutta voihan myös sataa, rankasti ja tuulla
niin että kaikkea korkeaa tippuu alas ja moni
joka on alhaalla vaihtaa paikkaa.
Portti voi ruostua auki, eikä se siitä enää hievahda.
Lumeen syntyy yöllä jälkiä,
koluavat liiterissä, grillipaikalla, autokatoksessa.
Miten sitä harmistuukaan aukinaista porttia,
että ihminen olisi vilpitön, tahraton, jäljetön,
ilman sen liikkumattomuutta.
 
Site Meter