Saharanylittäjän näkökentän laidalle ilmestyy varjo,
joka ei enää katoa.
Varjo ilmestyy silloin kun
kaikki se mitä hän lähti unohtamaan
on lakannut seuraamasta,
kun sydän on kuiva ja kevyt
ja kaikki maanmerkit muistuttavat toisiaan.
Korppikotka ei etsi erämaassa vettä vaan janoa.

Terunobu Fujimori, vaikuttava arkkitehti: http://www.designboom.com/snapshots/venice_06/japan2.html

Ambulanssi ajoi ojaan. Niin mies palasi kuoleman rajalta.
Ulkomaille, hän ajatteli, myyn talon ja panen lihoiksi lehmät.
Hän menetti karjankuljetusauton hallinnan vehreimmän luonnonniityn kohdalla.
Niityllä hän syötti ruohoa lehmeälle ja kirjoitti tekstiviestiä. Metsässä matkusti hyttynen.

Synkkä ja myrskyinen yö. Pikku loka-auto seisoisi omakotitalon orapihlaja-aidan vieressä. Etupenkillä kesähäistä unelmoiva kihlattu pullein vatsoin. Mies imuroisi viemäriä. Tarinaan voisi liittyä kolibakteeri, joka veisi sairaalaan. Mies imuroisi bisseä. Sairaala valaisisi kaupungin. Keräisi tauteja pikkukyliltä, parantelisi, pitkitttelisi, polttaisi uunissa, söisi lapsen, ulostaisi vanhuksen. Mies imuroisi kessua. Vauva valaisisi sohvanalusen. Nainen lukisi matkalehteä. Helsingissä olisi viemäriä loputtomasti, 1700 kilometriä, reilun lomamatkan verran.

Luulisi että nenäni vinkuu,
mutta onkin pikkulintu ikkunan takana.
Minä muistan ajatuksen,
mutta lintu ilmaisun,
jota ilman en pääse eteenpäin.
Naisia alkaa palata toisesta yhtä suuresta kaupungista.