Siihen aikaan kun Mozart kävi hovissa, saattoi hän soiton jälkeen unohtaa omenanraadon fortepianon päälle. Siitä ei ollut suurta haittaa; piika kuljetti sen tunkioon. Unohtuneella nuotilla sytytettiin kakluuni. Saattoi sen myös lähettää piian matkassa omistajalleen.
Nyt kun hoviin on ostettu stereolaitteisto, on tilanne muuttunut sikäli, että konsertin jälkeen ei keksi mitä tehdä vinyylikiekolla joka jää lojumaan. Lapset pitävät niiden heittelystä. Pappa käyttää niitä trap-harjoitteluun.
Kerran joku pani kertaalleen soitetun kiekon takaisin soittimeen. Oli hirveää tajuta mitä on kun elämä loppuu.
torstaina, marraskuuta 16, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti