Sian tappaminen aloitetaan vatsasta,
ettei sen tarvitse kuolla nälkäisenä,
eikä elämän kylläisyyttä surren.
Toisinaan juoksee vatsaton sika teurastajaa karkuun.
Piiloutuu salaman surmaaman lehmän ruhoon.
Silloin sian vatsaan saattaa kömpiä viluinen jyrsijä,
pikkutiinalta eksynyt marsu,
pieni hyväntahdon kasvannainen.
Siellä missä on närästystä,
siellä loukataan, tehdään tyhjäksi ja tapetaan.
Siltä piilossa, kosteassa kolossa
minne ilmavaivaisen suon lemu ei kanna,
siellä, siellä tahdon levätä.
Olen metsästäjänä sulkahattu,
en tapa maistaakseni vaan päästäkseni nälästä;
katkon siivet, mutta jätän paistin ryömimään.