”Kafka ei ole pessimisti. Hän olisi voinut olla enemmän pessimisti. Hän uskoi, että melko pitkälle kehittynyt olemattomuutemme varjelee meitä. Voimme piiloutua keskellä toria, muuttua poliisiksi tai herätä. Meitä ei ole helppo lannistaa tai tuhota. Jos joku tappaa meidät, tuotamme hänelle melkoisen pettymyksen ja järkytyksen, kun emme haihdukaan olemattomiin vaan muutumme todellisiksi, isoiksi raskaiksi ruumiiksi. Me pakenemme kuin naiset Zeusta, muutumme välillä kiveksi tai pilveksi. Välillä olemme asiakirjan lause, välillä kirjain K. Useimmille ihmisille olemme vain bussin matkustajia.”

– Veijo Meri: Kuviteltu kuolema (1974)