Marguerite Durasin elokuvassa India Song (1975) on vakava ja vaikuttava railo kuvan ja puheen välillä. Näin muistelen. Kuva ei näytä dialogin puhujia tai jotakin heihin järkevästi liittyvää, vaan muuta.
Parhaissa jalkapalloselostuksissa on samanlaista, rohkeaa ja poeettista rinnalle tuontia. Levollinen puhe kertaa ikivanhoja anekdootteja, tilastoja ja historiikkeja täysin pelitapahtumista riippumatta. Kokematon korottaa ääntä tiukan tilanteen tullen, mutta tarinan kulku ei katkea. Saapahan vain merkillisiä painotuksia, kun vaikkapa jotakin satunnaista päivämäärää äkkiä huudetaan kuin hengen hädässä.
Radiossa aloittanut Bror-Erik Wallenius on tullut kuuluisaksi hiljaisuuksista, joiden tiheytynein muoto on yleensä tarkoittanut maalia.