Raadan sisäistä omaisuutta kansioihin ja juoruihin
joskus pikkurahaa kilisee pinnoista toiseen biotooppiin,
kahvia läikkyy persoonan rajoille.
Ilmakuvaa omistuksista, päivä helikopterissa,
maasto viettää, kiertyy, upottaa, kohottaa, pimentää ja kirkastaa.
Vuosi ilmakuplassa jään alla,
minuutti karjaa, kallioita ja vettä.
Auringon edessä heiluva sulka.
Veneitä ja käpyjä irtoaa, maalia, räystäs retkahtamassa.
Kestämme loistavasti pimeää ja suoraa auringonvaloa,
korkeutta, jota yhä hillittömämmäksi käyvä omistaminen edellyttää.
Ja niin pienin eroin olemme toisissamme kiinni.
Näitä ei kirjoiteta nekrologiin, vaimoa, lapsia, huolenpitoa ja jokapäiväisiä pelastuksia.
Sitäkään että nousisi joskus ennen vaistojaan, tottumuksiaan.