maanantaina, marraskuuta 26, 2007

"Vedin ikkunaluukun kiinni ja menin takaisin heinäkasaan, peittelin itseni ja annoin maailman olla. Kuulin kyllä ääniä vaunun ulkopuolelta, ihmiset siellä huusivat, ja kuulostelin, olivatko huudot vihassa vai rakkaudessa huudettuja, ja eläinten äänistä kuuntelin, huusivatko ne tuskaansa ja vaivaansa vai halujaan.
Ääniä oli, ja joillekin äänille hevoset vaunussa hörähtelivät ja luimistelivat, ja joihinkin ne vastasivat, mutta minä en saanut eläinten äänistä selvää enkä ihmistenkään."

Antti Tuuri: Kylmien kyytimies (2007)

keskiviikkona, marraskuuta 14, 2007

”Nimet ovat epäilemättä oikullisia piirtäjiä ja tekevät meille ihmisistä ja paikkakunnista luonnoksia, jotka muistuttavat niin vähän alkuperäisiä, että usein suorastaan typerrymme, kun eteemme kuvitellun maiseman sijasta kohoaa näkyvä maisema (joka sekään ei ole todellinen, sillä aisteillamme on tuskin sen enempää silmää samankaltaisuuksille kuin mielikuvituksellakaan niin että ne kuvat, epätarkkoja nekin, jotka todellisuudesta voi saada, eroavat ainakin yhtä paljon näkyvästä maailmasta kuin tämä kuvitellusta.)”

Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä, suom. Inkeri Tuomikoski

torstaina, marraskuuta 08, 2007

PYSÄYTYSKUVAssa kiinnostavaa on sen epäreiluus, miten se ei lainkaan huomioi liikkeen sulokkuutta tai kömpelyyttä vaan mittaa kohdettaan vailla historiaa. On ihmisiä joiden sulokkuus perustuu liikkeeseen ja toisia joiden sulokkuuden liike hävittää. Viimeksi mainitun kauneuden voi havaita ainoastaan pysäytyskuvassa. Jos tällainen ihminen saa elantonsa paljastelusta, hänelle on elintärkeää huolehtia siitä, ettei hänestä vuoda minkäänlaista videokuvaa julkisuuteen. Itse asiassa kuka tahansa väkijoukon arjen puurtajista voisi olla keskiaukeaman houkutus jonka vain liike täydellisesti naamioi.

keskiviikkona, marraskuuta 07, 2007

Taustasta voi luoda pääaiheen poistamalla kuvasta ihmisen.
Eloton luonto ei silti herää eloon.
Se hakeutuu arkiseen, jäykkään, asetelmalliseen.
Näemme kuvassa aamiaispöydän, hedelmiä,
kuolleita kaloja, keittiötarpeita.
Ihmisestä muistuttavat pääkallo, tiimalasi,
sammunut kynttilä.

tiistaina, marraskuuta 06, 2007

Oli surullista nähdä vieteriautojen jaksavan pois pihasta
ja juopon huutavan jatkoja, oli surullista elää,
hääkutsun tuova postelijooni oli morsianta kauniimpi,
vaatetus painotti rumaa siellä missä sitä löysi
ja siinä missä koira säännösteli virtsaa,
ämmät pärpättivät itsensä tärviölle.
Kaikki meni niin toisin kuin arvelimmekin.
Pistäydyttiin juhlissa, olitiin kohteliaita ja varattuja,
osallisena monen elämässä,
pidettiin huolta että kuolemastamme tuli kallis.
Kärpäsessä on linnun koskemattomuutta jos katsoo sitä kuivin silmin. Räpyttelemättä. Jos toisen silmänsä peittää, pääskyt näyttävät itikkaparvelta. Suuremmat merkitykset on aina aseteltu syvemmälle, onkimies vetistelee. Runoilija saalistaa sattumanvaraisilla säkeillä, raivoissaan lätkii näkymättömiä ikkunoita. Kaksitahti räpisee kärpäsen tapaan. Kun se on kaukana, luulee että kärpänen on tässä. Siinä on hallittavuutta, vaikka osien paljoutta ei hahmota. Kovissa kiihdytyksissä on luotettava aivoihin; hautautuu kotiinsa jos pihasta ampaistessa ei usko rakkauden pysyvyyteen. Lätkällä hallitessa taas liiskaa sielunsa, arvokkaimman matkansa ja maisemat.

maanantaina, marraskuuta 05, 2007

”Kauneus on moninaisuutta yksinkertaisessa; tämä on viisasten kivi, jota taiteilijoiden tulee etsiä ja jonka harvat löytävät. Vain se ymmärtää nämä muutamat sanat, joka omasta itsestään käsin on muodostanut tämän käsitteen. Kauneutta kuvaava linja on elliptinen. Siinä on mukana sekä yksinkertaisuus että pysyvä muutos; elliptistä linjaa ei näet voi kuvata ympyrän avulla ja se muuttaa jokaisessa pisteessä suuntaansa. Tämä on helposti sanottu ja vaikeasti opittavissa.”

Johann Joachim Winckelmann: Jalosta yksinkertaisuudesta, suom. Vesa Oittinen

torstaina, marraskuuta 01, 2007

En lähesty avain- tai solmuvertauksella tätä rakkaudettomuuden pulmaa. Kuuntelen niksejä, mutta koetan olla omaksumatta niiden estetiikkaa. Joskus vuosia sitten käytin ”lukittua”, niin kuin esimerkiksi tästä rantaympäristöstä ja etsin ”lukkoa”, vaikka yhäkin minussa on uskoa avautumiseen: haluan sanani takaisin kaksinkertaisina, en kirjoita itselleni, yritän olla pahoittamatta mieltäni yksityisklubeista, uskon rakkauden vaalimiseen ja siihen että kuolen vasta kun aurinko sammuu.
Silti suurin pulma eivät ole taivaankappaleet, vaan niellyt sanat, nikottelu ja jännitys ja hiljaisuus. Haukunrajoitin on hiljentänyt koiran, mutta sen silmät puhuvat. Ne luetaan tyhmiksi. Ne luetaan viisaiksi. Niistä puuttuu tarkkuus. Koululaisen suuta ei pidä kiinni pulmalukko, että jos hän tietäisi ratkaisun, hän alkaisi puhua, että hänen puhumattomuutensa näin ollen olisi kyvyttömyyttä päättelyyn. Auktoriteetti sanoo näin, eikä koululainen väitä vastaan. En minäkään. Kierrän koulut kaukaa, koska odotan niiden muuttuvan stategisiksi kohteiksi.

keskiviikkona, lokakuuta 31, 2007

KIRAHVIn korkeuksiin ei mikään muu lehdensyöjä yllä, siksi sillä on aina ravintoa, jolla kasvaa yhä korkeammaksi. Myyrän mataluuksiin ei mikään muu kaivaja pääse, siksi sillä on aina ravintoa, jolla kasvaa yhä vahvemmaksi kaivajaksi. Ja mitä korkeammaksi kirahvi kasvaa, sitä korkeammaksi nousee puu, ja mitä syvemmälle myyrä kaivautuu, sitä syvemmälle juuret tunkeutuvat.

tiistaina, lokakuuta 23, 2007

” – Jörn Donner on passé
Tällaisilla ja vastaavilla höläyksillä on aina ollut minuun täysin päinvastainen vaikutus kuin saattaisi kuvitella. Vaikutus on aivan sama kuin aikaa vievien pakollisten töiden, jotka ovat saaneet minut käyttämään ylijäämäajan järkevästi ja keräämään voimani keskittyneeseen työhön niiksi harvoiksi tunneiksi, jotka olen voinut varata omaan käyttööni. ” Jörn Donner, Olotiloja.

keskiviikkona, lokakuuta 17, 2007

KOKOELMASTA ILMAN VALLOITUS

”Minä olen nyt tosissani, annan kerralla periksi, rupean tarkoittamaan asioita.”

” Maapallo on kolho ja hatara pallon muotoinen möykky.”

”Asuminen on väsymistä matkalla”

– Kalevi Seilonen
Riitaperheen koira hakattiin yhteistuumin kepeillä kuoliaaksi.
Se oli kuullut liikaa. Silloinkin kun se näytti nukkuvan sen korvat liikkuivat.
Lahkolaiset aukoivat ikkunoita kun jollakin oli sieluntuska.
Pahat henget suunnattiin hevoseen, joka potki heti ison kiven rikki.
Niihin aikoihin revittiin metsän läpi tie ihanaan rantaan.
Alusvaatteet heitettiin virtaan,
jossa ne paritteli niin kuin toisessa maailmassa.

maanantaina, lokakuuta 15, 2007

Galleria oli hyvin akustoitu paikka,
ketään ei voinut kuulla erikseen.
Boolissa osa hedelmistä jäi pintaan
ja mitä syvemmälle vajosimme ajatuksiimme
sitä kitkerämmiksi ne kävivät.
Korko nosti naista, mutta ei persettä,
ajattomat vyöt ja henkselit ylläpitivät
illuusiota keskustelun riippumattomuudesta.
Aronpuron kädessä näkyi kättelyn pyrkimys.

keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007

”Muistan miten kahdesta romaanista tajusin jotakin viihteen ja taideteoksen erosta. Toinen vieroitti minua todellisuudestani, toinen ei. Silloin sen keksin: todellisuus vetää puoleensa todellisuutta, oli se miten erilaista tahansa. ” Mirkka Rekola

tiistaina, lokakuuta 09, 2007

"Missä järjestyksessä synti kehittyy ihmisessä?
Ensiksi on vatsanpalvonta. Se on kaikkein luonnollisin ihmisen tarpeista. Usein kuitenkin ruuan käytössä ylitetään normaalit rajat, langetaan ylensyömiseen ja -juomiseen. Näin lihalliset himot saavat valtaa ja ihminen lankeaa helposti haureuteen, joka voi olla ajatuksellista tai teoissa tapahtuvaa ja ilmetä esimerkiksi rahanhimona ja ahneutena. Jos rahaa ei saada, ei myöskään haureuden himo tule tyydytetyksi. Se synnyttää vihaa, joka on johtamassa jatkuvaan murheeseen. Murheen kautta ihminen voi langeta epätoivoon. Jatkuva epätoivon tila saattaa synnyttää hermostollisia häiriöitä. Ihminen ei pysty hillitsemään itseään eikä sanojaan, vaan katkeruus ilmenee koko olemuksessa. Jos taas rahanpyynnissä onnistutaan ja haureus saa täyttymyksensä, se johtaa kunnianhimoon ja se puolestaan ylpeyteen.
Synnin kasvu siis tapahtuu järjestyksessä: vatsanpalvonta, haureus, rahanhimo ja ahneus, viha, murhe, epätoivo, kunnianhimo ja ylpeys."

- Isä Raimo Sissonen: Johannes Kassianus rahanhimosta

Michael Jacksonista ei sanota maailmankuulu. Eikä liioin Schumacherista. Sedästään saatettaisiin sanoa, jos laulaisi lauluja. Kuvitellaan talo jossa hän keittää kallista teetä tai halpaa. Hänen ongelmansa on sade joka ei tottele käskyjä eikä toiveita, maailmankuulu ongelma niin pienessä sydämessä. Michael Jacksonilla on vain Michael Jacksonin ongelmia: milloin on vaarassa tippua lapsi milloin nenä. Michael Jackson katuu, itkee ja peittää kasvonsa. Schumacher taas kaivattaa tunnelia Kerpenistä Maranelloon. Sortumat ja taidelöydökset kiristävät harjoitettuja hermoja.
Erakolla ei ole tv:tä, hän on puhkonut silmänsä ja antanut hiekan kuivattaa kielensä, mutta hänen kielensä on maankuori joka halkeilee. Maapallo on siinä mielessä suuri että kaikista palloista ainoastaan sen kuorella on taju kaiken suuruudesta. Sen vuoksi ihailijoille on lähetettävä kirjeitä. Kuvitellaan talolta lähtevä polku joka kiemurtelee postille. Kuvitellaan kaiken antamisen ja saamisen ilo.

maanantaina, lokakuuta 08, 2007

Ensin alkaa sataa. Pyykki saa painoa, ja jos huutaakin, kukaan ei kuule, silloin tajuaa jotain perheestä, valoa verhojen takana. Viikon sateen jälkeen ei ensin iloitse aurinkoa vaan että myrkyt ovat laimeampia. Ja pikkuroska poissa.

torstaina, lokakuuta 04, 2007

Pihvin jälkeen ei jaksa ajatella. Tämä on ongelmana romaaneissa joissa on pihvi.
Eläke on jaettu molempiin takataskuihin niin että on hyvä istua. Ranta on autio ja loppuu lyhyeen, sen jälkeen suuri merenselkä, pieni purje. Tuodaan lasillinen alkoholia ja sanomalehti. Nainen haluttaisi, mutta omaatuntoa jonka ystävä on ollut kauan, ei raaski pettää. Ei tässä elämässä. Enää. Sekin on jo vanha, menotiellä.

keskiviikkona, lokakuuta 03, 2007

"Hyvätapaisten ihmisten inhottava olemus on siksi hyvä dramaturgiaa etiikan strukturoimisena tarkoittava aihe, että hyvätapaisuus ei ole hyve, vaan härskiä valehtelemista ja hierarkista herjaamista päin naamaa. Vallankäyttöä, jonka harjoittamisesta kaikissa muissa kuin tapakulttuurin sallimissa muodoissa joutuisi vankilaan. Hyvätapaisuus on ahdistuksen kulttuurin vahvin ilme ja hyvätapainen ihminen sen vuoksi jo usein täysi hullu. "

- Jussi Parviainen: Hybris, dramaturgian filosofia

tiistaina, lokakuuta 02, 2007

Tila-autossa yksin. Radion kohdalla kolo. Kravatti ohut ja löysällä.
Nahkaa. Liittymissä hienonlaista kehitystä oikeampiin arvoihin.
Ohituskaistalla liiskana vaarattomat varis ja hilleri.
Pilvien yläpuolella sää on pysynyt hyvänä.
Puolimatkan pilleriin kolmetoista tuntia ja vartti.

maanantaina, lokakuuta 01, 2007

Aforismi on puriste jossa alituisena vaarana on että kaikki ravinto on ehtinyt imeytyä sulattelu - ja tiivistämisprosessissa. Epäonnistunut aforismi täyttää ulosteen määritelmän:
uudelleen nauttiminen ei ravitse ja on vastenmielistä.

keskiviikkona, syyskuuta 12, 2007

”Vaikka George on yrittänyt unohtaa ongelmansa ja depressionsa käyttämällä Prozac-lääkettä, polttamalla kannabista ja ostamalla labradorinnoutaja, joka lopulta hukkui Thamesiin, rakkaudennälkäinen George näyttää nousseen masennuksestaan uuden partnerinsa kautta. Hän ja Kenny Goss ovat olleet yhdessä jo melkein vuosikymmenen.” Wikipedian George Michael -artikkeli
Allekirjoitin tänään kustannussopimuksen.
Asiat ovat siltä osin hyvin.
Lyriikkaa luvassa maaliskuussa.

torstaina, syyskuuta 06, 2007

Kivikkoisella tiellä polkupyörän kello löystyi irti
ja jäi jälkeen kuin äidin varoitus viettävästä rannasta.
Matopurkissa hyttynen,
mieletön tahto päästä lasin läpi, joka mielettömästi liikutti pyörää.
Ja aina väliin maisema kippasi lahteen irtolehtiä ja muuta roskaa.
Kiersi tiluksiaan. Uima-altaat höyrysivät ja huuto kantoi kauas.
Ja niin kuin ilma kumissa, jaksoi multa ylläpitää
madon koukutonta ruumista.
”Sen mitä tällä kaikella karsimisella laadittiin, saisimme osaksemme ennen pitkään.”
Flunssa oli kohtalonyhteys välillämme,
silloin kun oli avokonttoreita ja tila-autoja,
mutta siima menee näkymättömiin.

keskiviikkona, elokuuta 22, 2007

Keräilen itseäni miellyttäviä videopätkiä uuteen Kohtauksia elokuvista -blogiin.

keskiviikkona, elokuuta 15, 2007

Matkalla treffeille hän peilautui paitsi lätäköstä, myös polkupyörän kellosta.
Ja paitsi suunsa, hän oli rasvannut myös ketjut, joita mekon helma viisti toistamiseen.
Mekossa punaisia täpliä, pyöreämpiä kuin täplät mekon alla. Kurkussa mahdollisesti kananluu.
Tyttö ilmakehän alla. Mahdotonta sanoa elääkö pitkään. Metsätaipaleella ei susi mutta susikoira.

tiistaina, elokuuta 14, 2007




KEKSIJÄN TARPEET

Keksijällä on tarve kätevyyteen sielläkin,
mikä valtaosalle ihmisistä on kokemattonta ja tuntemattominta.
Jos keksijän tarpeet ymmärtäisi, olisi kohta keksijä.
Jos alituinen mutkittelun tuska veisi viihtyvyyden, olisi kohta keksijä.
Olisi keksijä, jos käsien kyky karsia ja tiivistää, jalkojen kyky oikaista, silmien
seurata versoaminen ja päättelyhistoria, perustelisi aina ensin holtittoman kasvannaisen kantaa.


PYÖVELIN SAMUUS

Vanki, joka panee toivonsa siihen, että pyöveli muuttaisi teloituspaikalla mielensä, olisi ylenpalttisen hyödyllinen yhteiskunnalle joka hänet hävittää.
Pyöveli on squashilla rentoutuva lääkäri, joka astuttuaan koppiin haluaa vain lyödä.

maanantaina, elokuuta 13, 2007

Ozon: Swimming Pool (2003)
”Ihmistä on imarreltava, muutoin hänestä ei tule sitä, miksi hänet on aiottu, ei edes omissa silmissään. Ja sekä nykyajassa että menneisyydessä on paljon kaunista ja jaloa, joka ei milloinkaan olisi ollut jaloa ja kaunista, ellei sitä olisi runoissa ylistetty. He laulavat ennen kaikkea rakkaudesta, ja se on aivan paikallaan, sillä mikään ei tarvitse kaunistelua siinä määrin kuin rakkaus. Naiset käyvät surumielisiksi ja huokaukset värisyttävät heidän poveaan, miesten katse muuttuu poissaolevaksi ja uneksivaksi, sillä he tietävät, kuinka asia todella on, ja tajuavat sen johdosta, että runo on erikoisen kaunis. ” Pär Lagerkvist: Kääpiö (Suom. Helka Varho)

torstaina, elokuuta 02, 2007

120 kelvollista elokuvaa


1. Melville: Le Samourai (1967)
2. Bresson: Un condamné à mort s'est échappé ou Le vent souffle où il veut (1956)
3. Kubrick: A Clockwork Orange (1971)
4. Trier: Dogville (2003)
5. Bresson: Journal d'un curé de campagne (1951)
6. Kubrick: 2001: A Space Odyssey (1968)
7. Niskanen: Kahdeksan surmanluotia (1972)
8. Reed: The Third Man (1949)
9. Bresson: Pickpocket (1959)
10. Bresson: Lancelot du Lac (1974)
11. Tarkovski: Solaris (1972)
12. Tarkovski: Andrei Rublev (1966)
13. Peckinpah: The Wild Bunch (1969)
14. Malick: The Thin Red Line (1999)
15. Bergman: Nattvardsgästerna (1963)
16. Sica: Ladri di biciclette (1948)
17. Trier: Breaking the Waves (1996)
18. Scorsese: Taxi Driver (1976)
19. Antonioni: Blow-up (1966)
20. Melville: Le Cercle rouge (1970)
21. Cassavetes: A Woman Under the Influence (1974)
22. Dreyer: La Passion de Jeanne d'Arc (1927)
23. Hitchcock: Vertigo (1958)
24. Fellini: La Dolce Vita (1960)
25. Lumet: 12 Angry men (1957)
26. Greenaway: The Draughtsman’s Contract (1982)
27. Pasolini: Il Vangelo secondo Matteo (1964)
28. Bresson: Au hasard Balthazar (1966)
29. Burton: Ed Wood (1994)
30. Benton: Kramer vs. Kramer (1979)
31. Allen: Hannah and Her Sisters (1986)
32. Sirk: Written on the Wind (1956)
33. Kurosawa: Dersu Uzala (1975)
34. Bergman: Scener ur ett äktenskap (1973)
35. Herzog: Woyzeck (1979)
36. Ray: Rebel without a cause (1955)
37. Chaplin: City Lights (1931)
38. Tarantino: Jackie Brown (1997)
39. Rosselini: Roma citta aperta (1945)
40. Buñuel: Le Journal d'une femme de chambre (1964)
41. Polanski: Cul-de-sac (1966)
42. Herzog: Nosferatu: Phantom der Nacht (1979)
43. Lean: Brief Encounter (1945)
44. Forman: One Flew over the Cuckoo's Nest (1975)
45. Allen: Match Point (2005)
46. Tarantino: Pulp fiction (1994)
47. Welles: Touch Of Evil (1958)
48. Pasolini: Salò o le centoventi giornate di Sodoma (1975)
49. Kubrick: Full Metal Jacket (1987)
50. Pekinpah: Straw Dogs (1971)
51. Cassavetes: Killing of a Chinese Bookie (1976)
52. Wilder: Sunset Boulevard (1950)
53. Glouzot: Le Salaire de la peur (1953)
54. Almodovar: Hable con ella (2002)
55. Hitchcock: Rear Window (1954)
56. Buñuel: Belle de Jour (1967)
57. Leigh: Secrets & Lies (1996)
58. Bresson: Mouchette (1967)
59. Godard: Vivre sa vie (1962)
60. Kaurismäki: Tulitikkutehtaan tyttö (1990)
61. Bresson: Procès de Jeanne d'Arc (1962)
62. Tarkovski: Zerkalo (1975)
63. Kubrick: Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb (1964)
64. Godard: Le mémpris (1963)
65. Gronenberg: Dead Zone (1983)
66. Eisenstein: Bronenosets Potyomkin (1925)
67. Hawks: Rio Bravo (1959)
68. Walsh: White Heat (1949)
69. Polanski: Chinatown (1974)
70. Bresson: L'Argent (1983)
71. Fassbinder: Querelle (1982)
72. Boorman: Deliverance (1972)
73. Kubrick: The Shining (1980)
74. Weir: Picnic at Hanging Rock (1975)
75. Malick: The New World (2005)
76. Herzog: Aguirre, Der Zorn Gottes (1972)
77. Welles: Citizen Kane (1941)
78. Almodovar: Mujeres al borde de un ataque de nervios (1988)
79. Bergman: Viskningar och rop (1972)
80. Fellini: Amarcord (1973)
81. Scott: Alien (1979)
82. Polanski: Nóz w wodzie (1962)
83. Melville: Un flick (1972)
84. Scola: La Terrazza (1980)
85. Trier: Idioterna (1998)
86. Dreyer: Gertrud (1964)
87. De Palma: Scarface (1983)
88. Fassbinder: Angst essen Seele auf (1974)
89. Wilder: Some like it hot (1969)
90. Pasolini: Il Decameron (1971)
91. Pasolini: I racconti di Canterbury (1972)
92. Scorsese: The Last Temptation Of Christ (1988)
93. Coppola: Apocalypse Now (1979)
94. Mankiewicz: All about Eve (1950)
95. Allen: Manhattan (1979)
96. Hitchcock: The Man Who Knew Too Much (1956)
97. Eastwood: Unforgiven (1992)
98. Fassbinder: Die Sehnsucht der Veronika Voss (1982)
99. Malick: Badlands (1973)
100. Kieslowski: Trois couleurs: Rouge (1994)
101. Allen: Another Woman, (1988)
102. Bergman: Fanny och Alexander (1982)
103. Buñuel: Le Charme discret de la bourgeoisie (1972)
104. Hodges: Get Carter (1971)
105. Hitchcock: Psyko (1960)
106. Kazan: On the Waterfront (1954)
107. Risi: Profumo di donna (1974)
108. Wertmüller: Film d'amore e d'anarchia (1973)
109. Kai-War: In the mood for love (2000)
110. McNaughton: Henry Lee Lucas - portrait of a serial killer (1986)
111. Carpenter: The Thing (1982)
112. Almodovar: Tacones lejanos (1991)
113. Kurosawa: Kagemusha (1980)
114. Coppola: The Godfather (1972)
115. Altman: The Long Goodbye (1973)
116. Malick: Days of Heaven (1978)
117. Antonioni: La Notte (1961)
118. Huston: The Treasure of the Sierra Madre (1948)
119. Cassavetes: Opening night (1977)
120. Zinnemann: High Noon (1952)


Rakkaus, joka on sekoitus anatomiaa ja ekstaasia, sulautumattoman apoteoosia, ihanneravintoa pettymyksen bulimialle, vie meidät kunnian matalikolle… ( E.M.Cioran)

keskiviikkona, elokuuta 01, 2007

Kun aurinko kieri maapallon toisella puolella, näin poika ajatteli, oli sokeuden vastineeksi herkistetty kuuloa. Yöllä äänimaisema oli tyystin erilainen kuin päivällä. Oli tuuletonta. Sitä mukaa kuin aurinko kieri, parta ja ruoho kasvoi. Rähmää kertyi silmäkulmaan. Kuului myös pieniä verenkierron vaikeuksia, joihin isä reagoi kääntymällä. Poika liikkui huoneistossa kuin vetten päällä: puulattia ei natissut. Alemmissa kerroksissa käytettiin hanaa tai kuorsattiin. Poika hiipi olohuoneen suurten ikkunoiden eteen. Ne olivat kuin elokuvateatteri. Satametrinen öljytankkeri tuuttasi linnut ja bakteerit loitommalle. Salajuoppo sulki arvaamattomasti helisevää verkkokellaria pullo kainalossaan. Lapset nukkuivat pinnemmassa. Ankerias etsi koloa vedestä.
”Tuulimyllyjen dekoratiivinen kuvajärjestelmäkö se on, mikä Don Quijotessa on uutta? Ei ole! Se on vastarinta olevaa valhetta vastaan.” Jouko Turkka

tiistaina, heinäkuuta 31, 2007

Lapsi kirkaisi. Lentokone jarrutti. Myyrä ja VHS-kasetti työntyivät ulos pesästä. Etuseteli huuhtoutui viemäriin. Äkkiä tuoksui omenapuu, oli heinäkuu, kädet farkkujen etutaskuissa. Poika shortseissaan pyöräili vaarallista ympyrää joka ylitti autotien. Siitä ei kehdannut sanoa. Maalari sai Kumpulassa katon valmiiksi, mutta jätti savupiipun päälle pensselin. Kettu juoksi yli sillan joka vei mustikkamaalle. Tytöltä tippui ripset ja kynsi. Poika keräsi ne taskuunsa. Siirtolapuutarhaan laskeutui kuumailmapallo.
Iso-Roobertinkadulla Lyhytkasvuinen Pia keksi maasta kolikon, vanhan markan. Pitkä Joonas luuli pääskyparvea itikkaparveksi ja huitoi käsillään. Loka-auton räminä peitti vanhuksen tahattoman pierun. Kissa pakeni aiheuttamaansa kaaosta. Lentokoneessa jota pikkupojat kiikaroivat tilasi yritysjohtaja Gin Tonicin. Sammakko tuskastui kuivuvassa viemärissä. Ärrän myyjä kulutti palkkansa raaputusarpoihin ja Mersun nokka oli irvessä kuin sitruunaa syövällä.
Saita Ville osallistui globaalin markkinatalouden vastaiseen mielenosoitukseen jättämällä hampurilaispaperin Kluuvikadun McDonald’sin pöytään. Metallica soitti olympiastadionilla. Kun sokea ylitti Eteläesplanadin, Porsche Carrera jarrutti tiukasti. Jäätelötötterö, orava ja minihame olivat tippua. Espan lavalla soitti jazz-bändi. Niittipelti otti korviin. Kolera-altaan pohjassa ruostui palkintolusikka. Kondomi rantautui kalapisteen eteen. Lokki arvioi lihapiirakoita kahdestakymmenestä metristä. Ixus kuusikymppinen oli tippua japanilasirouvan kädestä.

torstaina, maaliskuuta 29, 2007

Saharanylittäjän näkökentän laidalle ilmestyy varjo,
joka ei enää katoa.
Varjo ilmestyy silloin kun
kaikki se mitä hän lähti unohtamaan
on lakannut seuraamasta,
kun sydän on kuiva ja kevyt
ja kaikki maanmerkit muistuttavat toisiaan.
Korppikotka ei etsi erämaassa vettä vaan janoa.

sunnuntaina, maaliskuuta 18, 2007

Terunobu Fujimori, vaikuttava arkkitehti: http://www.designboom.com/snapshots/venice_06/japan2.html

torstaina, maaliskuuta 15, 2007

Ambulanssi ajoi ojaan. Niin mies palasi kuoleman rajalta.
Ulkomaille, hän ajatteli, myyn talon ja panen lihoiksi lehmät.
Hän menetti karjankuljetusauton hallinnan vehreimmän luonnonniityn kohdalla.
Niityllä hän syötti ruohoa lehmeälle ja kirjoitti tekstiviestiä. Metsässä matkusti hyttynen.

keskiviikkona, maaliskuuta 14, 2007

Synkkä ja myrskyinen yö. Pikku loka-auto seisoisi omakotitalon orapihlaja-aidan vieressä. Etupenkillä kesähäistä unelmoiva kihlattu pullein vatsoin. Mies imuroisi viemäriä. Tarinaan voisi liittyä kolibakteeri, joka veisi sairaalaan. Mies imuroisi bisseä. Sairaala valaisisi kaupungin. Keräisi tauteja pikkukyliltä, parantelisi, pitkitttelisi, polttaisi uunissa, söisi lapsen, ulostaisi vanhuksen. Mies imuroisi kessua. Vauva valaisisi sohvanalusen. Nainen lukisi matkalehteä. Helsingissä olisi viemäriä loputtomasti, 1700 kilometriä, reilun lomamatkan verran.

tiistaina, maaliskuuta 13, 2007

Luulisi että nenäni vinkuu,
mutta onkin pikkulintu ikkunan takana.
Minä muistan ajatuksen,
mutta lintu ilmaisun,
jota ilman en pääse eteenpäin.
Naisia alkaa palata toisesta yhtä suuresta kaupungista.

perjantaina, helmikuuta 23, 2007


Teatteritaiteen laitos / näyttelijäntyön koulutusohjelma

KOLME KUNINGASTA

Perustuu William Shakespearen näytelmiin Rikhard III ja Henrik IV

Suomennos: Matti Rossi

Sovitus, dramaturgia ja ohjaus: Susanna Kuparinen ja Jukka Viikilä
Lavastus: Antti Nikkinen (TaiK)
Valosuunnittelu: Jouni ”Kätsä” Lähteenaho ja Maija Paju
Musiikki ja äänisuunnittelu: Aki Viikilä (vier.)

Rooleissa:
Tuukka Leppänen
Jarkko Miettinen
Tatu Mönttinen

Ensi-ilta torstaina 15.2.2007 kello 19:00

Muut esitykset:
la 17.2. klo 19:00
ma 19.2. klo 19:00
ti 20.2. klo 19:00
ma 26.2. klo 18:00
ma 26.2. klo 21:00
ti 27.2. klo 18:00
ti 27.2. klo 21:00

Liput: 10 € / 5 € Esityspaikka: Teatterikorkeakoulu, Haapaniemenkatu 6, 00530 Helsinki
 
Site Meter