En aio kaasuttaa itseäni autoon. Valehtelin. Olin humalassa.
Jokainen tapaa saman tragiikan kun juo riittävän syvälle.
Aion körötellä autolla Pietariin. Krapulan jätän kotiin. Ja koiran.
Se syökööt sen joka jää makaamaan. Vielä viimekrapuloissa huusin:
aloita vatsasta, syö elämännälkä pois. Nyt lähestyn kohti hidasta liittymää
ja paukutan nahkarattia, piilokorossa puolimatkan pilleri.
En aio viiltää rannettani. Muotoilen vain parran.
Olen pitänyt itseäni valehtelijana vain siksi etten ole puhunut totta.
Valehtelija on se joka kuvittelee siihen voivansa ja kiusaa sillä muita.
Vaikka väitinkin toisin, en ole syönyt myrkkymarjoja ja tähyillyt rajan taakse.
Olen ollut enemmänkin baareissa. Niitä on Pietarissa hyvin.
Olen murskauttanut autostani avaimenperän,
jotta mieluummin kuin ajaisin kotiin avaisin hotellihuoneeni lukon.
Nukun pienessä ammeessa joka putsataan käyntini jälkeen.
Tässäkin sodassa saa tappaa ihmisen, mutta ei pilata kaivoa.