”Ihmistä on imarreltava, muutoin hänestä ei tule sitä, miksi hänet on aiottu, ei edes omissa silmissään. Ja sekä nykyajassa että menneisyydessä on paljon kaunista ja jaloa, joka ei milloinkaan olisi ollut jaloa ja kaunista, ellei sitä olisi runoissa ylistetty. He laulavat ennen kaikkea rakkaudesta, ja se on aivan paikallaan, sillä mikään ei tarvitse kaunistelua siinä määrin kuin rakkaus. Naiset käyvät surumielisiksi ja huokaukset värisyttävät heidän poveaan, miesten katse muuttuu poissaolevaksi ja uneksivaksi, sillä he tietävät, kuinka asia todella on, ja tajuavat sen johdosta, että runo on erikoisen kaunis. ” Pär Lagerkvist: Kääpiö (Suom. Helka Varho)
maanantaina, elokuuta 13, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti