Varon lukemasta ohimennen. Varsinkaan runoutta. Ohimennen luettu tarttuu varmimmin. Tarkasti, ajatuksella tulkittua kuvaa ei kirjoita sellaisenaan paperille, omanaan.
Puolella korvalla kuuntelemisessa on sama vaara. Joskus huomaa kertovansa juttua, jonka kuvittelee sanovan jotakin ennennäkemättömän valaisevaa nykyajasta. Kaikki ovat kuulleet sen, samoin yksityiskohdin. Toiset puolella korvalla.