Niin yksin lepää Jackson puun alla.
Vaikka helle on kaikkialla, ihmiset ovat muualla.
Kello on kaikkialla. Näin tullaan varjosta, ravistamalla puuta.
Näin lisätään aikaa kelloon, rannetta vispaamalla.
Vaikka usko on kaikkialla, idoleita paatuu. Jonottelua,
jossa ei pysähdytä yksittäiseen tunnelmaan. Hellevesi lämpiää, sitten häviää.
Näkkileipä menee enemmän hampaisiin kuin nieluun.
torstaina, heinäkuuta 27, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti