Kun Pohjolaa seuraa satelliitilla, näkee metsän vihreyttä ja puhdasta vettä, korkea kallio syöksee äkkiarvaamatta rotkoon, timotei kukkii, siellä täällä kulkee tie ja sillä yksinäinen pikkuauto.
Saattokoti on perustettu betonikerrostalon pohjakerrokseen. Sen seinät näyttävät kuin tiilistä rakennetuilta. Vaikka saattokodissa on kuin minkä tahansa mukavan terveyskeskuksen odotustilassa, tuntuu siellä kaikki toiselta. Terveyskeskuksessa oli flunssa ja kiire parantua työkuntoon, nyt on edessä kuolema. Kuolemassa verenkiero lakkaa ja solut kuolevat. Samoin lakkaavat aivojen ja aistinelinten toiminta, joihin elämän kokemisessa välttämättömät asiat – tunteet, ajattelu ja aistimukset - perustuvat. Tätä tietoa vasten anopinkieli itsekastelevassa ruukussa on saattokodissa eri kuin terveyskeskuksessa tai pankin aulassa. Katoavaisuus on saavuttanut sen.
Siksi on saattokotiin tuotu useampi anopinkieli, eivätkä lehdet ole muovia vaan kuihtuvaa sorttia.