keskiviikkona, tammikuuta 21, 2009


Kärpäsessä on lintua kun katsoo sitä räpytellen. Kun sulkee toisen silmänsä, eikä räpyttele, pääskyparvi näyttää kärpäsparvelta. Kun kaksitahtia pidetään kaukana käynnissä, luulee että kärpänen on tässä. Kun kärpänen on tässä, nukkuva kuulee sen vuosien takaa, lukeva ei ymmärrä mutta ärsyyntyy, huiskaisee, joku sanoo kutiavansa syyttä. Kärpänen: kaiken peittävä meteli, joka on viety kauas havaitsijasta.

tiistaina, tammikuuta 20, 2009

Keskisuuria, muuttohävikkisiä kaupunkeja yhdistävää moottoritietä etenee kuollut mies. On vielä epäselvää, missä kohdin ja mihin aikaan hän kuoli. Vakionopeudensäädin oli asetettu 120 km/h. Tasaisesti ajavan auton havaitsi ensimmäisenä tien viereen majoittunut telttailija. ”Samalla tavalla tarkkaavaisen näköinen mies kuin mitä tästä menee. Huoliteltu, muodikas 80 – lukulaisittain.” Kuolleeksi hän kuuli miehen vasta myöhemmin. Sukulaiset suhtautuivat toisin: ”Arveltiin että näin tässä käy, kun se tupakankin lopetti ja syöpä silti jatkoi.”

maanantaina, tammikuuta 19, 2009



Äijämeininkiä. Townes Van Zandt - Waitin' Around To Die

tiistaina, tammikuuta 13, 2009

Haarniskan silmikko, ei siksi, että se suojaisi silmiä tai että sen läpi voisi turvallisesti tähystää, vaan että siitä voisi vähällä vaivalla tarkastaa onko taistelija yhä hengissä. Presidentinlinnan vartiosotilaasta sanotaan, muodostuu asentonsa sisällä elastinen kuin liivatteesta ja että juuri hän, kaiken ruuhkautumisen, turistien lukkitutuneiden kameroiden, ratkeamaisilleen täytettyjen alennuskassien ja valtiomiesten stressipäiden keskellä on se, jonka pää yhdistelee nopeimmin ja tarkimmin, joka hyppii tarpeettomien yli ja leikittelee punaisella langalla kuin kuminauhalla sormiensa välissä, ja lisätään hänen kuolevan aina samalla tavalla: ensin kaatuminen kuin veteen uppoaminen, hallittu, kauan harjoiteltu, täysin viimeistelty, idioottivarma, sitten hyvin kaukaa – toinen.

maanantaina, joulukuuta 22, 2008

”Kun hankin ovisilmän, saatoin katsoa kuolemaa silmästä silmään.” (Novalis)

Ovisilmä parvekkeen oveen: mitä sisäpihalla tapahtuu. Vessan oveen vieraiden varalta: nyt kehtaisi tulla ulos. Uskaltaako katsoa ovisilmästä keskiyöllä: rapussa on seissyt pitkään joku. Mitä ovisilmästä näkee sisään? Aina voi panna teippiä. Jäädä kuulostelemaan oven taakse. Huomaamaton olisi ovisilmä lattianrajassa. Voisi päätellä kengistä: paljaat jalat talvella.

sunnuntaina, joulukuuta 21, 2008

”Minä kirjoitin viettelyksestä ja uskottomuudesta ennen kuin olin itse ollut uskoton ja vietellyt. Kirjoitin epätoivosta, surusta ja epäonnistumisista ennen kuin olin itse kokenut niitä. Mutta kaikki minkä minä kirjoitin vainosi minua ja saavutti minut, heittäytyi minun kimppuuni ja osui minuun järkkymättömyydellä joka toisinaan saattoi tuntua kuin kostolta.”

– Christer Kihlman: Tuuliajolla tappion maisemissa. Suom. Pentti Saaritsa.

Kuolemaantuomittu on karannut.

lauantaina, joulukuuta 20, 2008

Kun talo halkaistiin voimalinjojen tieltä,
meni myös nukkekoti kahtia.

perjantaina, joulukuuta 19, 2008

ELÄIMEN ARVUUTTELU

Onko sillä kädet? Elääkö se vedessä? Onko sillä pitkä kaula? Voiko sillä ratsastaa? Onko sillä mustia ja valkoisia raitoja? Onko sillä piikkejä? Syökö se käpyjä? Onko se käpy? Humaltuuko se käyneistä pihlajanmarjoista? Elääkö se häkissä? Raahaako se hiekanjyviä? Äänteleekö se ääneen? Jättääkö se häntänsä? Onko se fossiili? Onko se monta eläintä? Patoaako se virtoja? Onko se lennostasyövä? Haukkuuko se? Voittaako se lähtöjä? Käyttääkö se työkaluja? Vaihtaako se väriä? Voiko sen haavittaa? Onko se isompi vai pienempi bakteeria? Kestääkö se tulta? Pääseekö se kuin veräjästä? Kestääkö se yli vuorokauden? Onko se paholaisesta? Pitääkö se sateessa värinsä? Voiko sen värittää jyvillä? Kuopsuttaako se? Onko se syötävä ja onnekas? Jättääkö se parillisia jälkiä? Onko se ilmassasikiävä? Erottaako sen puusta? Uiko se koiraa? Onko se analoginen vai digitaalinen? Nukkuuko se kita auki? Syventääkö se tietämystä? Onko se sula? Vaikeuttaako se hankkeita? Erottaako sen pölypallosta? Tarttuuko se helmiräsäseen? Tekeekö se itsestään kopioita? Tuottaako se tulta? Kuoleeko se katkaisuun? Varautuuko se talvea varten? Maistuuko sille hinaja? Tapaatko sen aapisen kansilehdellä? Vaihtaako se sukupuolta? Kestääkö sen vatsa sipulia? Havaitseeko sen kuoleman? Varastoiko se vettä? Onko se jonkun toisen pienoismalli? Onko se suurennos? Onko sillä arvokkaita ruumiinosia? Tärveleekö se luontoa? Alkaako se B:llä? Alkaako se munasta? Pelkääkö se rankkuria? Loppuuko se kiveen? Sammuttaako se halun? Pitääkö se nylkeä? Vaikuttuuko ihminen siitä? Kuuluuko se seimi-asetelmaan? Äänteleekö se sarjallisesti? Juokseeko se kuvitteellisia käytäviä? Onko sillä lätti? Sisältääkö se lääkettä? Saksiiko se? Nouseeko se vastavirtaan? Laulaako se vaikenemalla? Erittääkö se kulkureittinsä? Pukeutuuko ihminen siksi? Pukeutuuko joku muu eläin siksi? Tapasiko Nooa sen? Onko se itsensä kokoluokkaa? Syntyykö se raadosta? Kestääkö se hylkäämistä? Saako siitä koriste-esineitä? Onko se siimahäntä? Saako siitä maitoa? Liekö se ulosteellaanhoukutteleva? Ennustaako se sotaa? Edellyttääkö se optiikkaa? Onko sen nimessä jokin muu eläin? Viedäänkö sitä hihnassa? Onko se ajallinen vai ikuinen? Luoko se aaltoja? Saako siitä maistuvan liemen? Vuotaako se verta? Aistiiko se pelon? Sisältääkö se kotinsa? Onko sillä valonlähdettä? Sisältääkö se kuolemantaudin? Veikö se Joonaa? Onko se löytämätön? Elääkö se luonnossa? Nylkyttääkö se? Onko se kielellämetsästävä? Saako siitä taljan? Onko se hyvyyden vertauskuva? Voisiko se periaatteessa tyydyttää ihmisen? Aikaansaako se revontulia? Kuuluuko se kuolleeksitekeytyviin? Mahtaako olla eläväksitekeytyvä? Onko sillä kärsäkäs? Onko se Jumalan luoma? Onko sillä rekisteriä? Onko se Tove Janssonin keksimä? Syökö se itseään isompia? Lisääntyykö se masturboimalla? Onko se jyrsijä? Jättäytyykö se jälkeen? Ulvooko se? Onko se koirarotu?
Onko kyseessä kissa?
Intersate 90: llä, siinä missä Cleveland Memorial Shoreway ja Innerbelt Freeway yhtyvät, on hengenvaarallinen, lähes 90 asteen mutka. Siitä ajaa päivittäin 95 090 ajoneuvoa. Turvallinen nopeus on 35 mailia tunnissa, yli 50 mailissa mutkasta on lähes mahdotonta selvitä. Hank Morbylla oli kiire hankkimaan tyttärelleen syntymäpäivälahjaa. Jules Madson unohtui kuuntelemaan radiohittiä. Mark ja Sam Lancaster vaihtoivat yläviitoset. Presley Jamesonin koira painoi etutassunsa emäntänsä olkapäähän. Vuoden 59 Thunderbirdistä sahattiin lupaava esikoisrunoilija. Veteraanikirjailija Mosley Mosley lapioitiin tiensivusta. Martha Weinin lastenvaunuihin lensi käden riekale. Siinä kello, Tissot. 321 Taurusta on murskaantunut muutaman viimevuoden aikana. Lähelle muuttaneet kertovat ensimmäisistä raskaista öistä, jolloin säpälöitymisen äänet vielä häiritsivät. Lasi viilsi kaksostyttöjen, Jane ja Janet Barnsleyn kurkut täsmälleen samasta kohdasta. Nähtiin myös auto jonka jokainen ikkuna oli kirkkaan punainen kuin ruiskumaalilla laveerattu. Hattuhyllyllä ollut Parker- kuulakärkikynä upposi kuin tikka Jose Garcian takaraivoon. Aave-auto harhaili 50 metrissä. Plymouth Superbird poimittiin voimalinjoilta roikkumasta. Ferrari Enzo hävisi mutkaan kuin vesi-ilmapallo. Vakuutusvirkailija on käynyt murehtimassa kahta Diabloa, kolmea Ford GT:tä, kolmea Veyronia, kahta Koenigseggiä, yhtä Pagani Zondaa, yhtä Maserati MC 12:ta, sekä Lamborghini Murciélagoa, Reventónia ja Countachia. Pamahduksia, räsähdyksiä, kolinaa, kilinää, sihinää, pihinää, rämähdyksiä, jymähdyksiä, tymähdyksiä, tömähdyksiä, rusahduksia, kirskahduksia, . Käsiä, jalkoja, päitä, puolikkaita ruumiita, varpaita, silmiä, korvia, suolia, hermoja, verisuonia, sisäelimiä, vieraita, tuttuja, sukulaisia, työkavereita, vanhuksia, keski-ikäisiä, nuoria, lapsia, sylivauvoja, koiria, kissoja, marsuja. Kuolleen miehen mutka ei valikoi, se ottaa avosylin vastaan kaikki, joille se on vain mutka mutkien joukossa.
Autopuutarha muistuttaa Intian liikenteestä omakotitalon takapihalla.
Kukaan ei selviytynyt, mutta Sušrutan taidoilla kolmestakymmenestä romusta parsisi kasaan yhden ajokelpoisen. Sekin matka päättyisi tänne - niin kuin sydänlihas, joka jaksaisi kolmekymmentä kertaa kaikkeuden ympäri, on aina kuultavissa, mahdottoman lähellä.

Vielä on kirjattava: Autoharha ei ota hellittääkseen kävelykeskustan liikenteessä.

torstaina, joulukuuta 18, 2008



Haastatteluissa ei aina tarvitse pingottaa.
Lääketieteen opiskelijoista ne, jotka ovat vielä neitsyitä, saavat tehtäväksi riisua ruumiin. On merkillistä saada sisäelin käteensä. Se on kuin Marsin pinnalta, yhtä kaukainen. Sen on nähnyt toiminnassa vain vaikeasti tulkittavissa ultraäänikuvissa. Se on yhtä ratkeamaton kuin yhdyntä. Pieniä elimiä ja osasia katoaa ja ne lasketaan normaaliin hävikkiin. Mutta keuhkoilla ei saa pyyhkiä liitutaulua.
Kauniiseen ruumiiseen uskoisi ihastuvansa. Mutta niitä ei tule ovista. Ruumiina kauniin naisen saavuttamattomuus on täydellistynyt. Ja miten se säilyykään kandien ajatuksissa, mätänemättä.
Susi kävi yöllä pihassa ja söi koiran. Nyt se on kuin polkupyörä: sen läpi näkyy lapinmaa. Kerran hosui juoppo koiransa kaivoon. Ja kaivo söi ja röyhtäili. Ja koiran sielu nousi kaivosta ja kulkutauti otti sielun paikan. Keneltä on karannut koira, herää joka yö, jos ei muuten niin kellolla, kuuntelemaan. Kerran naapuri heräsi syöpään ja kasteli saman tien tupakat, mutta uni ei enää tullut.

keskiviikkona, joulukuuta 17, 2008

Kippioven jousien ääni kuuluu sisätiloihin, kun elämä tuntuu toimimattomalta ja epäkuntoiselta, tai liian toimivalta. Seinällä roikkuu työkalu jokaista maailman ongelmaa varten.
Moniko pitää autoaan autotallissa? Pakkaspäiviä varten on ulkoseinässä autopistorasia, johon kytketään lämmitin. Auton tehtävä on estää sujuva pääsy talliin.



Peter Franzen oli kotimaassaan suurien roolien mies, mutta ruumiin näytteleminen Amerikassa oli hänen uransa kohokohta. Hollywood on sotaa. Peter Franzen tekeytyi ruumiiksi sotatantereella ja odotti vihollisten lähtöä. Kaikesta näkee, että hän on tämän päivän miehiä, ei Turkan koulun. Peter Franzen on valpas ruumis, hän käyttää koko lihaksistoaan täydelliseen liikkumattomuuteen. Hälinän laannuttua hänet nostetaan vaunuihin ja viedään pois. Hän antaa naisten pestä itsensä.

tiistaina, joulukuuta 16, 2008



Tony Oxley on rumpaleista parhaita.
Säästäväinen kantaa vanhan television kadulta kotiinsa. Samalla tavalla kuin Bach sai näkönsä takaisin juuri ennen sokeutumistaan, television kuva on parhaimmillaan ennen räjähtämistä.

Moni hotellinpitäjä erehtyy siitä, viettääkö pari kuherruskuukautta vai viimeistä yhteistä illallista.
Joskus tulee tunne, että työkaluja katoaa varastosta. Näistä pitäisi muistaa olla kertomatta perheelle. On parempi että ansoittaa rauhassa ja ottaa asiasta selvää.
Joskus tulee tunne. Kumppani näyttää kauhistuttavan rumalta, rumimmalta päällä maan. Ei siitäkään pidä puhua tai kirjoittaa.
Jos muistaisi, kun kuolemanvarmuus valtaa mielen, että viikon päästä siitäkin pitää muistuttaa.

maanantaina, joulukuuta 08, 2008

Hän oli mitä seurallisin mies ja vastakkaisen sukupuolen mieleen. Mutta elämänsä viimeisen vuoden hän makasi muumiona sanomalehtien alla, yksiönsä lattialla. Hautajaisissa oli vain välttämättömät virkamiehet.
Matkalla hautausmaalta takaisin tiesimme mitä tällaisista tarinoista ajatella. Puhuttiin merkillisistä suistumisista. Yhtäkkisistä katkeamisista. Käyrän odottamattomasta laskusta.
Seurattiin vieteriautoa kun se lähti uhmakkaasti pihasta ja
katosi näkyvistä.

perjantaina, marraskuuta 21, 2008

Timanteista naiset maksavat, mutta kaveri joka on fyysisesti poikkeava,
ei saa harvinaisuuksille kuuluvaa arvoa.
Koripalloilija LeBron James on harvalukuinen poikkeus, niin kuin oikeastaan kaikki NBA – pelaajat. Heitä ei onneksi esiinny Suomessa.
Maltiton rumuus on normipoikkeama ilman sanottavaa hyötyä, ellei ole valmis tinkimään kunniastaan. Sitä vastoin koripalloilussa hämmästelee sen urheilullista laadukkuutta, vaikka pelaajat valikoituvat äärimmäisen pienestä osasta väestöä.

Naistenmies on aina keskiarvo. Juhlava keskiverto. Hänessä ei ole ainuttakaan ominaisuutta mistä voisi erityisesti loukata, eikä mitään mitä voisi ylistää harvinaisuutena.
Kiihkeiden öiden jälkeen naiset jäävät silti kaipaamaan; naistenmies on niin jokamiehen näköinen, ettei hänen piirteitään muista ja niiden tilalle tulee uneksittua vaikka mitä poikkeuksellisen viehättävää.

Kun naistenmies kävelee ärrälle ostamaan urheilulehden – tietysti hänkin seuraa koripallotilastoja – naisasiakkaat välttelevät, koska muistavat heti viimeyötä, vaikka naistenmies nukkui sen omassa sängyssään.

Miehet ovat aina sovittelevia, koska arvelevat humalapäissään loukanneen häntä tai ainakin huomattavasti hänen näköistään.

Naimapyyntöjä tulee tiheästi, koska naistenmiehen kanssa elää muiden elämää, tai ainakin mitä tahansa muuta kuin omaansa.

On todettava että hän on onnellinen. Ja hänen kaltaisiaan kulkee kaupungilla tasaisena vuona. Ja vaikka hän olisi maalla keräämässä voimiaan, häntä tervehditään kaupungilla jatkuvasti, hänen nimissään tapahtuu yhtä ja toista, hyvää ja pahaa, mutta aina tavallista. Mutta sellaista tavallista josta normipoikkeama voi vain uneksua.

maanantaina, marraskuuta 17, 2008

Energiansäästölamppu syttyi, esitti päivännousua, mutta oli hitaampi,
lukea näki vasta kun aurinko alkoi laskea,
vasta kun virasto täytti kapakan ja tikka kopsahti tauluun eikä ikkunaan.
Siitä miten lamppu sammui, on esittää vain napsahdus.

keskiviikkona, lokakuuta 22, 2008

Poika hyppää bussista kesken koulumatkan ja juoksee hädissään kilometrit kotiin.

Pornolehtiä ei koskaan unohtele esille, mutta sitä ei usko. Jos unohtelisi, niitä ei löytyisi vain piilopaikoista - pusikoista ja sovituskopeista. Synkimpiä rikoksia peittelee taidolla jo luonnostaan. Mutta muilta, ei omalta epäilijältään.

Junassa tuli juttelemaan mies joka oli paluumatkalla autoa upottamasta. Joi palkkiorahojaan vaikka tiesi humalassa puhuvansa. Naiset soittavat petoksesta kavereilleen ennen kuin ovat saaneet takkia ylleen.

On hyväksyttävä kiinnijäänti ja häpeä niin ei jää kiinni. Luikki ei ole koskaan piilossa. Aina ihmisten ilmoilla. Aina valmiina vastaanottamaan maailman ja hyvää on vastassa.

tiistaina, lokakuuta 21, 2008

H&M:n valikoima tuntuu oppimattomasta kuin selaisi tuntemattoman kielen sanastoa. Jos opettelee peukalopaikoin voi olla varma että ohittaa treffisanaston.
Vaatetehtailijan tavoite paljastuu karuna, kun vastaantulijalla on samanlainen takki. Hienoista häpeää on vaikea kuvailla. Olla erilainen samalla tavalla.
Luokkakaverit soittelevat vuosikymmenten takaa. Sovitaan tapaaminen ja tuntomerkit. Samanlaisessa takissa on vaikea teeskennellä, että olisi menestynyt elämässään toista paremmin. Kaveri paiskoo olalle ja tarjoaa tuopin. Siinä, niissä takeissa ja puheissa, luopuu erikoisoluen ajatuksesta.

torstaina, lokakuuta 16, 2008

Onnettomuuspaikalla mietin, miten raitiovaunullisesta eläviä
tulee vain yksi ruumis. Sekin peitetään nopeasti ja viedään pois.
Jokaista kaupunkilaista kohden on puolitoista rottaa.
Silti saan kävellä rauhassa Stockmannilta Kruunuhakaan.
Kukaan tai mikään ei puhuttele minua.

tiistaina, lokakuuta 14, 2008

Miksi onkimies istuu yksin?
Koska se joka valehtelee kaloille, valehtelee muillekin.
Hän on tukkukauppias, joka sanoo kalastavansa kissalle.
Hyvästä ottipaikasta hän poistuu ajoissa.
Huonossa viettää koko päivän, kunhan on uteliaita.
Onkimiestä käy sääliksi.
Tekee kaiken ovelin elein, kaataa kahvin sulkee pyörän.
Sunnuntaikävelyllä oleva menestysperhe
näyttelee onkimiehelle kilttiä maailmaa,
vilpitöntä ja hyväuskoista.
Ja onkimies uskoo ja nauttii pahuudestaan.

maanantaina, lokakuuta 13, 2008

Yksin kulkevalla miehellä ei ole asiaa valaistujen reittien ulkopuolelle. Leikkipuiston kimakat äänet eivät saa pysäyttää häntä. Metsiköissä pitäisi periaatteessa olla koko ajan näkyvillä, ettei vahingossa pelästytä. Ja vaikka ei pelästyttäisikään, on tieltä poiketessa aina maine vaarassa. Runoilijan on uneksittava kuusenkerkkien tuoksu, koska vain kyseenalainen henkilö pysähtyy niitä tarkkailemaan. Asunnosta lähdettäessä on oltava selvä syy ja syyn pitää näkyä ulospäin.
Ratkaisu tähän maksaa tonnin. Sekarotuisen saa kolmella neljällä sadalla. Rokotuksiin satanen, kuppiin kymppi. Koiria rekisteröidään hurjasti kasvavalla vauhdilla ja kestänee vielä tovi ennen kuin ensimmäiset puistotädit alkavat epäillä.

maanantaina, lokakuuta 06, 2008

Paavo Haavikko (1931 - 2008)

Paavo Haavikon Runot! Runot oli toinen omalla rahalla ostamani runoteos. Ostin sen Akateemisesta kirjakaupasta 16.11.1992 ja se maksoi 153 markkaa. Kirjassa kirjoitetaan mm. näin:

” Itämeren silakat, silmättömät, miettivät / kuolemaa ja kostoa / ja meitä vihollisiansa jotka olemme sen ainoat ystävät.”

lauantaina, lokakuuta 04, 2008

Luis de Morales - Pietà

"Puhe siitä, että kivun palkkiona olisi salainen sairaalloinen mielihyvä, oli hölynpölyä. Kaikki haluavat tehdä kivusta kiinnostavan – ensin uskonnot, sitten runoilijat, sitten, jotteivät jäisi jälkeen, myös lääkärit, jotka haluavat lisätä soppaan omat psykosomaatiset pakkomielttensä. He haluavat tehdä kivusta merkitsevän. Mitä se ilmaisee? Mitä oikein salaat? Mitä oikein esität? Ketä oikein petkutat? On mahdotonta kärsiä vain kipua, on kärsittävä myös siitä mitä se merkitsee."
- Philp Roth: Anatomian oppitunti, suom. Rauno Ekholm

perjantaina, lokakuuta 03, 2008

On epäseksikästä kun liian vastuuntuntoinen mies työntää lastenvaunuja.
En kiihotu jos imuroiva mies on siivoushullu.
Kun näen turvaistuimen Nissanin takapenkillä valtaa minut hillitön tarve.
On seksikästä ostaa kallis tavara uuteen asuntoon.
On miellyttävää kun oma mies kantaa taakan olohuoneen matolle.
On nautittavaa odottaa lentoa kaupunkilomalle ja olla etelänmatkaajien katseissa ns. laatupillu.
On seksikästä että miehellä on kiire.
On seksikästä että hän on kaikkialla ajoissa mutta hyvästelee silti reilusti.
On seksikästä olla etupenkillä miehen kaverin autossa.
Mies jolla ei ole kavereita on epäseksikäs.
On seksikästä kun mies osaa viettää määrämittaisia, mutta laadukkaita hetkiä kavereidensa kanssa
En pidä siitä jos automme pitää kovaa ääntä.
En pidä siitä että seurassa on äänekkäämpiä miehiä kuin omani.
Tapaamme uudestaan ensi lauantaina.

keskiviikkona, lokakuuta 01, 2008

Kun Pohjolaa seuraa satelliitilla, näkee metsän vihreyttä ja puhdasta vettä, korkea kallio syöksee äkkiarvaamatta rotkoon, timotei kukkii, siellä täällä kulkee tie ja sillä yksinäinen pikkuauto.
Saattokoti on perustettu betonikerrostalon pohjakerrokseen. Sen seinät näyttävät kuin tiilistä rakennetuilta. Vaikka saattokodissa on kuin minkä tahansa mukavan terveyskeskuksen odotustilassa, tuntuu siellä kaikki toiselta. Terveyskeskuksessa oli flunssa ja kiire parantua työkuntoon, nyt on edessä kuolema. Kuolemassa verenkiero lakkaa ja solut kuolevat. Samoin lakkaavat aivojen ja aistinelinten toiminta, joihin elämän kokemisessa välttämättömät asiat – tunteet, ajattelu ja aistimukset - perustuvat. Tätä tietoa vasten anopinkieli itsekastelevassa ruukussa on saattokodissa eri kuin terveyskeskuksessa tai pankin aulassa. Katoavaisuus on saavuttanut sen.
Siksi on saattokotiin tuotu useampi anopinkieli, eivätkä lehdet ole muovia vaan kuihtuvaa sorttia.

maanantaina, kesäkuuta 30, 2008

Pyöräretkellä pysähdyin lammasaitauksen luona. Kymmenisen lammasta laidunsi kaukana, vastakkaisella puolella aitausta. Vastasin nopeasti tekstiviestiin. Sillä aikaa lampaat olivat ilmestyneet viereeni ja katsoivat aidan väleistä kuin olisivat seisseet siinä jo kauan.
Lampailla, tai laajemmin sorkkaeläimillä, on erityinen siirtymisen kyky jota ne käyttävät harvoin. Kyky siirtyä ilman taipaletta tai ainakaan merkkejä siitä. Ilmestyminen.
Samoin tekee lapsi, jos hänellä ei ole leikkikaveria ja hän on viettänyt tuntikausia yksinäisyydessä: hän ilmestyy äitinsä luokse. Hän ei ole aiheuttanut ääntäkään, eikä kukaan ole nähnyt hänen tuloaan. Lapset kuvataankin joskus pieninä lampaina, ja kerrotaan lampaasta joka eksyi laumastaan.

sunnuntaina, kesäkuuta 29, 2008

Suurenmoinen on onni joka tulee tehdystä työstä. Tänä aamuna heräsin virkeänä, koska olin eilisen päivän työskennellyt. Olin rakentanut irtokivistä tornin. Löin hakulla kallioseinämään syviä uria ja työnsin niihin märkiä puukiiloja, jotka turvotessaan halkaisivat kiven. Kokosin kivenkappaleita takapihalleni. Sisätiloja varten hakkasin emäkalliota pölyksi ja huuhdoin siitä kullan.
Raskas työ esti ajattelemasta muuta ja mitä korkeammalle torni kohosi sitä helpommaksi elämä kävi. Torni näyttää tarpeelliselta. On kuin jokin tarvitsisi suojaa tai suuria tuhovoimia olisi liikkeellä. Pitää hutkia ajattelematta, etenkin jos työstää ajatuspitoista tavaraa. Muutoin ei synny ajatuksia ja saa laiskan leiman. Laiskuus on kuoleman käsittämistä ja tajua työn mielettömyydestä. Suurenmoinen on ahkeran onni.

perjantaina, kesäkuuta 27, 2008

Ilkeänä pidetty Sakkeus sai piiskaa,
koska ei tiedetty hänen kasvavan siksi miksi tuli.
Vasta kun muut olivat kasvaneet ohitse,
hänet ymmärrettiin ja nostettiin tiedonpuun oksalle.
Vai kiipesikö hän sinne itse?
Sakkeus ei ollut puidenkiduttaja niin kuin ne
japanilaiset jotka olivat tulleet kuuntelemaan Jeesusta.
Hän painotti, että pienentämällä muita ei itse kasva paremmaksi
ja siksi Sakkeus käyttäytyi aina niin,
ettei loukannut muita.
Sakkeus kiskoi puita juurineen ja istutti niitä
paikkoihin joihin ennusti liikkuvan tärkeää tietoa.
Hän kiskoi köyhältä viimeisenkin hopearahan,
mutta vakuutti aina uhrinsa järjestelmästä
jossa tämäkin voisi rikastua.
Ottamalla Sakkeus antoi.
Hän loi toivoa niille jotka eivät eläneet lompakon korkeudella.
Juuri tämän Jeesus näki kun kutsutti itsensä
Sakkeuksen lihapöytiin.

torstaina, kesäkuuta 26, 2008

Asettelin heikosti eristettyjä sähköjohtoja huoneeseen
ja hän menetti kissansa.
Niin lisäsin ajattelua maailmaan.
Murhaaja asettaa pyssyn uhrin käteen,
koska mikään koskaan ei tule sinun ulkopuoleltasi.
Kun Papin rouva murhattiin, kappelin pyörätelineestä oli hävinnyt polkupyörä.
Myös pappi oli hävinnyt ja hänen pyöräilykypäränsä.
Oikeastaan mitään ei ollut jäänyt jäljelle. Mutta se jäi etsivältä huomaamatta.
En aio kaasuttaa itseäni autoon. Valehtelin. Olin humalassa.
Jokainen tapaa saman tragiikan kun juo riittävän syvälle.
Aion körötellä autolla Pietariin. Krapulan jätän kotiin. Ja koiran.
Se syökööt sen joka jää makaamaan. Vielä viimekrapuloissa huusin:
aloita vatsasta, syö elämännälkä pois. Nyt lähestyn kohti hidasta liittymää
ja paukutan nahkarattia, piilokorossa puolimatkan pilleri.
En aio viiltää rannettani. Muotoilen vain parran.
Olen pitänyt itseäni valehtelijana vain siksi etten ole puhunut totta.
Valehtelija on se joka kuvittelee siihen voivansa ja kiusaa sillä muita.
Vaikka väitinkin toisin, en ole syönyt myrkkymarjoja ja tähyillyt rajan taakse.
Olen ollut enemmänkin baareissa. Niitä on Pietarissa hyvin.
Olen murskauttanut autostani avaimenperän,
jotta mieluummin kuin ajaisin kotiin avaisin hotellihuoneeni lukon.
Nukun pienessä ammeessa joka putsataan käyntini jälkeen.
Tässäkin sodassa saa tappaa ihmisen, mutta ei pilata kaivoa.

perjantaina, toukokuuta 09, 2008

PIHVIN JÄLKEEN

1.

Pihvin jälkeen ei jaksa kiinnostaa
Pihvin jälkeen ei jaksa laihduttaa
Pihvin jälkeen ei jaksa naurattaa
Pihvin jälkeen ei beibi jaksa naurattaa

2.
Pihvin jälkeen ei jaksa ottaa yhteyttä
Pihvin jälkeen ei jaksa joka paikkaan
Pihvin jälkeen uupuu, ei uuvu, jaksaa, ei jaksa
Pihvin jälkeen ei jaksa olla vahva

3.
Pihvin jälkeen ei jaksa/viitsi/halua tehdä mitään järkevää saati hyödyllistä niin sitten tehdään järjetöntä ja hyödytöntä
Pihvin jälkeen ei jaksa ajatella kuinka jonkin sanoo tai mitä sanoo
Pihvin jälkeen ei jaksa kikkailla
Pihvin jälkeen ei beibi jaksa naurattaa

4.
Pihvin jälkeen ei jaksa korviaan lotkauttaa
Pihvin jälkeen ei millään ole mitään väliä
Pihvin jälkeen ei jaksa kuin kevyttä ja runoja
Pihvin jälkeen ei beibi jaksa naurattaa

maanantaina, marraskuuta 26, 2007

"Vedin ikkunaluukun kiinni ja menin takaisin heinäkasaan, peittelin itseni ja annoin maailman olla. Kuulin kyllä ääniä vaunun ulkopuolelta, ihmiset siellä huusivat, ja kuulostelin, olivatko huudot vihassa vai rakkaudessa huudettuja, ja eläinten äänistä kuuntelin, huusivatko ne tuskaansa ja vaivaansa vai halujaan.
Ääniä oli, ja joillekin äänille hevoset vaunussa hörähtelivät ja luimistelivat, ja joihinkin ne vastasivat, mutta minä en saanut eläinten äänistä selvää enkä ihmistenkään."

Antti Tuuri: Kylmien kyytimies (2007)

keskiviikkona, marraskuuta 14, 2007

”Nimet ovat epäilemättä oikullisia piirtäjiä ja tekevät meille ihmisistä ja paikkakunnista luonnoksia, jotka muistuttavat niin vähän alkuperäisiä, että usein suorastaan typerrymme, kun eteemme kuvitellun maiseman sijasta kohoaa näkyvä maisema (joka sekään ei ole todellinen, sillä aisteillamme on tuskin sen enempää silmää samankaltaisuuksille kuin mielikuvituksellakaan niin että ne kuvat, epätarkkoja nekin, jotka todellisuudesta voi saada, eroavat ainakin yhtä paljon näkyvästä maailmasta kuin tämä kuvitellusta.)”

Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä, suom. Inkeri Tuomikoski

torstaina, marraskuuta 08, 2007

PYSÄYTYSKUVAssa kiinnostavaa on sen epäreiluus, miten se ei lainkaan huomioi liikkeen sulokkuutta tai kömpelyyttä vaan mittaa kohdettaan vailla historiaa. On ihmisiä joiden sulokkuus perustuu liikkeeseen ja toisia joiden sulokkuuden liike hävittää. Viimeksi mainitun kauneuden voi havaita ainoastaan pysäytyskuvassa. Jos tällainen ihminen saa elantonsa paljastelusta, hänelle on elintärkeää huolehtia siitä, ettei hänestä vuoda minkäänlaista videokuvaa julkisuuteen. Itse asiassa kuka tahansa väkijoukon arjen puurtajista voisi olla keskiaukeaman houkutus jonka vain liike täydellisesti naamioi.

keskiviikkona, marraskuuta 07, 2007

Taustasta voi luoda pääaiheen poistamalla kuvasta ihmisen.
Eloton luonto ei silti herää eloon.
Se hakeutuu arkiseen, jäykkään, asetelmalliseen.
Näemme kuvassa aamiaispöydän, hedelmiä,
kuolleita kaloja, keittiötarpeita.
Ihmisestä muistuttavat pääkallo, tiimalasi,
sammunut kynttilä.

tiistaina, marraskuuta 06, 2007

Oli surullista nähdä vieteriautojen jaksavan pois pihasta
ja juopon huutavan jatkoja, oli surullista elää,
hääkutsun tuova postelijooni oli morsianta kauniimpi,
vaatetus painotti rumaa siellä missä sitä löysi
ja siinä missä koira säännösteli virtsaa,
ämmät pärpättivät itsensä tärviölle.
Kaikki meni niin toisin kuin arvelimmekin.
Pistäydyttiin juhlissa, olitiin kohteliaita ja varattuja,
osallisena monen elämässä,
pidettiin huolta että kuolemastamme tuli kallis.
Kärpäsessä on linnun koskemattomuutta jos katsoo sitä kuivin silmin. Räpyttelemättä. Jos toisen silmänsä peittää, pääskyt näyttävät itikkaparvelta. Suuremmat merkitykset on aina aseteltu syvemmälle, onkimies vetistelee. Runoilija saalistaa sattumanvaraisilla säkeillä, raivoissaan lätkii näkymättömiä ikkunoita. Kaksitahti räpisee kärpäsen tapaan. Kun se on kaukana, luulee että kärpänen on tässä. Siinä on hallittavuutta, vaikka osien paljoutta ei hahmota. Kovissa kiihdytyksissä on luotettava aivoihin; hautautuu kotiinsa jos pihasta ampaistessa ei usko rakkauden pysyvyyteen. Lätkällä hallitessa taas liiskaa sielunsa, arvokkaimman matkansa ja maisemat.

maanantaina, marraskuuta 05, 2007

”Kauneus on moninaisuutta yksinkertaisessa; tämä on viisasten kivi, jota taiteilijoiden tulee etsiä ja jonka harvat löytävät. Vain se ymmärtää nämä muutamat sanat, joka omasta itsestään käsin on muodostanut tämän käsitteen. Kauneutta kuvaava linja on elliptinen. Siinä on mukana sekä yksinkertaisuus että pysyvä muutos; elliptistä linjaa ei näet voi kuvata ympyrän avulla ja se muuttaa jokaisessa pisteessä suuntaansa. Tämä on helposti sanottu ja vaikeasti opittavissa.”

Johann Joachim Winckelmann: Jalosta yksinkertaisuudesta, suom. Vesa Oittinen

torstaina, marraskuuta 01, 2007

En lähesty avain- tai solmuvertauksella tätä rakkaudettomuuden pulmaa. Kuuntelen niksejä, mutta koetan olla omaksumatta niiden estetiikkaa. Joskus vuosia sitten käytin ”lukittua”, niin kuin esimerkiksi tästä rantaympäristöstä ja etsin ”lukkoa”, vaikka yhäkin minussa on uskoa avautumiseen: haluan sanani takaisin kaksinkertaisina, en kirjoita itselleni, yritän olla pahoittamatta mieltäni yksityisklubeista, uskon rakkauden vaalimiseen ja siihen että kuolen vasta kun aurinko sammuu.
Silti suurin pulma eivät ole taivaankappaleet, vaan niellyt sanat, nikottelu ja jännitys ja hiljaisuus. Haukunrajoitin on hiljentänyt koiran, mutta sen silmät puhuvat. Ne luetaan tyhmiksi. Ne luetaan viisaiksi. Niistä puuttuu tarkkuus. Koululaisen suuta ei pidä kiinni pulmalukko, että jos hän tietäisi ratkaisun, hän alkaisi puhua, että hänen puhumattomuutensa näin ollen olisi kyvyttömyyttä päättelyyn. Auktoriteetti sanoo näin, eikä koululainen väitä vastaan. En minäkään. Kierrän koulut kaukaa, koska odotan niiden muuttuvan stategisiksi kohteiksi.

keskiviikkona, lokakuuta 31, 2007

KIRAHVIn korkeuksiin ei mikään muu lehdensyöjä yllä, siksi sillä on aina ravintoa, jolla kasvaa yhä korkeammaksi. Myyrän mataluuksiin ei mikään muu kaivaja pääse, siksi sillä on aina ravintoa, jolla kasvaa yhä vahvemmaksi kaivajaksi. Ja mitä korkeammaksi kirahvi kasvaa, sitä korkeammaksi nousee puu, ja mitä syvemmälle myyrä kaivautuu, sitä syvemmälle juuret tunkeutuvat.

tiistaina, lokakuuta 23, 2007

” – Jörn Donner on passé
Tällaisilla ja vastaavilla höläyksillä on aina ollut minuun täysin päinvastainen vaikutus kuin saattaisi kuvitella. Vaikutus on aivan sama kuin aikaa vievien pakollisten töiden, jotka ovat saaneet minut käyttämään ylijäämäajan järkevästi ja keräämään voimani keskittyneeseen työhön niiksi harvoiksi tunneiksi, jotka olen voinut varata omaan käyttööni. ” Jörn Donner, Olotiloja.

keskiviikkona, lokakuuta 17, 2007

KOKOELMASTA ILMAN VALLOITUS

”Minä olen nyt tosissani, annan kerralla periksi, rupean tarkoittamaan asioita.”

” Maapallo on kolho ja hatara pallon muotoinen möykky.”

”Asuminen on väsymistä matkalla”

– Kalevi Seilonen
Riitaperheen koira hakattiin yhteistuumin kepeillä kuoliaaksi.
Se oli kuullut liikaa. Silloinkin kun se näytti nukkuvan sen korvat liikkuivat.
Lahkolaiset aukoivat ikkunoita kun jollakin oli sieluntuska.
Pahat henget suunnattiin hevoseen, joka potki heti ison kiven rikki.
Niihin aikoihin revittiin metsän läpi tie ihanaan rantaan.
Alusvaatteet heitettiin virtaan,
jossa ne paritteli niin kuin toisessa maailmassa.

maanantaina, lokakuuta 15, 2007

Galleria oli hyvin akustoitu paikka,
ketään ei voinut kuulla erikseen.
Boolissa osa hedelmistä jäi pintaan
ja mitä syvemmälle vajosimme ajatuksiimme
sitä kitkerämmiksi ne kävivät.
Korko nosti naista, mutta ei persettä,
ajattomat vyöt ja henkselit ylläpitivät
illuusiota keskustelun riippumattomuudesta.
Aronpuron kädessä näkyi kättelyn pyrkimys.

keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007

”Muistan miten kahdesta romaanista tajusin jotakin viihteen ja taideteoksen erosta. Toinen vieroitti minua todellisuudestani, toinen ei. Silloin sen keksin: todellisuus vetää puoleensa todellisuutta, oli se miten erilaista tahansa. ” Mirkka Rekola

tiistaina, lokakuuta 09, 2007

"Missä järjestyksessä synti kehittyy ihmisessä?
Ensiksi on vatsanpalvonta. Se on kaikkein luonnollisin ihmisen tarpeista. Usein kuitenkin ruuan käytössä ylitetään normaalit rajat, langetaan ylensyömiseen ja -juomiseen. Näin lihalliset himot saavat valtaa ja ihminen lankeaa helposti haureuteen, joka voi olla ajatuksellista tai teoissa tapahtuvaa ja ilmetä esimerkiksi rahanhimona ja ahneutena. Jos rahaa ei saada, ei myöskään haureuden himo tule tyydytetyksi. Se synnyttää vihaa, joka on johtamassa jatkuvaan murheeseen. Murheen kautta ihminen voi langeta epätoivoon. Jatkuva epätoivon tila saattaa synnyttää hermostollisia häiriöitä. Ihminen ei pysty hillitsemään itseään eikä sanojaan, vaan katkeruus ilmenee koko olemuksessa. Jos taas rahanpyynnissä onnistutaan ja haureus saa täyttymyksensä, se johtaa kunnianhimoon ja se puolestaan ylpeyteen.
Synnin kasvu siis tapahtuu järjestyksessä: vatsanpalvonta, haureus, rahanhimo ja ahneus, viha, murhe, epätoivo, kunnianhimo ja ylpeys."

- Isä Raimo Sissonen: Johannes Kassianus rahanhimosta

Michael Jacksonista ei sanota maailmankuulu. Eikä liioin Schumacherista. Sedästään saatettaisiin sanoa, jos laulaisi lauluja. Kuvitellaan talo jossa hän keittää kallista teetä tai halpaa. Hänen ongelmansa on sade joka ei tottele käskyjä eikä toiveita, maailmankuulu ongelma niin pienessä sydämessä. Michael Jacksonilla on vain Michael Jacksonin ongelmia: milloin on vaarassa tippua lapsi milloin nenä. Michael Jackson katuu, itkee ja peittää kasvonsa. Schumacher taas kaivattaa tunnelia Kerpenistä Maranelloon. Sortumat ja taidelöydökset kiristävät harjoitettuja hermoja.
Erakolla ei ole tv:tä, hän on puhkonut silmänsä ja antanut hiekan kuivattaa kielensä, mutta hänen kielensä on maankuori joka halkeilee. Maapallo on siinä mielessä suuri että kaikista palloista ainoastaan sen kuorella on taju kaiken suuruudesta. Sen vuoksi ihailijoille on lähetettävä kirjeitä. Kuvitellaan talolta lähtevä polku joka kiemurtelee postille. Kuvitellaan kaiken antamisen ja saamisen ilo.

maanantaina, lokakuuta 08, 2007

Ensin alkaa sataa. Pyykki saa painoa, ja jos huutaakin, kukaan ei kuule, silloin tajuaa jotain perheestä, valoa verhojen takana. Viikon sateen jälkeen ei ensin iloitse aurinkoa vaan että myrkyt ovat laimeampia. Ja pikkuroska poissa.

torstaina, lokakuuta 04, 2007

Pihvin jälkeen ei jaksa ajatella. Tämä on ongelmana romaaneissa joissa on pihvi.
Eläke on jaettu molempiin takataskuihin niin että on hyvä istua. Ranta on autio ja loppuu lyhyeen, sen jälkeen suuri merenselkä, pieni purje. Tuodaan lasillinen alkoholia ja sanomalehti. Nainen haluttaisi, mutta omaatuntoa jonka ystävä on ollut kauan, ei raaski pettää. Ei tässä elämässä. Enää. Sekin on jo vanha, menotiellä.

keskiviikkona, lokakuuta 03, 2007

"Hyvätapaisten ihmisten inhottava olemus on siksi hyvä dramaturgiaa etiikan strukturoimisena tarkoittava aihe, että hyvätapaisuus ei ole hyve, vaan härskiä valehtelemista ja hierarkista herjaamista päin naamaa. Vallankäyttöä, jonka harjoittamisesta kaikissa muissa kuin tapakulttuurin sallimissa muodoissa joutuisi vankilaan. Hyvätapaisuus on ahdistuksen kulttuurin vahvin ilme ja hyvätapainen ihminen sen vuoksi jo usein täysi hullu. "

- Jussi Parviainen: Hybris, dramaturgian filosofia

tiistaina, lokakuuta 02, 2007

Tila-autossa yksin. Radion kohdalla kolo. Kravatti ohut ja löysällä.
Nahkaa. Liittymissä hienonlaista kehitystä oikeampiin arvoihin.
Ohituskaistalla liiskana vaarattomat varis ja hilleri.
Pilvien yläpuolella sää on pysynyt hyvänä.
Puolimatkan pilleriin kolmetoista tuntia ja vartti.

maanantaina, lokakuuta 01, 2007

Aforismi on puriste jossa alituisena vaarana on että kaikki ravinto on ehtinyt imeytyä sulattelu - ja tiivistämisprosessissa. Epäonnistunut aforismi täyttää ulosteen määritelmän:
uudelleen nauttiminen ei ravitse ja on vastenmielistä.

keskiviikkona, syyskuuta 12, 2007

”Vaikka George on yrittänyt unohtaa ongelmansa ja depressionsa käyttämällä Prozac-lääkettä, polttamalla kannabista ja ostamalla labradorinnoutaja, joka lopulta hukkui Thamesiin, rakkaudennälkäinen George näyttää nousseen masennuksestaan uuden partnerinsa kautta. Hän ja Kenny Goss ovat olleet yhdessä jo melkein vuosikymmenen.” Wikipedian George Michael -artikkeli
Allekirjoitin tänään kustannussopimuksen.
Asiat ovat siltä osin hyvin.
Lyriikkaa luvassa maaliskuussa.

torstaina, syyskuuta 06, 2007

Kivikkoisella tiellä polkupyörän kello löystyi irti
ja jäi jälkeen kuin äidin varoitus viettävästä rannasta.
Matopurkissa hyttynen,
mieletön tahto päästä lasin läpi, joka mielettömästi liikutti pyörää.
Ja aina väliin maisema kippasi lahteen irtolehtiä ja muuta roskaa.
Kiersi tiluksiaan. Uima-altaat höyrysivät ja huuto kantoi kauas.
Ja niin kuin ilma kumissa, jaksoi multa ylläpitää
madon koukutonta ruumista.
”Sen mitä tällä kaikella karsimisella laadittiin, saisimme osaksemme ennen pitkään.”
Flunssa oli kohtalonyhteys välillämme,
silloin kun oli avokonttoreita ja tila-autoja,
mutta siima menee näkymättömiin.

keskiviikkona, elokuuta 22, 2007

Keräilen itseäni miellyttäviä videopätkiä uuteen Kohtauksia elokuvista -blogiin.

keskiviikkona, elokuuta 15, 2007

Matkalla treffeille hän peilautui paitsi lätäköstä, myös polkupyörän kellosta.
Ja paitsi suunsa, hän oli rasvannut myös ketjut, joita mekon helma viisti toistamiseen.
Mekossa punaisia täpliä, pyöreämpiä kuin täplät mekon alla. Kurkussa mahdollisesti kananluu.
Tyttö ilmakehän alla. Mahdotonta sanoa elääkö pitkään. Metsätaipaleella ei susi mutta susikoira.

tiistaina, elokuuta 14, 2007




KEKSIJÄN TARPEET

Keksijällä on tarve kätevyyteen sielläkin,
mikä valtaosalle ihmisistä on kokemattonta ja tuntemattominta.
Jos keksijän tarpeet ymmärtäisi, olisi kohta keksijä.
Jos alituinen mutkittelun tuska veisi viihtyvyyden, olisi kohta keksijä.
Olisi keksijä, jos käsien kyky karsia ja tiivistää, jalkojen kyky oikaista, silmien
seurata versoaminen ja päättelyhistoria, perustelisi aina ensin holtittoman kasvannaisen kantaa.


PYÖVELIN SAMUUS

Vanki, joka panee toivonsa siihen, että pyöveli muuttaisi teloituspaikalla mielensä, olisi ylenpalttisen hyödyllinen yhteiskunnalle joka hänet hävittää.
Pyöveli on squashilla rentoutuva lääkäri, joka astuttuaan koppiin haluaa vain lyödä.

maanantaina, elokuuta 13, 2007

Ozon: Swimming Pool (2003)
”Ihmistä on imarreltava, muutoin hänestä ei tule sitä, miksi hänet on aiottu, ei edes omissa silmissään. Ja sekä nykyajassa että menneisyydessä on paljon kaunista ja jaloa, joka ei milloinkaan olisi ollut jaloa ja kaunista, ellei sitä olisi runoissa ylistetty. He laulavat ennen kaikkea rakkaudesta, ja se on aivan paikallaan, sillä mikään ei tarvitse kaunistelua siinä määrin kuin rakkaus. Naiset käyvät surumielisiksi ja huokaukset värisyttävät heidän poveaan, miesten katse muuttuu poissaolevaksi ja uneksivaksi, sillä he tietävät, kuinka asia todella on, ja tajuavat sen johdosta, että runo on erikoisen kaunis. ” Pär Lagerkvist: Kääpiö (Suom. Helka Varho)

torstaina, elokuuta 02, 2007

120 kelvollista elokuvaa


1. Melville: Le Samourai (1967)
2. Bresson: Un condamné à mort s'est échappé ou Le vent souffle où il veut (1956)
3. Kubrick: A Clockwork Orange (1971)
4. Trier: Dogville (2003)
5. Bresson: Journal d'un curé de campagne (1951)
6. Kubrick: 2001: A Space Odyssey (1968)
7. Niskanen: Kahdeksan surmanluotia (1972)
8. Reed: The Third Man (1949)
9. Bresson: Pickpocket (1959)
10. Bresson: Lancelot du Lac (1974)
11. Tarkovski: Solaris (1972)
12. Tarkovski: Andrei Rublev (1966)
13. Peckinpah: The Wild Bunch (1969)
14. Malick: The Thin Red Line (1999)
15. Bergman: Nattvardsgästerna (1963)
16. Sica: Ladri di biciclette (1948)
17. Trier: Breaking the Waves (1996)
18. Scorsese: Taxi Driver (1976)
19. Antonioni: Blow-up (1966)
20. Melville: Le Cercle rouge (1970)
21. Cassavetes: A Woman Under the Influence (1974)
22. Dreyer: La Passion de Jeanne d'Arc (1927)
23. Hitchcock: Vertigo (1958)
24. Fellini: La Dolce Vita (1960)
25. Lumet: 12 Angry men (1957)
26. Greenaway: The Draughtsman’s Contract (1982)
27. Pasolini: Il Vangelo secondo Matteo (1964)
28. Bresson: Au hasard Balthazar (1966)
29. Burton: Ed Wood (1994)
30. Benton: Kramer vs. Kramer (1979)
31. Allen: Hannah and Her Sisters (1986)
32. Sirk: Written on the Wind (1956)
33. Kurosawa: Dersu Uzala (1975)
34. Bergman: Scener ur ett äktenskap (1973)
35. Herzog: Woyzeck (1979)
36. Ray: Rebel without a cause (1955)
37. Chaplin: City Lights (1931)
38. Tarantino: Jackie Brown (1997)
39. Rosselini: Roma citta aperta (1945)
40. Buñuel: Le Journal d'une femme de chambre (1964)
41. Polanski: Cul-de-sac (1966)
42. Herzog: Nosferatu: Phantom der Nacht (1979)
43. Lean: Brief Encounter (1945)
44. Forman: One Flew over the Cuckoo's Nest (1975)
45. Allen: Match Point (2005)
46. Tarantino: Pulp fiction (1994)
47. Welles: Touch Of Evil (1958)
48. Pasolini: Salò o le centoventi giornate di Sodoma (1975)
49. Kubrick: Full Metal Jacket (1987)
50. Pekinpah: Straw Dogs (1971)
51. Cassavetes: Killing of a Chinese Bookie (1976)
52. Wilder: Sunset Boulevard (1950)
53. Glouzot: Le Salaire de la peur (1953)
54. Almodovar: Hable con ella (2002)
55. Hitchcock: Rear Window (1954)
56. Buñuel: Belle de Jour (1967)
57. Leigh: Secrets & Lies (1996)
58. Bresson: Mouchette (1967)
59. Godard: Vivre sa vie (1962)
60. Kaurismäki: Tulitikkutehtaan tyttö (1990)
61. Bresson: Procès de Jeanne d'Arc (1962)
62. Tarkovski: Zerkalo (1975)
63. Kubrick: Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb (1964)
64. Godard: Le mémpris (1963)
65. Gronenberg: Dead Zone (1983)
66. Eisenstein: Bronenosets Potyomkin (1925)
67. Hawks: Rio Bravo (1959)
68. Walsh: White Heat (1949)
69. Polanski: Chinatown (1974)
70. Bresson: L'Argent (1983)
71. Fassbinder: Querelle (1982)
72. Boorman: Deliverance (1972)
73. Kubrick: The Shining (1980)
74. Weir: Picnic at Hanging Rock (1975)
75. Malick: The New World (2005)
76. Herzog: Aguirre, Der Zorn Gottes (1972)
77. Welles: Citizen Kane (1941)
78. Almodovar: Mujeres al borde de un ataque de nervios (1988)
79. Bergman: Viskningar och rop (1972)
80. Fellini: Amarcord (1973)
81. Scott: Alien (1979)
82. Polanski: Nóz w wodzie (1962)
83. Melville: Un flick (1972)
84. Scola: La Terrazza (1980)
85. Trier: Idioterna (1998)
86. Dreyer: Gertrud (1964)
87. De Palma: Scarface (1983)
88. Fassbinder: Angst essen Seele auf (1974)
89. Wilder: Some like it hot (1969)
90. Pasolini: Il Decameron (1971)
91. Pasolini: I racconti di Canterbury (1972)
92. Scorsese: The Last Temptation Of Christ (1988)
93. Coppola: Apocalypse Now (1979)
94. Mankiewicz: All about Eve (1950)
95. Allen: Manhattan (1979)
96. Hitchcock: The Man Who Knew Too Much (1956)
97. Eastwood: Unforgiven (1992)
98. Fassbinder: Die Sehnsucht der Veronika Voss (1982)
99. Malick: Badlands (1973)
100. Kieslowski: Trois couleurs: Rouge (1994)
101. Allen: Another Woman, (1988)
102. Bergman: Fanny och Alexander (1982)
103. Buñuel: Le Charme discret de la bourgeoisie (1972)
104. Hodges: Get Carter (1971)
105. Hitchcock: Psyko (1960)
106. Kazan: On the Waterfront (1954)
107. Risi: Profumo di donna (1974)
108. Wertmüller: Film d'amore e d'anarchia (1973)
109. Kai-War: In the mood for love (2000)
110. McNaughton: Henry Lee Lucas - portrait of a serial killer (1986)
111. Carpenter: The Thing (1982)
112. Almodovar: Tacones lejanos (1991)
113. Kurosawa: Kagemusha (1980)
114. Coppola: The Godfather (1972)
115. Altman: The Long Goodbye (1973)
116. Malick: Days of Heaven (1978)
117. Antonioni: La Notte (1961)
118. Huston: The Treasure of the Sierra Madre (1948)
119. Cassavetes: Opening night (1977)
120. Zinnemann: High Noon (1952)


Rakkaus, joka on sekoitus anatomiaa ja ekstaasia, sulautumattoman apoteoosia, ihanneravintoa pettymyksen bulimialle, vie meidät kunnian matalikolle… ( E.M.Cioran)

keskiviikkona, elokuuta 01, 2007

Kun aurinko kieri maapallon toisella puolella, näin poika ajatteli, oli sokeuden vastineeksi herkistetty kuuloa. Yöllä äänimaisema oli tyystin erilainen kuin päivällä. Oli tuuletonta. Sitä mukaa kuin aurinko kieri, parta ja ruoho kasvoi. Rähmää kertyi silmäkulmaan. Kuului myös pieniä verenkierron vaikeuksia, joihin isä reagoi kääntymällä. Poika liikkui huoneistossa kuin vetten päällä: puulattia ei natissut. Alemmissa kerroksissa käytettiin hanaa tai kuorsattiin. Poika hiipi olohuoneen suurten ikkunoiden eteen. Ne olivat kuin elokuvateatteri. Satametrinen öljytankkeri tuuttasi linnut ja bakteerit loitommalle. Salajuoppo sulki arvaamattomasti helisevää verkkokellaria pullo kainalossaan. Lapset nukkuivat pinnemmassa. Ankerias etsi koloa vedestä.
”Tuulimyllyjen dekoratiivinen kuvajärjestelmäkö se on, mikä Don Quijotessa on uutta? Ei ole! Se on vastarinta olevaa valhetta vastaan.” Jouko Turkka

tiistaina, heinäkuuta 31, 2007

Lapsi kirkaisi. Lentokone jarrutti. Myyrä ja VHS-kasetti työntyivät ulos pesästä. Etuseteli huuhtoutui viemäriin. Äkkiä tuoksui omenapuu, oli heinäkuu, kädet farkkujen etutaskuissa. Poika shortseissaan pyöräili vaarallista ympyrää joka ylitti autotien. Siitä ei kehdannut sanoa. Maalari sai Kumpulassa katon valmiiksi, mutta jätti savupiipun päälle pensselin. Kettu juoksi yli sillan joka vei mustikkamaalle. Tytöltä tippui ripset ja kynsi. Poika keräsi ne taskuunsa. Siirtolapuutarhaan laskeutui kuumailmapallo.
Iso-Roobertinkadulla Lyhytkasvuinen Pia keksi maasta kolikon, vanhan markan. Pitkä Joonas luuli pääskyparvea itikkaparveksi ja huitoi käsillään. Loka-auton räminä peitti vanhuksen tahattoman pierun. Kissa pakeni aiheuttamaansa kaaosta. Lentokoneessa jota pikkupojat kiikaroivat tilasi yritysjohtaja Gin Tonicin. Sammakko tuskastui kuivuvassa viemärissä. Ärrän myyjä kulutti palkkansa raaputusarpoihin ja Mersun nokka oli irvessä kuin sitruunaa syövällä.
Saita Ville osallistui globaalin markkinatalouden vastaiseen mielenosoitukseen jättämällä hampurilaispaperin Kluuvikadun McDonald’sin pöytään. Metallica soitti olympiastadionilla. Kun sokea ylitti Eteläesplanadin, Porsche Carrera jarrutti tiukasti. Jäätelötötterö, orava ja minihame olivat tippua. Espan lavalla soitti jazz-bändi. Niittipelti otti korviin. Kolera-altaan pohjassa ruostui palkintolusikka. Kondomi rantautui kalapisteen eteen. Lokki arvioi lihapiirakoita kahdestakymmenestä metristä. Ixus kuusikymppinen oli tippua japanilasirouvan kädestä.

torstaina, maaliskuuta 29, 2007

Saharanylittäjän näkökentän laidalle ilmestyy varjo,
joka ei enää katoa.
Varjo ilmestyy silloin kun
kaikki se mitä hän lähti unohtamaan
on lakannut seuraamasta,
kun sydän on kuiva ja kevyt
ja kaikki maanmerkit muistuttavat toisiaan.
Korppikotka ei etsi erämaassa vettä vaan janoa.

sunnuntaina, maaliskuuta 18, 2007

Terunobu Fujimori, vaikuttava arkkitehti: http://www.designboom.com/snapshots/venice_06/japan2.html

torstaina, maaliskuuta 15, 2007

Ambulanssi ajoi ojaan. Niin mies palasi kuoleman rajalta.
Ulkomaille, hän ajatteli, myyn talon ja panen lihoiksi lehmät.
Hän menetti karjankuljetusauton hallinnan vehreimmän luonnonniityn kohdalla.
Niityllä hän syötti ruohoa lehmeälle ja kirjoitti tekstiviestiä. Metsässä matkusti hyttynen.

keskiviikkona, maaliskuuta 14, 2007

Synkkä ja myrskyinen yö. Pikku loka-auto seisoisi omakotitalon orapihlaja-aidan vieressä. Etupenkillä kesähäistä unelmoiva kihlattu pullein vatsoin. Mies imuroisi viemäriä. Tarinaan voisi liittyä kolibakteeri, joka veisi sairaalaan. Mies imuroisi bisseä. Sairaala valaisisi kaupungin. Keräisi tauteja pikkukyliltä, parantelisi, pitkitttelisi, polttaisi uunissa, söisi lapsen, ulostaisi vanhuksen. Mies imuroisi kessua. Vauva valaisisi sohvanalusen. Nainen lukisi matkalehteä. Helsingissä olisi viemäriä loputtomasti, 1700 kilometriä, reilun lomamatkan verran.

tiistaina, maaliskuuta 13, 2007

Luulisi että nenäni vinkuu,
mutta onkin pikkulintu ikkunan takana.
Minä muistan ajatuksen,
mutta lintu ilmaisun,
jota ilman en pääse eteenpäin.
Naisia alkaa palata toisesta yhtä suuresta kaupungista.

perjantaina, helmikuuta 23, 2007


Teatteritaiteen laitos / näyttelijäntyön koulutusohjelma

KOLME KUNINGASTA

Perustuu William Shakespearen näytelmiin Rikhard III ja Henrik IV

Suomennos: Matti Rossi

Sovitus, dramaturgia ja ohjaus: Susanna Kuparinen ja Jukka Viikilä
Lavastus: Antti Nikkinen (TaiK)
Valosuunnittelu: Jouni ”Kätsä” Lähteenaho ja Maija Paju
Musiikki ja äänisuunnittelu: Aki Viikilä (vier.)

Rooleissa:
Tuukka Leppänen
Jarkko Miettinen
Tatu Mönttinen

Ensi-ilta torstaina 15.2.2007 kello 19:00

Muut esitykset:
la 17.2. klo 19:00
ma 19.2. klo 19:00
ti 20.2. klo 19:00
ma 26.2. klo 18:00
ma 26.2. klo 21:00
ti 27.2. klo 18:00
ti 27.2. klo 21:00

Liput: 10 € / 5 € Esityspaikka: Teatterikorkeakoulu, Haapaniemenkatu 6, 00530 Helsinki

torstaina, joulukuuta 28, 2006

Barnard tykkää pallopeleistä.
Minä en tykkää pallopeleistä.
Sitten Barnard juoksee aina rantaan ja huiskii.
Minä en pidä rantapeleistä ja olen sanonut siitä hänelle.
Joku toinen sai hiuksensa tummenemaan siemeniä syömällä,
kolmas, joka jo lähti, neljäs joka on vasta tulossa
ja minä olen yhä täällä.
Sämpylöitä pidän syödä, mutta Barnard tykkää simpukoista.
Sitten Barnard on suihkuverhon takana mihin minä puukotan
minä suihkutan niin että kannet irtoaa.
Barnard tykkää että lintua viedään kuin sulkapalloa.
Minä en tykkää mailoista enkä vasaroista.

tiistaina, marraskuuta 28, 2006

Näytepala pienoisromaanikäsikirjoituksesta:


Leveä Paavali huomautteli lyhyistä intiaanijousista, että ne ovat lasten leluja. Kun pahvilaatikkoon pani kätensä, oli kovaa ja pehmeää. Vedessä pehmeä oli limaista. Sitten postilaatikossa oli hiirenloukku. Sormet haisivat ennen muuta tupakalle, vaikka reunamilla alkoi olla tyttöjäkin. Jos ajatteli junat punaisiksi, piirsikin ne äkkiä keltaisiksi. Karttapallo ei ole mitään mantereissa, mutta Käärmekallio jotain. Sinne kiivettiin suolapussi vyötäisillä. Sammaleiden välissä järviä ja jokia. Muurahaisten maihinnousu. On etsittävä painavampia asioita joilla hakata kestävämpiä. Meteoriitin siirtäminen laudankappaleiden avulla takaisin kuun kamaralle. Kuun pimeällä puolella töröjen hiljainen, tasaantunut, vuosituhantinen väijytys. Karkuun. Fyysisen koon muuntelukyvyllä ei tee mitään, jos myös pelkokin muuttaa kokoaan. Mustatakkinen, joka pyöriskelee kujan päässä, polkee sammakkoa asfalttiin, sylkäisee lyhtytolppaan. Sitten opettaja katsoo nimikirjoitusta koepaperissa, ottaa silmälasit päästään, luo katseen, jonka muistat.
Myöhemmin Ikävä Jenni käveli puhtain paperein oikeudesta. Tien vieressä oli nuuskapurkki. Hän nosti sen, avasi kannen, haistoi ja oli mökillään. Tuoli jolla hän ei istunut naksahti. Ja naksahti toistamiseen. Se oli paikka jossa hänen isänsä aina istui. Oli ehkä niin, että enemmän kuin siinä isänsä tuolin vieressä hän olikin ikkunassa ja odotti, milloin ensimmäiset savut nousisivat rantasaunan piipusta. Oliko isä mennyt laiturille ja tupakoi? Ehkä isä luki jotain vanhaa lehteä pukutilassa ja heilutteli tulitikkuaskia kädessään. Aski, farkkujen etutaskussa pehmentynyt, avautui, ja kuusi, seitsemän tikkua lensi lattialle. Tai sitten hän ei ollutkaan ikkunassa, vaan lavitsalla uunin vieressä, ja sulki silmänsä. Hän haistoi kahvin ja tuli onnelliseksi. Joku oli juuri lähtenyt. Hän ajatteli lehtiä auton renkaiden alla ja olematonta käyntiääntä. Hän ajatteli päiviä jolloin oli pieni ja kipeä ja portaissa kuului pehmeitä askelia.
Silloin Vihainen Pirjo lasketteli piupaut avaruuden laajenemiselle. Hän oli juuri tullut kahvilaan ja heilutteli vasenta lahjetta, jossa oli käytetty kondomi. Kahvi oli pohjaan palanutta ja hyvää. Myyjätyttö ravasi tiskin ja takahuoneen väliä. Ehkä se tarkisteli kännykkäänsä. Vihainen Pirjo arvioi tytön takapuolen hieman keskitasoa paremmaksi, mutta ennusti sille nopeaa laskua. Suklaakerros irtosi nautittavasti kuivuneen kakun päältä. Läpikuultava lautasliina imi itsensä hetkessä täyteen lähdevettä. Alapäässä tuntui raukealta, vaikka kännykkä pysyi mykkänä. Elämä on ajankäytöllinen pähkinä puhelujen ja tekstiviestien välillä. Baareja pitää vaihdella, ettei leimautuisi. Aina ei tarvitse ottaa hillittömiä kännejä. Yhä uudet seksikumppanit tuntuvat enemmän sydämessä kuin sukuelimissä. Sydän avautuu, tulee olevaksi, rakastavaksi, piilostaan.
Mutta Pahanmakuinen Masa vyöryi hetki hetkeltä lähemmäksi ja Pyhä Matti saapasteli sisään mustissa nahkabootseissa, -takissa, -housuissa ja valkeassa t-paidassa. Juotiin olutta. Röyhtäistiin. Juotiin taas. Puhe tuli juuri ennen röyhtäystä, niin että piti olla nopea tai muuten se sai kiinni. Bootsi kopisi baaritiskiin, tarjoilija luuli että takaovella. Vedettiin pulloja povariin. Ulkona tajuttiin ne sokerivedeksi. Juotiin ja humalluttiin. Tumppi ja tekohammas lensi katuun. Ajettiin kukkuloille. Elämä on mutkikas tie kohti vanhainkotia. Kärrätään tavaraa kukkuloille, enemmän tarpeetonta kuin tarpeellista. Heitetään välillä arvokasta laaksoon. Kiristetään takkia ja löysätään sepalusta. Auto tuli huipulle, jossa oli kaide ja huvimaja. Joku humalapäinen oli repinyt puun maasta juurineen ja yrittänyt heittää yli kaiteen. Nyt se roikkui juurestaan syvyyden yllä kuin kalmari jota vedetään laivan kannelle.
Tässä kohtaa Terävä Sini liukastui räntäkelillä, löi päänsä ja vajosi koomaan enää heräämättä. Vuotta aiemmin hän oli ollut samassa tilassa, eikä ollut herännyt siitäkään. Jos sisältä on vilu, kastuu ennen pitkää takkikin. Tyhjyys, joka alkaa levitä paleltuneesta sydämestä tekee lopulta elottomaksi koko kaupungin. Kuolema ei lopu ruumiin kuolemaan, se jatkuu. Sairaalan sängyn edessä ei itketä, ei riisuta takkia, vaan vedetään sitä tiukemmin kiinni. Hautajaisista viedään kotiin jääneille kakkua. Laatikosta annetaan ruokalusikka.
Talven tultua Köyhä Oliver halusi vain kirjepaperin ja postimerkin. Suodattimen ja kupin. Kevyt Toivo varoitti kaupunkia Jumalan vihasta. Vahva Merja tasoitteli hiekkalinnansa seinämiä, mutta nousi sitten ja potkaisi linnaa. Kuiva Hanna riisuutui ja istuutui kuumaan veteen. Pitkä Eero tiuski koko ajan vain pahemmalle tuulelle tullen. Pitkäjalkainen Cecilia kahmaisi karamellilaatikosta puolenkymmentä karamellia. Mätä Riitta tuupertui erään suuren kiven taakse. Tyhjä Aatos patisti suomalaismiehiä kosmetiikan pariin. Halpa Helena luovutti dvd-kiistassa. Heikko Vuokko pieraisi oikein ison pierun ja siitä syntyi aurinko. Lakanoiden pienet puolukat kypsyivät mustan punaisiksi. Hän riisui yömekkonsa ja avasi verhot kaksin käsin kuin olisi antautunut veden varaan. Keskellä syysyötä hän oli sillä keväisellä metsäniityllä, jonne oli aina unelmoinut päätyvänsä. Hän teki voikukista seppeleen ja joi vettä raikkaasta vuoripurosta. Sivummalla kuuro Jussi suivaantui neekeri-idyllistä. Suosittu Jenna kähmi takaisin. Lämmin Katri puuskutti ja puuskutti, mutta jaksoi mäen ylös. Nauravainen Masa löysäsi, puristi taas, vispasi hetken aikaa kuin kakkutaikinaa ja taas löysäsi.
Aamunkoitteessa Kivinen Joel ansoitti ja räjäytti aikasytytyksellä. Se oli kissan kuolemaksi. Ja sekin että piti heikosti eristettyjä johtoja esillä. Laboratoriossa aurinko ei mennyt pullon läpi vaan jäi pulloon. Laborantit kerääntyivät katsomaan outoa ilmiötä valaistunein kasvoin, mutta Kivinen Joel poistui takaovesta virusputki povitaskussaan. ”Kulkutaudin jos pulloon saisin / sillä siskoa kuumottaisin / jos kieltäisi minulta mitään / taudin suuntaisin itään / jos asioita alkaisi sorkkia / heti kierittäisin korkkia.” Jos raitiovaunussa tärisi, piti pitää huolta ettei putkessa. Ja lapsi kirkaisi. Lentokone jarrutti. Kaikki, missä ihminen elää, on täynnä sanomatonta voimaa.
Huono Kyösti konttasi tupaan asti ja jäi makaamaan keskelle lattiaa. Hidas Kaija vesitti kirjoituksen liittämällä siihen kuvan. Heikko Tarmo manasi Heinosen jäähyä. Tuhma Veijo päätteli synnin luonteen ja olemuksen pitkälti sen perusteella, mitä hän uskoi pelastuksesta, jonka Jumala oli valmistanut Kristuksessa. Iloinen Silja telmi vedessä jättimäisten haukien parissa. Jumalaton Eija vaivaantui jo sanasta ”häät”. Hölmö Karoliina kolautteli vasenta istuinluuta. Hiljainen Sini tarkoitti tyttöjen omien tarpeiden huomioimista. Hän ei halunnut väitellä. Useammin kuin sanoi, hän uskoi. Rohkea Vilja sekaantui voimiin, joita ei kyennyt hallitsemaan ja nuoreni lähes neljäkymmentä vuotta.
Silloin, kuin huomaamattaan, Likainen Terttu pyyhki pudonneet lehdet hautakiven päältä. Seuraavana syksynä hän teki samoin, mutta huomasi ajattelevansa jo keveämmin. Sitä seuraavana vuonna hänellä oli vierellään vaitelias mies, joka yritti ylläpitää tiukkaa ilmettä ja varoi potkaisemasta kananmunankokoista irtokiveä joka oli houkuttelevalla etäisyydellä hänen kengänkärjestään. Auringon tielle siirrettiin harmaa pilvi joka alkoi tiputtaa vettä. Mies riisui takkinsa ja asetti sen naisen hartioille. Auto oli jätetty turhan kauas. Se tuotiin nopeasti parkkipaikalle.
Silloin Surkea Elina havahtui ja selasi lehden läpi nopeasti. Mustarastas pyrähti lentoon ilman näkyvää syytä. Hän meni puhelimen luo ja jäi odottamaan. Kohta se soi. Hän meni bussipysäkille tietämättä että bussit olivat lakossa. Hän meni hissillä kuudenteen ja oli tyhjän ravintolan tyhjän vastaanottotiskin edessä. Näköalaikkunoilla haaveili hänen tuleva aviomiehensä, joka tiputtautui mielikuvituksessaan yhä uudelleen. Alhaalla kulki holtiton koululuokka tiellä ja jalkakäytävällä. Hattupäinen mies poikkesi baariin ja lähti ambulanssilla. Väsynyt koira kantoi kananluuta kurkussaan. Kokolattiamatto ja yleinen masennus pehmensivät Elinan askelia kun hän lähestyi miestä. Miehellä oli musta puvuntakki jonka hartialinja ei istunut. Hänellä oli kullattu vesitiivis kello, joka oli haalistunut ja jonka sisällä oli hikeä. Hetkeä aikaisemmin hän oli ravistellut päätään nähdäkseen enemmän kerralla.
Samaan aikaan toisaalla Hieno Rauno käyskenteli länteen päin. Idän suunnasta lähestyi samaa pistettä kulkukoira, joka oli aikoja sitten antautunut impressioille. Se ymmärsi, että kaitselmus toimi juolahdusten kautta. Ilma oli täynnä kilpailevia houkutuksia, joista aina erottui selvä voittaja. Oli leipomo ja leipomon spanieli, pullan ja hilseen tuoksu. Makkaratehtaan seinässä putki. Afrikkalaisen ruokakaupan avoimet kaksoisovet. Oli keskipäivä. Aurinko paistoi tasapuolisesti kaikkialle, eikä varjoa ollut. Sulkahattu metsästäjä päästi koiransa karkuun ja alkoi helliä jäniksenraatoa sylissään. Runoilija improvisoi kävelyretken ja ohitti Moleskine-vihko kädessään sekä Hienon Raunon että kahvittelevat poliisit, jotka olivat ottaneet hatut päästään päivettääkseen päälakiaan. Hän ohitti moottoripyöräjengin päämajan ja pienen kellaribordellin, jota piti fyysisesti älykäs taiwanilainen sotilas. Hän ylitti sillan ja alitti parkkipaikan ja kirjasi aika ajoin pieniä huomioita. Kaiken vaivattomuuden lomassa hän ylläpiti kevyttä toivetta löytää eräs hänelle tärkeä runokuva, jonka oli muutamia viikkoja sitten kirjoittanut Waldstein-runoelmansa keskiosaan. Ovirikkoinen harmahtava Mazda, josta hän oli kirjoittanut samoihin aikoihin, tuli vastaan heti parkkipaikan jälkeisellä jättömaalla. Sen jälkeen alkoi pusikkoa, josta näytti juoksevan kaksi täplikästä koiraa, samat joista hän muisti kirjoittaneensa. Näin jatkoi runoilija matkaansa kunnes löysi edestään viemärinkannen, johon arveli haluavansa istahtaa. Pullaa maistettiin seitsemässätoista asunnossa ja yhdessätoista kahvilassa. Tuoreusasteet vaihtelivat niin kuin vihreys metsiköiden lehtipuissa.

maanantaina, marraskuuta 27, 2006

Viime kesää

Rotta kuivuu kellarissa
vesiputkien kohinaan
helteen jatkuessa
pellon ääni ohenee
maantien jatkuessa
nainen vie pyykkiä ulos
paitojen kasvaessa, haalistuessa
sirityksen, siristyksen
turhan joutilaisuuden
jatkaessa kesää
ruosteen raja saavuttaa ovenkahvaa
yhä pienemmin eroin ihmiset
kiinnittyvät toisiinsa
apinan hypätessä
oksan katketessa
vetokoukun
palon alkaessa pellonreunasta

sunnuntaina, marraskuuta 19, 2006

Vaikka kirjakauppias taas vapauttaa hyllytilaa polttamalla kuolleen kirjailijan teoksia, muistuttavat ne siellä täällä, takanreunuksilla ja olkalaukuissa, kirjailijan kuolemasta. Vaikka divareita suljetaan, vaikka Print-on-demand – pajoja syntyy nettiin, vaikka kirjastossa ei puhuta hiljaa enää siksi että olisi salaisuuksia.
Teatterintekijä lepää levollisemmin. Esitysten jättämien muistijälkien päälle syntyy uusia jälkijä, suru hänen kuolemastaan ei enää ole niin kipeä ja hänen ajatuksensa alkavat yhä enemmän muistuttaa kenen tahansa ajatuksia.

torstaina, marraskuuta 16, 2006

Siihen aikaan kun Mozart kävi hovissa, saattoi hän soiton jälkeen unohtaa omenanraadon fortepianon päälle. Siitä ei ollut suurta haittaa; piika kuljetti sen tunkioon. Unohtuneella nuotilla sytytettiin kakluuni. Saattoi sen myös lähettää piian matkassa omistajalleen.
Nyt kun hoviin on ostettu stereolaitteisto, on tilanne muuttunut sikäli, että konsertin jälkeen ei keksi mitä tehdä vinyylikiekolla joka jää lojumaan. Lapset pitävät niiden heittelystä. Pappa käyttää niitä trap-harjoitteluun.
Kerran joku pani kertaalleen soitetun kiekon takaisin soittimeen. Oli hirveää tajuta mitä on kun elämä loppuu.

keskiviikkona, marraskuuta 01, 2006



Runoilija ei ole runoilija jos hän ei pyri kaikesta toistosta eroon.
Laulaja etsii toistoa, runoilija uhanalaisia ainutkertaisuuksia.
- Mary Barnard (1909-2001)

keskiviikkona, lokakuuta 25, 2006

Raadan sisäistä omaisuutta kansioihin ja juoruihin
joskus pikkurahaa kilisee pinnoista toiseen biotooppiin,
kahvia läikkyy persoonan rajoille.
Ilmakuvaa omistuksista, päivä helikopterissa,
maasto viettää, kiertyy, upottaa, kohottaa, pimentää ja kirkastaa.
Vuosi ilmakuplassa jään alla,
minuutti karjaa, kallioita ja vettä.
Auringon edessä heiluva sulka.
Veneitä ja käpyjä irtoaa, maalia, räystäs retkahtamassa.
Kestämme loistavasti pimeää ja suoraa auringonvaloa,
korkeutta, jota yhä hillittömämmäksi käyvä omistaminen edellyttää.
Ja niin pienin eroin olemme toisissamme kiinni.
Näitä ei kirjoiteta nekrologiin, vaimoa, lapsia, huolenpitoa ja jokapäiväisiä pelastuksia.
Sitäkään että nousisi joskus ennen vaistojaan, tottumuksiaan.
Taloyhtiössä on uusi huoltomies, lähes täydellinen empatiassa ja siksi siemailija ja piilottaja, rehellinen kohdalla ja avaimissa, mutta mielii ovien taakse, ei nosta seteleitä. Hän juuri on se möräkkyys ja koirankaltaisuus avoimista räppänöistä helleöinä, maestro suunnitelmissa muutaman ryypyn jälkeen ja poistumaan yhtiökokouksesta, jos seura ei ole jakautuvaa. Lisäksi hakee rouheutta avainnippuunsa löytöavaimista: koskettavuus ei perustu keksinnöllisyyteen vaan tunnistettavuuteen: avainnippunsa heiluu niin kuin huoltomiehellä. Ja sehän hän on. Ja anopin tunnemme. Ja C-rapun valittajan käsialasta joka etsii kasvoja, lukee merkkejä. Mutta uskomme että hänkin juonii, pyrkii maineensa kaltaisuuteen, mutta lipeää, livahtelee, häiriköi aineissa, varauksissa ja jättää mainitsematta hyvässä tarkoituksessa.
Kun paljastuu, että huoltomies onkin entinen vanki ja vaarallinen, syntyy uusi metriikka valituskirjelmiin ja suullinen traditio kääntyy kirjalliseksi. Roskapussi roikkuu pitkään roskiksen kannesta ja tippuu mäntysuopaa. Eripura vaatii luottamusta ja yhteishenkeä; nyt pihalla ei liiku kukaan. Ja huoltomies on alkanut kilistä yhä enemmän. En puhu nyt siitä, että avaimiensa määrä olisi taas kasvanut, vaan siitä että hän yhä selvemmin haluaa ilmoittaa kulustaan. Eikö raiskaaja tee juuri niin?

torstaina, syyskuuta 28, 2006

Kissalle kalastaminen,
moraalinen peruste roskakalan nostamiselle. Onkikilpailussa, jossa
ainoastaan painolla on merkitystä, kalastetaan kissalle vaikka kukaan ei omista sellaista.

tiistaina, elokuuta 15, 2006

Rotta kuivuu kellarissa
vesiputkien kohinaan
helteen jatkuessa
pellon ääni ohenee

lauantaina, elokuuta 12, 2006

Halu suututtaa onkimies: ämpäri matoja veteen.
Se joka valehtelee kaloille, valehtelee muillekin.
Se, joka antaa vähästään, niin kuin salakka tarttuessaan koukkuun,
on saava paljosta. Paljosta olemme joutuneet vähäksi,
mutta se vähä otetaan meiltä pois. Pois häipyy virta mutkan taa,
ja toisen, veteen heitetty radio lakkaa vähitellen soimasta.
Vähitellen yhtyvät vedet ja rannat, muistot ja toiveet,
ja kukkaron nappi niin kuin ansa raukeaa.

tiistaina, elokuuta 08, 2006

Katsoessaan työstä palaavaa, juoppo ei huomaa samanlaista sosiaalista arvoeroa kuin työstä palaava katsoessaan juoppoa. Tämä johtuu siitä että juoppo ajattelee vain täydellisyyttä ja pyrkii siihen. Juopolle kaikki tapahtuu päivällä, auringonvalossa, öisin hän nukkuu, mutta missä? Hänen ruumiinsa on mennyt yöksi sinne missä hänen mielensä liikkuu päivällä. Talvensa hän viettää myös samassa paikassa.
Karhu on metsän valtias, mutta herättyään talviunesta se nauttii marjoja, metsän pienintä ja pyöreintä, makeinta ja vähiten vastaan panevaa saalista, joka pienestä henkäyksestä putoaa sen lapionkokoiselle kämmenelle.

maanantaina, heinäkuuta 31, 2006

Sian tappaminen aloitetaan vatsasta,
ettei sen tarvitse kuolla nälkäisenä,
eikä elämän kylläisyyttä surren.
Toisinaan juoksee vatsaton sika teurastajaa karkuun.
Piiloutuu salaman surmaaman lehmän ruhoon.
Silloin sian vatsaan saattaa kömpiä viluinen jyrsijä,
pikkutiinalta eksynyt marsu,
pieni hyväntahdon kasvannainen.
Siellä missä on närästystä,
siellä loukataan, tehdään tyhjäksi ja tapetaan.
Siltä piilossa, kosteassa kolossa
minne ilmavaivaisen suon lemu ei kanna,
siellä, siellä tahdon levätä.
Olen metsästäjänä sulkahattu,
en tapa maistaakseni vaan päästäkseni nälästä;
katkon siivet, mutta jätän paistin ryömimään.

perjantaina, heinäkuuta 28, 2006

Taas kolari. Peltiin uppoaa törmäysvoimaa,
salakka kaivautuu mutaan,
mutta kuski nousee autosta kuin suihkusta tullut,
pölyn keskellä näppäilee vakuutusyhtiön numeron.
Antakaa tien olla voittamaton, jotta se kysyisi voimaa tulvien alla,
sanotaan toisessa päässä,
niin kuin mutainen diesel nostetaan vedestä,
on se menettänyt autonsa, mutta jaksaa yhä,
siirtäkää itsenne ja tavaranne luodin tieltä:
kukaan yksinään ei syö niin nopeasti että vyönsolki tappaisi.
Moottori on voimavaroja jotka on kerätty ympäristöstä,
niin kuin kettu kun se revitään kappaleiksi se viedään kaikkialle metsään.

torstaina, heinäkuuta 27, 2006

Olisiko niin että Ahtisaari ei olisi lainkaan kömpelö, mutta ne kamerat?
Tai että Putaansuu olisi kelpo kansanedustaja, mutta se Lordi?
Heidi Willmanista sanotaan että hän olisi kaunis, ellei olisi missi.
Variskin oli joskus kolibri. Sitten sen nokka lyheni ja väri alkoi lähteä.
Tuossa kolibriksi kehittyvä varis tervehtii varikseksi taantuvaa kolibria, puluna.
Vanki Seppälä metsästää pulun.
Chorus:
Pyöri pyöri pesukone, revi, kutista, haalistuta,
mestari maalaa kaiken uusiksi.
Ei tänään, ei huomenna, mutta inspiraation tullessa.
Niin yksin lepää Jackson puun alla.
Vaikka helle on kaikkialla, ihmiset ovat muualla.
Kello on kaikkialla. Näin tullaan varjosta, ravistamalla puuta.
Näin lisätään aikaa kelloon, rannetta vispaamalla.
Vaikka usko on kaikkialla, idoleita paatuu. Jonottelua,
jossa ei pysähdytä yksittäiseen tunnelmaan. Hellevesi lämpiää, sitten häviää.
Näkkileipä menee enemmän hampaisiin kuin nieluun.

maanantaina, heinäkuuta 03, 2006


lomalla...

torstaina, kesäkuuta 01, 2006

On ihmisiä joita ei koskaan olla näkevinään. Jos heidänlaisiaan nähdään kaupungilla, voi olla varma että kyseessä ei ole kukaan muu, eikä hän ole sillä hetkellä missään muualla. Kukaan ei hänen nimissään tervehdi sopimattomasti, levitä juoruja tai herätä pahennusta.
Tällaiset ihmiset, joista on muistettava erottaa persoonallisen näköiset ja kaikki normipoikkeamat, ovat harvinaisuuksia, mutta eivät hengenvaarallisia.

sunnuntaina, toukokuuta 28, 2006

Lisäys edelliseen. Se vähä minkä taivasta näkee, niin kuin kaikki tietävät, on siis Kai Niemisen säe.
Se vähä minkä taivasta näkee on se kaikki
millä krookus puhkaise mullan ja vain se jumala jota toiset kärsivät
voi olla se pulahdus jossa toiset peseytyvät.
Mutta se joka häikäisee on ylösnostettu salakka,
ja se mikä on silmien sameutta on pullataikinan korkeutta,
ja sekin häikäisee, leivottuna, halkaistuna.
Kerran minäkin eksyin korkealle,
näön pulautettu moottori. Säryn timpuri.
Kerran minäkin.
Schäfer kiersi palloa spanielin tuntumassa.
Joskus öisin kun ei kuulu autoja eikä askelia.

lauantaina, toukokuuta 27, 2006

”Tutisee kuin metsurin vittu” sanotaan kovasta kyydistä niin kuin bussi kelirikolla. ”Kiristäjä joka ampui” epäonnistuttaessa. Odottaa mielibiisiään radiosta: ”hammas kuolee”, tai ”mankka on pois seinästä” kun havahdutetaan jatkuvuuden harhasta silloin kun kasetti näyttää pyörivän tai mikä tahansa pysähtynyt ja pystyyn kuollut jota muisti ja tottumus vielä mukaliikuttaa. Myös joskus ”linja-auto ilman bensaa” tarkoittaen sellaista tauotonta matkustamista jossa matkustajat yksitellen menettävät henkensä luonnollisella tavalla, ei ehkä ”vainajalinja vuoristossa”, ahkera kuin ”pääskynen joka siirtää vaaraa”, ”pitkittää”, ”väistää” ovat avainsanoja lääkityksessä, ”vuorata” perheessä ja ”perhe joka hajosi” sama kuin ”mies joka menehtyi”, luonnollista tautologiaa kohotettaessa.
 
Site Meter