Enää en omista kuin sarjatuotteita, ajan sellaisella monistamoon, lämmitän sellaisella voisilmäpullan, riisun sellaiset tehdäkseni nostosarjoja. Katsoessani itseäni peilistä arvelen olevani tunnistamaton. Tarjousradioni soittaa kappaletta, jota kuunnellaan samanaikaisesti miljoonassa kodissa. Kun olen baarissa ja keksin mitä puhua, puhettani halutaan välittömästi jatkaa. Ja mikä hienointa: naiset ovat alkaneet pitää minua erityislaatuisena ihmisenä. Sain erityiskyvyistäni juuri palkankorotuksen. Arvelen, että jos kuolemani tulee huomatuksi, se aiheuttaa suurta hyvin harjoiteltua surua.

Ainoastaan hyväosaiset keinojäsenineen ja – elimineen ovat osattomia lihan juhlissa.

Levähdystauolla bussia ei tyhjennetä ulosteista.
Vilpoisan luontoelämyksenkin jälkeen on jatkettava samoista raskaista teemoista.

KADONNEEN TYTTÖYSTÄVÄN TUNTOMERKIT:

Hänellä on lyhyet hiukset, mutta hän hulmuttelee niitä niin kuin ne jatkuisivat. Hänen kirkasnappinen takkinsa viittaa sotaan, jota ei koskaan käyty. Painavat sormukset ja rannerenkaat saavat hänen kätensä näyttämään uponneelta. Hän ajaa isoa polkupyörää, joka näyttää varastetulta. Hänen iso laukkunsa näyttää niin ikään varastetulta, varkaan laukulta. Laukku on täynnä esitteitä, eikä sisällä ainuttakaan tavaraa. Se sisältää joitakin lippuja tilaisuuksiin joihin hän luulee uskaltavansa osallistua. Hänen sattumalta valitun näköiset ainoat saappaansa antavat kuvan mittavasta kenkävalikoimasta. Hänen elämänsä tapahtuu huomattavissa huomaamattomissa tiloissa, ja vaikka hänen kyntensä ovat pitkät kuin kuolleella, se jatkuu.

”keveät asiat pysyvät, olemattomat todella ovat.”
– Eeva-Liisa Manner: Paetkaa purret kevein purjein (1971)

Rolls Royce on pysäköity tyhjän tontin viereen. Miehet kiikaroivat korkeuksiin. Loistohotelli olisi korkein lajissaan, se ei saisi valmistua ennen uuden, vauraan sukupolven syntymää. Joitakin sotia käväisee kaupungissa. Joitakin luonnonmullistuksia. Myöhemmin miehet tulevat lapioineen ja kaivavat kattoterassin hiekasta. Loistohotelli olisi arvokkain lajissaan. Rolls Royce on omalla paikallaan, tyhjän tontin vieressä. Kerjäläiset pesevät säännöllisesti sen ikkunat. Kerjäläiset tietävät miten kerjäläisten on, ne eivät häviä. Ne jaksavat odottaa.

Onneksi ennen perille pääsyä on suoria tieosuuksia,

niiden aikana kaikissa ajoneuvoissa nukutaan.

Harvemmin hirven kohdalla on hirvi.

Nukahdettuaan kuskin eteen tulee esteitä, ne ovat eri esteitä.

Lelun varastamisesta saa täällä oikean tuomion.

Lelu ei ole totta, mutta helvetti on.

”Avaisitteko vähän ikkunaa, täällä on sietämättömän kuuma, mutta älkää kovin paljoa, koska minun on myös vilu.”
– Albert Camus: Putoaminen (1956) suom. Maijaliisa Auterinen

Muista. Samaan baariin ei voi mennä kahta kertaa peräkkäin. Samaan kellonaikaan ei saa tehdä samoja asioita. Jos maanantaina syö muroja, ei muroja kannata ostaa tiistaiksi. Jos auton jättää parkkiin, kannattaa poistua toisella autolla. Kannattaa rakastella sattumanvaraisesti ruskea- ja vaaleaveriköitä, lyhyt- ja pitkähiuksisia. Merkkiuskollisuus on pahasta. Etukortit, tv-sarjat, kaikenlainen keräily. Myös pienoisrautatiet: ne metelöivät kaukokaipuisten korviin pahiten. Kaikenlaiset reitit, oikoreitit ja varsinkin sattumanvaraiset. Karttapallon pyörittämiset: sormi näyttää maalle tai veteen. Kaikenlainen jaksollisuus, vuodenajat, ulostusrytmi, kuukautiskierto, pimeäntulo. Terveet jaksot. Pitää uurastaa laaja kirjallinen ura, muutoin kynäily huomataan, penätään selityksiä, tullaan julkisiksi. Aatetta ei kannata heti vaihtaa päinvastaiseksi. Pitää muistaa olla myös tosissaan ja äärimmäisen kiinnostunut tärkeistä asioista. Kävellä kuin itsemurhaaja puuttomassa puistossa. Olla heti ylpeä että on hengissä ja näkyvillä. Olla etsivinään niin kuin villipedon emo, ettei välitä enää mistään. Antautua ja uhmata. Piileskellä, hiiviskellä, mutta vain jos on matkalla tiedotusvälineisiin. Olla uutiskuvassa, mutta häviävänä niin ettei kukaan tunnista.
Tappaja ei ole tappaja ellei pyri kaikesta toistosta eroon.

Ei se miten ulkonäkömme muuttuu, vaan julkisivujen keskeytymätön peruskorjaus, pintojen iskeytyminen katuun. Ei se miten hidastumme vuosi vuodelta, vaan kyltymätön tarve järjestää maratonjuoksuja kaupungin kaduille, viemäreiden vuolaus. Eikä sekään miten ajatus ei enää kanna vanhaan tapaan, vaan paperilennokin nousu purjekoneeksi, kättelyiden kasvannaiset.

Minkään kuolleen rinnalla ihminen ei ole näyttänyt niin suurelta kuin pyydystämänsä sinivalaan.
Jättimäisillä kekseillä hän tutkii sinivalaan hymyä, hymyä joka luo merivirtoja.
Punkkia hän tarkkailisi suurennuslasilla, mutta punkki hymyilisi takaisin.

*

Pyydystämänsä venäläissotilaan vieressä hän on riutunut ja nälkäinen, mutta hän hymyilee, hänellä on vatsalaukku kädessään. Kun sen sijoittaa hyvälle paikalle metsään, siitä tulee pesä johon saaliseläimet käyvät nukkumaan.

Mies lopetti tupakan, mutta syöpä silti jatkoi. Koiran kuoltua levottomuus pysyi sioissa iltaan saakka. Kinkku kymmenkiloisena, vaikka syöjiä oli enää kaksi, leivällä, hernekeitossa, koiran kupissa. Nuotion sammuttua retkeilijät halasivat vielä toisiaan. Koira haukkui enää näkymättömiä, niin tuttu oli kylä. Pato jatkoi patoamistaan. Jotkin rakkaudellisiksi tulkitsemansa eleet pysyivät naisen mielessä ja synnyttivät todellisia rakkaudellisia eleitä.

Täsmälleen saman verran kuin rakentaja työllään täyttää,
purkumies tyhjentää.
Hänen ammattitaitonsa on tehdä tyhjää tarkasti.

Ensimmäistä kertaa syön toisen jäätelön.
Toista kertaa kävelen kolmanteen kerrokseen.
Kolmatta kuukautta odotan neljättä tuotantokautta.
Neljättä vuotta harjoittelemme viisin.
Viidettä versiota pidettiin kuudetta valmiimpana.
Kuudetta oli vaikeaa siirtyä seitsemänteen.
Seitsemättä kertaa ulkoilutan kahdeksaa koiranpentua.
Kahdeksatta odotti yhdeksän onnittelijaa.
Yhdeksättä kymmenen.

"Eikö sovinnaisuus ole suuri kohtauspaikka, jonne kaikki suuntaavat ja jossa elämä on tiheintä ja kiihkeintä”
- Milan Kundera: Identiteetti, suom. Annikki Suni.

Silmiä on kaksi, kaksi keuhkoa, munuaista, kivestä, yksi nenä, sukuelin, ihminen,
kokoustilassa nouseva penkkirivistö ja yksi vahtimestari, vahtimestarilla yksi risteilylippu, kaksivuoteinen laivanhytti, kolme sokaisevaa aurinkoa.

” Illansuun viileydessä nautin täysin rinnoin naaraskamelini joustavasta käynnistä. Se tasatahtinen astunta – oikeanpuoleiset raajat etenevät yhtä aikaa vartalon kallistuessa vasemmalle, ja sitten astuvat vuorostaan vasemmanpuoleiset raajat vartalon kalistuessa oikealle – se astunta on ominainen kameleille, leijonille ja norsuille ja houkuttelee metafyysiseen mietiskelyyn, kun hevosten ja koirien hypittävä käynti herättää vain onnettomia ajatuksia ja alhaisia laskelmia. ”
– Michel Tournier: Kolmen kuninkaan kumarrus, suom. Annikki Suni

”Itikattomassa rannassa he pukivat ja riisuivat uudehkoja vaatteitaan. Juuri ladatuin kännyköin he hidastelevat kiintymyksen sanoissaan. Vihattomassa metrotunnelissa he kiiruhtivat ystäviensä juhliin.”

Lapsia kallistumassa holtittomaan juoksuun. Koetellakseen: holhoojien luomaa esteettömyyttä.
Lapsia työntämässä vammaista ikätoveriaan haialtaaseen. Todistaakseen ajatelman: vammainen ei voi vammautua.
Kolmipyöriä jotka syöksyvät arvaamatta tielle. Penkojia jotka löytävät kondomipaketin ja leopardit. Kirkkaita päävärejä syksyisessä metsikössä. Satuaiheinen kumivene ydinvoimalan katveessa. Satuaiheiset pelastusliivit. Satuaiheisia jousipyssyjä ja ritsoja.
Keskenkasvuisia syömässä keskenkasvuista: ituja, mätiä, vasikkaa. Todistaakseen: kasvaa voi vain syömällä itseään vanhempia.

Poolossa aloitetaan dopingtestit 21 hevosen kuoleman jälkeen

"Venezuelalaisseura Lechuza Caracasin ratsut alkoivat äkisti vaipua maahan, kun niitä oltiin tuomassa ulos kuljetusvaunuista." HS 4.11.2009

"Iso sota-alus myllersi New Yorkissa suuret tunteet pintaan, kun se maanantaiaamuna lipui arvokkaasti Hudsonjokea myöten kuulaassa syyssäässä.

USS New York -aluksen keulaan on upotettu 7,5 tonnia terästä, joka on peräisin vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskuissa tuhoutuneista kaksoistorneista." HS 2.11.2009

”Ja mikä heitä esti? Heidän persoonallisuutensa ja menneisyytensä, tietämättömyytensä ja pelkonsa, arkuutensa, turhankainoutensa, kyvyttömyytensä vaatia asioita, kokemuksen puutteensa ja jäykkyytensä, joka oli jäännettä uskonnollisesta ahdasmielisyydestä, heidän englantilaisuutensa ja luokka-asemansa sekä historia itse. Ei siis paljon mikään. ”
- Ian McEwan: Rannalla (2007), suom. Juhani Lindholm.

Tyhjennettyjen tai silleen jätettyjen huoneiden ovet suljetaan. Elämä keskittyy pöydän ääreen. Lehdet haravoidaan keskelle pihaa. Kaatuneen pyöräilijän ympärille kokoontuu ihmisiä kuin pidettäisiin mullistavaa puhetta. Hävittäjä lentää yli. Elämä keskittyy mittarilukemiin. Autot kerääntyvät valaistun talon ympärille. Ilo on paennut sylivauvaan. Konditoriasta juostaan lämpimäisiä. Paleltuneet reidet avautuvat hirveään nautintoon, jota ei enää suojele tapa eikä tyyli.

Jumala karkotti Kainin veljentaposta, mutta pani häneen merkin jotta häntä ei tapettaisi ja hän voisi lisääntyä ja tulla myöhemmin tuomiolle.
Minkälainen merkki voisi pelastaa ihmisen toisen ihmisen julmuudelta?
Puujalka? Eric Dolphy-pahka otsassa? Täydellinen periksi antamisen kyky kaikessa? Ylimaallinen kauneus? Potentiaalisen orjan ulkomuoto? Maailmanselittäjän silmät?

Tiesitkö että maailman parhaan levysoittimen levylautanen on kahden tonnin painoinen? Se on hihnavetoinen ja sitä pyörittää polttomoottori. Tiedät varmasti homopornon? Ridgeä näyttelevä Ron Moss on muuten tosielämässä Eric Forresteria näyttelevää John McCookia vanhempi. Ja McCook, hän on homopornomiehiä. Eikä tässä vielä kaikki. Puhdashopeakaapelit jotka lähtevät levysoittimesta RIAA – vahvistimeen ovat reiden paksuiset.

Pieter Verbeeck, n. 1652

Kun hevosmies kuolee matkalla kaupunkiin, sisäiseen tai ulkoiseen luotiin, jatkaa hevonen matkaansa ja kertoo sen mitä on kerrottavana. Kun hevonen kuolee, sisäiseen tai ulkoiseen luotiin, tekee ratsastaja samoin, patikoi kaupunkiin ja kertoo sen mitä on kerrottavana. Kun molemmat, sekä mies että hevonen kuolevat, kumpi sisäiseen kumpi ulkoiseen luotiin, syntyvät madot. Niiden matka kaupunkiin on pitkä, mutta mikään, sisäinen tai ulkoinen, ei uhkaa niitä.

Hevosentappo Erno Paasilinnan kuvaamana kirjasta Kadonnut armeija:

Etsittiin tasainen paikka nuotioiden takaa. Hevonen sidottiin puuhun kiinni. Koko toimitus alkoi muistuttaa teloitusta.
Kun kiväärinlaukaus jymähti, hevonen putosi alas ja alkoi potkia maata kuoleman kauhussa. Se ulosti verensekaisen, limaisen ulosteen ja korisi aivan kuin olisi yrittänyt saada hengitetyksi. Toinen laukaus ammuttiin päähän, se räiskähti aivan kuin olisi pirstonut puuta. Hevonen kaatui kyljelleen, sen pää jäi liian lyhyen marhaminnan vuoksi roikkumaan puuhun, aivan kuin hevonen olisi hirttynyt.
Jokin ajan kuluttua maassa oli kasa värisevää lihaa, talja, polvista leikatut jalat, nylkemätön pää, kasa höyryäviä sisälmyksiä.
Kun lihat jäähtyivät, kenttäkeittiössä valmistettiin keitto, ja miehet söivät sitä nuotioillaan hiljaisina, mantteleihin kääriytyneinä, metsään katsellen.

Mihin kaikki kadotettu joutuu?
Poika katosi aaltoihin Barbadoksella. Säätiedottaja hävisi kuvasta kesken lähetyksen. Trombi pyöri hetken pellolla ja katosi sitten jäljettömiin. Navigaattorilaitteen kuva katosi risteyksessä.
Kari poistettiin merikortista. Ihastuksen tunne katosi tytön rinnasta huvittelupäivän jälkeen. Rakkaus katosi velkahuoliin. Nainen palasi eläinlääkäristä roikottaen tyhjää hihnaa kädessään. Koti paloi savuna pakkastaivaalle. Kun tupakasta oli enää holkki jäljellä, hetki loppui. Vieteriauton teho loppui kynnykselle. Keitinvesi jätti haihtuessaan perunat helvetin tuskiin. Kylläisyys katosi röyhtäykseen. Kurkiaura katosi hauleihin. Bändi hajosi. Vaiva katosi hyvin nukuttuun yöhön. Kun hän heräsi sairaalan sängystä, oli elämästä kadonnut seitsemän vuotta. Veri pyöri lavuaariin. Historioitsija sivuutti kokonaan 2000 – luvun runobuumin. Löytötavaroiden tietokanta katosi tietojärjestelmästä. Murtovaras löytyi, mutta arvoposliinit menetettiin. Lottonumero pyyhkiytyi kupongista. Nuudelit loppuivat varastosta. Pääsiäisenä haudalle tulleet naiset löysivät tyhjän haudan. Muistelmista ei ollut varmuuskopiota. Ducks hävisi neljännen perättäisen kotiottelunsa. Lääkäri antoi kaksi kuukautta elinaikaa, mutta potilas eli vain yhden.

Kaatopaikka on täynnä! kun kurkiaura ei suostu lentämään sen ylitse, vaan kääntyy kohti tuulipuistoa. Tuulipuisto toimii! kun se ei jätä ainuttakaan lintua silppuamatta.

*

Täälläpäin on lintuja jotka ruokailevat aina samaan aikaan, samassa tehtaansuussa. Ja rojahtavat nälkäkuoleman koittaessa yhtenä parvena alas. Ja kaloja. Nousevat parvena pintaan, mutta silloin linnut ovat jo menneet.

OHJEISTUKSIA

Olet juuri surmannut juopon isäsi. Tulet lumimyrskystä sisään. Aiot nyt viimein tehdä tiliä vaimosi vuoden jatkuneesta salasuhteesta. Muista: sinulla on koko ilta aikaa. Puista vaatteet. Pese kädet. Mitä tahansa. Istu sohvalle. Avaa uutiset.
Olet käynyt kioskilla tarkistamassa lottorivin. Seitsemän oikein. Tulet lumimyrskystä sisään. Naapurin pariskunta on käymässä, vaimosi keittelee kahvia. Kehu rouvan uusi laukku, kampaus. Maistele kerrankin domino. Siirry ehkä sohvalle. Avaa uutiset. Mainoksia.
Olet tulossa sairaalasta. Syöpää se oli. Tulet lumimyrskystä sisään. Vaimosi ahkeroi esitelmän kimpussa. Lapsi on viety hoitoon. Puhelinmyyjä soittaa. Vastaa vain puhelinmyyjälle.
Kaahaat pihaan. Olet kuullut autoradiosta ydinlaskeumasta joka on saavuttamassa kaupungin. Tulet lumimyrskystä sisään ja haistat vaimossasi jälleen vieraan miehen. Rauhoittele itsesi. Ehdota kahvihetkeä. Vaimo on avaamassa uutisia. Ota nätisti kapula ja suutele häntä suulle.
Olet tulossa eläinlääkäristä. Kissa on karannut matkalla. Olet hankkinut uuden, samanvärisen. Tulet lumimyrskystä sisään. Vaimosi tulee iloisena vastaan. Kissa on lumimyrskyssä. Anna kissa vaimosi syliin.

Eikä päättyminen, ehtyminen,
vaan pelko anastaa päivämme.

- Matti Tiisala: Uneksin kuun (1986)

Kun näkeviä oli jäljellä enää muutamia kymmeniä, sammutettiin kaupungista valot. Mustat opaskoirat ennakoivat grillien uudet herkut ja isännät säntäsivät matkaan. Kaupunki oli tummaa kuhinaa tulvillaan. Vain näkevien anomaaliset otsalaput piirsivät sinne tänne reittejä, joita hiljaiset tutkat ottivat vastaan laiskasti kääntyillen. Lienee totta ettei kaupunki ollut muuttanut todellista kokoaan, mutta yleinen kokemus oli toinen. Kaukainenkin, kuten suuren tavarajunan kolke, tuntui olevan käden ulottuvilla, siirrettävissä olohuoneen matolle, linjavaihteelle.

Pääsiäisenä naiset löysivät Jeesuksen haudan tyhjänä ja pitivät tätä suurena ihmeenä ja todisteena.
Todellisuudessa naiset kävivät väärällä haudalla. Ei aivan viereisessä, mutta sitä seuraavassa luolassa nukkui Jeesus hyvinkin tavallista suurta unta.
Naiset hakivat paikalle Pietarin ja Johanneksen ja hekin todistivat että Jeesuksen ruumis oli poissa.
Poissa se olikin, koska kannibaalit olivat varastaneet sen. Kilometrin päässä Tyhjän haudan ihmeestä Jeesusta valmisteltiin viimeiseksi ateriaksi.
Naisten ja opetuslapsien lisäksi Tyhjän haudan ihmettä kerääntyi katsomaan myös muuta väkeä, ohikulkijoita, pienempiä profeettoja, kerjäläismusikantteja. Joukkohysteria sai heidät kaikki toteamaan: ihme!
Todellisuudessa Jeesus ei ollut kuollut ristillä, vaan ainoastaan pökertynyt. On edesvastuutonta kantaa tajuton hautaan, mutta sitähän tapahtuu alinomaa. Yöllä Jeesus heräsi pimeässä haudassa ja jumalallisilla voimillaan siirsi kiven sen suulta.
Todellisuudessa Jeesus ei pökertynyt ristillä.

"Salo-Miehikkälän asukkaat haluavat kohentaa Hulkkianjärven tilaa tyhjentämällä sen väliaikaisesti."
"Järvien tyhjentämistä on kokeiltu Suomessa vasta vähän. Kaakkois-Suomessa myös Lappeenranta suunnittelee Haapajärven tyhjentämistä." YLE.fi 19.10.2009

Sujuvampien olutiltojen tähden.

”Perhe on maailman väärien tietojen keskus. Perhe-elämässä täytyy olla jotain, mikä synnyttää asiavirheitä. Liiallinen läheisyys, olemisen meteli ja kuumuus. Ehkä jotain vielä syvempää, kuten henkiinjäämisen tarve.” Don DeLillo: Valkoinen kohina, suom. Helene Kortekallio.

HENKILÖN ARVUUTTELU

Rukoileeko hän hädän hetkellä jumalaa johon on päättänyt olla uskomatta? Uskooko hän paratiisin olevan hyvää ruokaa ja erinomaista seksiä? Kokeeko hän sietämätöntä sääliä kidutettuja eläimiä kohtaan? Pukeutuuko hän kidutetun eläimen nahkoihin? Pahoittaako hän mielensä toisen menestyksestä? Kokeeko hän joinakin aamuina sietämätöntä kiinnostusta lähes kaikkea kohtaan? Käyttääkö hän tämän kiinnostuksen järkevästi vai tuhlaako hän sen lehteen? Kulkeeko hän kartanmukaisia reittejä ennen nukahtamistaan? Onko hän kulkenut tällä tavalla toiseen kaupunkiin, maahan, maanosaan? Samantha Foxin luokse? Uskooko hän, että on merkittäviä asioita, joilla ei ole mitään tekemistä politiikan kanssa? Keittääkö hän salassa kirjallista pommia? Uskooko hän, että kaikkein merkittävimmät asiat ovat mielikuvituksen tuotetta? Hyytelöikö hän mielessään valtameren ja nostaa sen suurilla laitteilla ilmaan? Uskooko hän että hänen elinaikansa riittää muutokseen kokonaan toiseksi ihmiseksi? Riittääkö hänen keskittymiskykynsä 20 minuuttia pidempiin suorituksiin? Onko kirjosieppo hänestä harakan pienoismalli? Osaisiko hän selittää radion toimintaperiaatteen kivikauden ihmiselle? Osaako hän selittää humalaiset toimintaperiaatteensa? Onko hänen tylsyytensä vain muiden ihmisen virheellistä päättelyä? Kiusoitteleeko hän itseään alastonkuvilla jos on päättänyt kokeilla selibaattia? Tuntuuko hänestä lennon jälkeen kuin olisi saanut uuden elämän? Vai tuntuuko hänestä että häneltä olisi viety jotakin? Tuhoaako hän mielellään itselleen vähäpätöistä mutta toisille arvokasta? Tajuaako hän autoillessa liikenteen vaarat? Osaako hän olla sanomatta jatkuvasti viimeisiä sanojaan? Nihiloiko hän maailman parhaita perseitä kuvittelemalla niihin iho-ongelmia? Tekeekö hän tämän arkirauhan ja perheonnen vuoksi? Syyttääkö hän epäonnestaan sukupuoltaan? Tunteeko hän syödessään olonsa merkillisellä tavalla syylliseksi? Onnistuuko hän vuodattamaan kyyneleitä ajattelemalla itseään pikkulapsena? Kiusaako hän itsensä oloisia pikkulapsia? Itkeekö hän ainoastaan kuolleitten ja vaarattomien vuoksi? Rakastaako hän jossakin ihmisessä tämän kaikkia ominaisuuksia? Aikooko hän puheenpartensa kaltaiseksi? Näkeekö hän mahdollisuuksia kätevyyteen siellä missä muut nauttivat sujuvuudesta? Onko hänellä voimaa taistella oksennusta vastaan? Nauttiiko hän olla aivastuksen armoilla? Nauttiiko hän jos on eksynyt pääsemättömiin pitäessään juhlapuhetta? Nauttiiko hän taitojensa riittämättömyydestä? Ajatteleeko hän, että aina on jäljellä irstailu? Ajatteleeko hän, että elämä on häpeällistä, ellei hän saa julkisuutta? Ajatteleeko hän, että Idänsiilikkäät ovat harvinaisia vain siksi että perhostutkijoita on niin vähän? Onko hän perhostutkija? Onko hänellä taipumus saada jumalallisia voimia pienistäkin itseensä kohdistuvista huomionosoituksista? Ampuessaan pistoolilla, tunteeko hän luodin lähtevän pistoolista vai syvemmältä, sydämestään? Noustessaan korkokengille huimaako häntä oma kauneutensa vai rumuutensa? Ajatteleeko hän, että mittava palkankorotus merkitsisi enintään laadukkaampia tuoremehuja? Onko hän joutunut pienoisrautatieonnettomuuteen? Uskooko hän olevansa hajulla siitä, miltä olemattomuus tuntuu? Kuvitteleeko hän sokkeloisia tunneleita? Pelkääkö hän, että olisi aina löydettävissä? Onko hänen vihansa riittävän vahva hakkaamaan maassa makaavaa? Saavatko hukatut vuodet hänet kauhuihinsa? Saako tietokoneen elinkaari hänet kauhuihinsa? Kun hän on nukahtamaisillaan, ajatteleeko hän olevansa junassa tai jokilaivassa? Matkustaako hän niissä yksin vai kaksin? Pitääkö hän city-kania kaikesta huolimatta söpönä? Pitääkö hän missejä kaikesta huolimatta söpöinä? Saapuuko hän kaikesta huolimatta paikalle? Onko hän hankkinut hammaslääkärin numeron, mutta viivyttelee soittamista? Onko hän lähtenyt seuraamaan jotakuta ja tajunnut, että syntyvä reitti on myös hänen ainoansa? Onko hän maksanut taudinaiheuttajia sisältävällä setelillä? Onko hän nähnyt variksen muuttavan reittiään kaatopaikan kohdalla? Onko hänen vuokseen muutettu reittiä? Jos kaikki hänen vaikutuksensa yhteiskuntaan poistettaisiin, miten huomattavasta häviöstä puhuisimme? Avautuisivatko haudat? Toimisivatko junat? Katoaisiko nauru? Saisiko punarinta pihapuun? Rakastuuko hän ihmisessä yksityiskohtiin, kuten arpiin ja luomiin? Onko hänestä kiihottavaa ostaa kallis tavara uuteen asuntoon? Ajatteleeko hän olevansa sukua? Ajatteleeko hän olevansa skeneä? Antaisiko hän omaisuutensa romanialaisille, jos ei olisi niin köyhä? Antaisiko hän omaisuutensa romanialaisille, jos ei olisi niin rikas? Tajuaako hän yhtenä päivänä, ettei hänen levykokoelmansa kerro mitään hänen todellisista kyvyistään? Hävittääkö huonosti istuva vaate hänen ihmisarvonsa? Häpeääkö hän samantakkisuutta? Onko hänen vuokseen jonkun kuoltava? Onko hänen kuoltava muiden vuoksi? Kokoaako hän työlään rikkauksia mahtaville miehille ja naisille? Käytetäänkö hänen kokoamansa rikkaudet hyvin? Osaako hän suhtautua tyynesti ikääntyvien poliitikkojen suosioon nuorten naisten keskuudessa? Vainoaako hän pahoja ajatuksiaan? Saako hän ne kiinni ja kuritettua? Palaako hän mielellään syntymäänsä edeltävään aikaan? Rakastaako hän viinirypäleitä? Hyväksyykö hän rusinan? Onko lapsella hänen mielestään iso pää siksi, ettei aikuinen viehättyisi hänestä seksuaalisesti? Vertaako hän sitä joskus kypärään? Osaako hän pysytellä keskustelun ytimessä? Entä oman potentiaalinsa ytimessä? Luottaako hän mustalaiskellon aikaan? Protestoiko hän kapitalismia vastaan jättämällä hampurilaiskääreet McDonaldsin pöytään? Onko hänellä erehtymätön tieto ruumistaan lahottavasta tappavasta taudista? Välttyykö hän vaaroilta vain huippuunsa harjoitellun huomiokykynsä ansiosta? Käyttääkö hän lähipalveluja vai tyydyttääkö hän tarpeensa muualla? Odottaako hän suotuisien aikojen koittavan? Suosiiko hän kannettavaa elektroniikkaa ylläpitääkseen karkaamisen optiota? Kokeeko hän velvollisuudekseen etsiä empatiaa? Saako hän koskaan ketään nauramaan muuten kuin tahattomuuksilla? Osaako hän olla vahva vahvojen joukossa vai onko hän riippuvainen muiden heikkouksista? Pystyykö hän seuraamaan livelähetyksiä nauhoittamatta? Onko hän koskaan toisten ihmisten ajatuksissa?

Eläimen arvuuttelu

Miksi Jeesus surmasit viikunapuun? Vain senkö takia, ettei siinä ollut hedelmiä sillä hetkellä kun sinun oli nälkä?
Ymmärrän, olit väsynyt, palaamassa raskaalta saarnamatkalta.
Kaikki ei ollut mennyt niin kuin piti. Sait takoa rakkautta kivikoviin sydämiin hartiavoimin. Irstaiden hikoileviin silmiin ei helpolla saa kyyneltä.
Mutta miksi viikunapuu? Et ehkä tiedä, mutta tästä meni äskettäin matkamies, vielä sinuakin riutuneempi, säkeidenlaatija, jonka puu ravitsi viimeisillä hedelmillään. Ei se osannut sinua odottaa. Tiedätkö sitäkään, että suuri tuuli oli matkalla kylään mellakoimaan, mutta puu otti sen sisäänsä, eikä laskenut irti vaikka lehtiä pöllysi.
”Sinuun ei ikinä kasva enää hedelmiä”, sanoit, ja puu kuihtui.
Minä en ole niin kuin viikunapuu. En ole ruokkinut koskaan ainuttakaan ihmistä. Kerran annoin kaverilleni puolet eväspasteijastani, mutta olin äskettäin syönyt monipuolisen aamiaisen. Tarjoamissani bissenpohjissa oli noro-virus. Kerran heitin harmaalle lokille jäätelöstäni vohvelin, mutta ei se sitä syönyt, vaan kiljui ystävänsä paikalle. Syntyi tappelu ja joku sai siinä surmansa.
Jos sattuisit kulkemaan tästä ohi, kuinka en olisi silloin väsymyksen, katkeruuden ja latteuksien vallassa? Kuinka voisi olla se hetki sadastatuhannesta?

”Vanhat tutut tuoksut eivät lohduta niinkään siksi, että ne muistuttavat vanhoista hyvistä ajoista vaan siksi, että hetken tuntuu kuin tämäkin päivä olisi sitä samaa hyvää aikaa.” Petri Tamminen: Mitä onni on (2008)

Kaksi identtistä Ilkka Kanervaa merkitsee toisen olevan väärennös. Mahdollisuus kahteen virheeseen: aidon Ilkka Kanerva hylkäämiseen ja väärennetyn Ilkka Kanervan hyväksymiseen, joista toisen arvo yleensä kiinnitetään toista minimoitaessa.
Tapauksesta riippuen kysymyksessä voi olla joko satunnainen, yksinkertainen tai tilastollinen Ilkka Kanerva – väärentäjä.
Satunnainen väärennös on Ilkka Kanerva, joka sekoittuu tahattomasti aitoon Ilkka Kanervaan. Yksinkertainen Ilkka Kanerva -väärennös syntyy, kun tiedossa on aidon Ilkka Kanervan tyyli. Tilastollisen väärennöksen tekijällä on kaikki mahdollinen informaatio Ilkka Kanervasta.

"Suuret autonvalmistajat suunnittelevat keinotekoista moottorinpärinää uusiin hybridi- ja sähköautoihinsa, kertoo sanomalehti New York Times.

Ilman tehosteääniä ne olisivat niin hiljaisia, että jalankulkijat, lapset ja huonokuuloiset eivät välttämättä kuulisi ajoissa niiden tuloa.

Esimerkiksi hybridiauto Fisker Karman puskuriin on tarkoitus yhtiön mukaan asentaa kaiuttimet, joista kuuluu moottoria muistuttava ääni." HS 14.10.2009

Murhaaja asettaa pyssyn uhrin käteen,
koska mikään koskaan ei tule sinun ulkopuoleltasi.

”Ne jotka eivät lentokoneessa pelkää ovat keskittymiskyvyttömiä tai liiasta lentämisestä turtuneita. Nuo pelottomat ovat kadottaneet yhteyden todellisuuteen, he ovat unohtaneet, että pelko on matkustajan ainoa keino pitää konetta ilmassa.” – Petri Tamminen: Mitä onni on (2008)

TENNIS II


Arkivaatteiden riisuminen. Urheiluasun pukeminen: valkoiset shortsit. Valkoinen pikeepaita. Valkoiset tennissukat ja hikinauha oikeaan ranteeseen.

Eräiden kämmenselkään kirjautuneiden rapistumisen merkkien huomioiminen ja hylkääminen.
Tennismailan jänteiden kivulias pingotus. Mailapussin asettuminen muistetulla tavalla.

Pelikaverin odotuttaminen eteisessä. Yksittäisten ja parillisten, takan päälle ratkaistujen design-esineiden merkityksen summittainen arvioiminen. Seinällä kuvaton kehys tulevaa sukupolvea varten. Hikinauhan alla kello. Kellon alla kelloa nostava laskimo.

Autoilua kentälle. Meteoriitin törmääminen Jupiterin pintaan. Hyväosaisuuden sanaton jakaminen automaattilaiteilla, kuten sähköisellä ikkunanostimella tai ilmastoinnin käynnistämisellä.
Työkaverin vähättelevän äänensävyn käsitteleminen erinäisiä vähäpätöisiä asioita vähättelemällä, kuten radiossa laulavaa Koop Arposta.

Monisyisten ajatusten yksinkertaistaminen ja keventäminen ilman sanottavia taukoja puheen kituliaassa virrassa.

Kentälle tulo. Liioiteltu ajon pehmentäminen hidasteiden kohdalla. Liioiteltu tottumusta ilmaiseva rentous auton lukitsemisessa.

Viereisellä kentällä pelaavien naisten rusketuksen tyrmäävä, suojauksen läpäisevä vaikutus omaan ihmisarvoon ja elämän mielekkyyteen.

Mieheksi pukeutuminen ryhtiä korjaamalla, haaroja levittämällä, kääntämällä hartioita pään mukana, takaraivon raapiminen, äänen madaltaminen, toistuva epäonnistuminen spontaanissa palleasta lähtevässä naurussa.

Peruslyöntien kokeilua. Mailan eristeteipin tahmeuttava vaikutus kämmeneen.

Pallon reagoiminen kivenmuruun odotetun arvaamattomalla tavalla.
Vaimon yllättävä reagoimattomuus vastaamatta jätettyyn tekstiviestiin. Siitä nouseva sekunnin ajan näyttäytyvä tuska.

Homoseksuaalisten ajatusten yhtäaikainen paljastuminen, huumorin mahdottomuus, irstaiden huomioiden mahdollisuus ohikulkevasta äidistä.

Mielialan vähittäinen asettuminen pallon vuorottelevaan rytmiin. Pallon karvoituksen kuluminen. Päälaen karvoituksen kuluminen. Minuuden hellittämisen onni.
Havainto pallon liikeradasta, silmien sulkeminen ja onnistunut lyönti. Silmien sulkeminen ja onnistunut vuosi.

Ilman ja sovinnaissääntöjen väistyminen pallon tieltä. Pallonmentävä aukko tehokkuusyhteiskunnassa, napakka lyönti aukkoon.

Auto pysähtyy puuhun tai toiseen autoon, ihminen auton sisällä pysähtyy, ihmisen sisällä pysähtyvät sisäelimet, sydän ja maksa. Unelmat ja suunnitelmat jatkavat liikettään, näkyy kuinka ne loittonevat, peileihin katsomatta. Näkyy kuinka puoliso ei nosta katsettaan viikkolehdestä.
Kaukana edessä ajava auto on tehnyt äkkijarrutuksen. Edessä sata tuhoutuvaa autoa ennen ikiomaa törmäystä. Voi kuunnella autoradiosta uutiset: mittava ketjukolari valtatie 9:llä jatkuu, Idols- voittaja selviää illalla. Auton takakontissa lahjapapereissa Maserati MC12 vuosimallia 2009.
Maseratin sisällä herpaantumattomat, kauas tähystävät silmät.

Jännityksellä seurasin touhua Olkiluodossa.
Kairasivat hyvin läheltä muinaisia jäteonkaloita.
On kai lohdullista, että jos kaikki maanpäällinen
menisi pieleen, jätteet jäisivät. Jätteet jatkaisivat.
Koruliikkeen ryöstössä arvokellot jätettäisiin vitriiniin.
Avainteokset kirjakaupan hyllyyn.
Vanhuutta ei enää huomaisikaan siitä,
että murtovarkaat jättävät huomioimatta.

Löydetty kissa, josta tehty rukkaset. Rukkaset noudettavissa.
Löydetty auto josta tehty viisi polkuautoa.
Löydetty mammutin luuranko, josta koottu tuntematon suurehko nisäkäs. Nisäkäs kadonnut, poissaolo tarkistettavissa.
Löydetty vuori josta lapioitu kukkula.
Löydetty pieni paikallinen jumala, josta tehty kansainvälinen epäjumala.
Löydetty luoti, jonka matka katkaistu lihankappaleeseen.
Löydetty pajukosta miestenlehti, josta sutattu lasten aavikkokirja.
Löydetty metsäpalo, josta rajattu nuotio.
Löydetty sademetsän hierarkia, joka käännetty nurinpäin. Harpyija kaivettavissa maasta.
Löydetty vähäinen, josta tehty paljo.
Löydetty vankiselli, josta tehty julkinen tila: avain kopioitu ja jaettu kaupunkilaisille.
Löydetty saapas, josta tehty lasten saappaat.
Löydetty pistooli, joka sulatettu ja josta tehty toimiva tykki sisällissotasimulaatioon. Tykki noudettavissa.
Löydetty osien välinen yhteys, joka katkaistu.
Löydetty kasvuston alta kouluratsastuskenttä, joka varmennettu iäkkäillä hevosilla. Kentästä tekeillä luonnonniitty.
Löydetty maakunta, jolle tehty rakennemuutos.
Löydetty runo, josta tehty proosaa, proosa myyty, tuotto noudettavissa.
Löydetty temppeli, josta tehty avaimenperä, avaimenperään kytketty temppelin avain.
Löydetty peilikaukoputki, jolla löydetty taivaankappale. Kaukoputki hukattu.
Löydetty metallinpaljastin, josta tehty pelivälineeksi naamioitu veitsi.
Löydetty työtön josta tehty työläinen, josta tehty osastonjohtaja, joka työnnetty eläkeputkeen.
Löydetty onnettomuuden aiheuttaja, oikeasta paikasta väärään paikkaan siirretty tulppa.

”Elliot Lasherilla oli film noir –kasvot. Hänen piirteensä olivat terävärajaiset, hänen tukkansa oli hajustettu jollakin öljyisellä aineella. Minulla oli merkillinen tunne, että nuo miehet ikävöivät mustavalkoisuutta, että heidän kaipaustaan hallitsivat värittömät arvot, sodanjälkeisen urbaaniharmauden henkilökohtaiset äärimmäisyydet. ” Don DeLillo: Valkoinen kohina, suom. Helene Kortekallio.

Ihmeparantaja tekee pyörätuolikauppaa. Tekojäsenkauppaa. Lämmittää mökkiä kainalosauvoilla. Hänellä on vyötäisillään kulunut mittanauha, jolla on todistettu sadat parantumiset. Laatikoittain silmälaseja, kuulokojeita, nikotiinipurukumia, Viagraa, Tenoxia, opiaatteja, hyvän elämän oppaita, levykokoelmia, lenkkitossuja, vieraslistoja, olkatoppauksia.
Hän saa rikastuneelta kauniin köyhyyden ja ruman vaimon.
Hän näyttää röntgenkuvasta luotia aivoissa. Infrapunakuvasta hän osoittaa riivaajahengen. Pornokuvasta hymyilevän tyttärensä. Rakastamiaan ei ihmeparantaja halua enää parantaa.

Janne Porkka varastoi ylimääräistä energiaansa suuriin jousiin, joita hän on virittänyt takapihalleen. Hän uskoo aikansa vielä koittavan. Porkan kuistilla on Maria Drockilan kynttilä Saija Palinin muotoilemassa savijalassa. Sielunkynttilä, joka pitää tuulessakin rauhansa. Muinainen elämänliekki joka lepattaa tyvenessä. Kun puhelin lakkaa soimasta, tarvitaan avointa sydäntä, sielun paljautta taitoineen ja tietoineen. Porkalle nudismi on julkisten ihmisten piilossa tapahtuvaa alastomuutta, joka ei, niin kuin Porkka on kirjoittanut, häpeä lehdistöä mutta tarvitsee lehvästöä. Pukeutuminen on ruumiin- ja sielunosien luonnollisten painotusten muuttamista peittämällä, kirjoittaa Porkka. Porkan kuistilla savuaa Maria Drockilan kynttilä Saija Palinin muotoilemassa savijalassa. Poltettavaa riittää nyt läpi vuoden, kun Drockila on alkanut siirtää tänne varastoaan.

Peter Franzen
Anna Abreu

En tiedä oletko havainnut tätä, mutta Intian liikenteessä, kaiken päättymättömän törmäilyn keskellä on paljon sammutettuja autoja. Ne eivät, niin kuin voisi ajatella, muodosta sumppuja, vaan liikkuvat sujuvasti muiden mukana. Oletko kokeillut painaa äänitorvea öisellä parkkialueella? Tienoo on heti tööttäystä täynnä. Rakastua palavasti? Kirjoittaa runoa niin ettei se heti olisi valmis ja vanha? Autokorjaamo on Intiassa ihmeellinen bisnes. Mekaanikot korjaavat ensimmäisen osan, joka heille sattuu mieleen. Sen jälkeen vain ajoon. Ei ole epätavallista että viiden tien ja kahden polun risteyksessä ei ole ainuttakaan kunnossa olevaa kulkuneuvoa. Mutta kaikilta ei puutu koskaan samaa osaa. Kerjääminenkin, josta usein puhutaan, on erilaista kuin olin kuvitellut. Ikkunaan koputellaan ja työnnetään naamaa joka välissä, ja kuhina on sen kaltaista, että yleensä niissä tilanteissa jää voitolle. Auton lattialta löytyy seteleitä.

Kun tyyntä on jatkunut kauan ja masennus levinnyt purjehtijoista kaikkialle kaupunkiin, käynnistetään tuulipuiston voimalat – sähköllä.
Ja kun lavat alkavat jälleen pyöriä,
on kuin monet pienet hankkeet virkistyisivät.
Pariskunta nähdään kävelevän aallonmurtajalla
hatuistaan kiinni pitäen.

Pääsiäisen alusviikolla karitsa vapauttaa sulonsa ja pehmeytensä. Ilman paistiajatusta ei isäntä katsoisi sitä hetkeäkään. Nyt se otetaan syliin, tunnustellaan sen nälkää. Niin hellii isäntä viinalla ruumistaan. Jeesuskin kuvataan kauniina kultakutrina vain siksi että tarinan loppu on tiedossa. Jeesus, siinä punaisessa huoneessa, jonne löydän vain lainehtivimmassa humalassa. Paistit ovat kauniita ja selkeitä, siinä huoneessa, pöydällä emäkseltä tuoksuvia. Veri on puhdasta ja sillä voi pestä kätensä ja haavansa. Apinat valvovat banaaneissaan.

Pioneer-10-luotain matkaa kohti Härän tähdistöä. Pioneer-10-luotain jatkaa matkaansa kohti Härän tähdistöä. Pioneer-10-luotaimen matka kohti Härän tähdistöä jatkuu. Yhäkin Pioneer-10-luotain matkustaa kohti Härän tähdistöä. Härän tähdistöön kohdistuva matka jatkuu Pioneer-10-luotaimella.Pioneer-10 luotain ja Härän tähdistö saavuttavat vähä vähältä toisiaan. Pioneer-10 luotain on vieläkin Härän tähdistö-matkallaan. Ensimmäisen tähtensä, Ros 248:n, Pioneer-10 ohittaa noin yhdeksänkymmenen tuhannen vuoden kuluttua. Pioneer-10-luotain matkaa kohti Härän tähdistöä. Pioneer-10-luotain jatkaa matkaansa kohti Härän tähdistöä. Pioneer-10-luotaimen matka kohti Härän tähdistöä jatkuu. Yhäkin Pioneer-10-luotain matkustaa kohti Härän tähdistöä. Härän tähdistöön kohdistuva matka jatkuu Pioneer-10-luotaimella. Pioneer-10 luotain ja Härän tähdistö saavuttavat vähä vähältä toisiaan. Pioneer-10 luotain on vieläkin Härän tähdistö-matkallaan. Härän tähdistöön kuuluvan Aldebaranin se ohittaa noin kahden miljoonan vuoden kuluttua. Pioneer-10-luotain matkaa kohti Härän tähdistöä. Pioneer-10-luotain jatkaa matkaansa kohti Härän tähdistöä. Pioneer-10-luotaimen matka kohti Härän tähdistöä jatkuu. Yhäkin Pioneer-10-luotain matkustaa kohti Härän tähdistöä. Härän tähdistöön kohdistuva matka jatkuu Pioneer-10-luotaimella. Pioneer-10 luotain ja Härän tähdistö saavuttavat vähä vähältä toisiaan. Pioneer-10 luotain on vieläkin Härän tähdistö-matkallaan.

Kaikista koskaan tehdyistä Rolls Royceista 70 % on vielä liikenteessä. (Ei kuvia).
Tämä tieto saa kenet tahansa hetkessä vanhaksi. Tämä tieto tekee avantgardesta rahvaan hupia. Tämä katkera tieto saa ajattelemaan rahan ja terveyden hienostunutta liittoa. Tämä tieto viestii, että ihmissuku on vain määräaikansa maan päällä.

*

Suomalainen nainen elää varsinaisen elämänsä vanhuksena. Autoja, joilla hän miehensä kanssa lomaili, ei näy enää liikenteessä. Ja kaikki mitä vahingossa muistelee, muuttuu. Linnut muuttuvat, lentävät sähköikkunoista sisään ja vastakkaisista ulos.

"Muista että ostat elämäsi joka päivä rahalla. Muista että jokainen ostosi on ryöstö.

Kun menet kotiisi, muista että olet ryöstänyt etuoikeuden asua turvallisessa rakennuksessa, keittää ruokaa, käyttää sähkövaloa, maata vuoteessa, lukea romaania.

Muista että teet rikoksen joka tunti. Muista että surmaat ihmisen aamulla ja illalla.

Muista tämä kun nostat voitot ja voittojen jälkeen vielä kerran voitot. Raha ei putoa sinulle ilmasta.

Nostele haarukallasi salaattia ja huuhtele suusi aurinkoisen Andalusian viinillä. Muista että siinä viinissä on verta. Muista koko ajan että olet murhaaja.

Muista että kannatat järjestelmää. Muista että syöt suoraan toista ihmistä. Tänään syöt lapsen raajat, huomenna rintakehän. Muista että sinun vuoksesi monien tulee kuolla.

Muista että olet teurastaja. Muista että syöt ihmislihaa.

Muista tämä."

- Paasilinnan Erno

Puolustaja istui sosiaalitoimiston kahdella penkillä koko aamupäivän.
Vuoronumerotaulusta näkyi omiin kolisseet maalit.
pelkistetty telkkä
vapaa vakaa kana

Tietämätön pitää mammutin miniatyyreja keskikokoisina, lähes huomaamattomina. Todellisuudessa ne ovat hyvin pieniä ja vain mikroskoopilla ihailtavissa. Lähes solvaavia.
Surullista on muistaa: mammutit eivät olleet niin kuin kärpäset, loputtomasti läpsittävissä.

Erittelin Audin käyntiääntä koko iltapäivän. Keskittymällä sain voimakkaimmat, terveet ja itsestään selvät äänet kuulumattomiin. Etenin pienimpiä kohti. Osa osalta lähestyin tutkimatonta sisintä. Silloin näin sen kirkkain silmin. Näytti laihuudessaan himojen kaikkien se täyttämältä; jo monen elämän se katkeroitti. Nyt moinen ratki kammottava muoto mua tuskastutti pelon painein, kunnes menetin toivoni tuo ääni ymmärtää. Ja niin kuin voittoon tottuneelle ehtii häviön aika: kaikki ajatukset vain ahdistus ja vaikertelu täytti, - niin kautta pedon rauhattoman kävi minulle: verkkaan lähestyen kohti, se minut työnsi paikkaan päivättömään. Alemmas näin kun jouduin yhä, miehen näin, jolta pitkä vaitiolo kielen mykäksi näytti kangistaneen. Hänet kun suuressa näin erämaassa, huusin: ”minua armahda, ken lietkin, varjo tai ihminen!” – Hän vastauksen antoi: ”En ihminen; jo olin.”

Rakastan: rahaa Vihaan: kuolemaa
Rakastan: nauttia Vihaan: kärsiä
Rakastan: uskoa Vihaan: pelkoa
Rakastan: Jumalaa Vihaan: Saatanaa
Kuolemaa: vihaan. Rahaa: rakastan.

x 4

Uusittava katto. Sotahuhu. Kaikki lattiat. Haaksirikkoutunut tavara. Teinikulku. Tehtävä sisäikkuna. Järeän laivapuun hankinta. Suon otto yksityiseksi niityksi. Rakennettava latoon tiilikatto. Suoritettava olkimäärän mittaus. Pahantekijän hautaus. Asennettava höyrylämmitys. Aiturin länget. Aarreuskomus. Erämaa-termi. Paikattava hellan sokkelin halkeamat. Kesähaudat. Rakennettava ansapolku talon ympärille. Poistettava vanerit sisäkatoista. Poistettava aseenkantama mittana. Yhteismetsän nautinta. Arviorupla. Avattava huoneitten välinen ovi.

Se ei ole muuttanut tapojaan 180 miljoonaan vuoteen. Se istuu keskuudessamme Stockmannin terassilla Svenska Teaternia vastapäätä ja aterioi eläinradan päältä: kaksosten päältä kiveksiä ja munuaisia, leijonan päältä afrikkalaisen viikunan, neitsyen päältä poikimattoman sian kohdun.
Illalla se nielee kiviä palatakseen syviin vesiin. Se on täällä erityisestä syystä. Se odottaa viulukoteloiden kasvavan. Nuottitelineiden nousevan.

Hän ravisti harteiltaan vuosikymmenten murheen. Kiivastui. Sortui kuin vuori saarnan painosta. Lankesi kuraan. Heittäytyi roihuun. Paiskautui romujen sekaan. Hän kävi tuulen kuljettamien kappaleiden joukkoon. Häntä hymyilytti. Häntä itketti. Hän riemastui ja täyttyi kuin lauluun pullistuva lintu. Hän oli muovailtava ja ravitseva niin kuin taikina joka valaisee leipurin kasvot. Taikina joka kohoaa kaikkien kansojen yläpuolelle. Tummakuorinen leipä jota myydään maailman valona. Hän alkoi nauraa. Hän tuli surulliseksi. Epäileväksi. Surulliseksi kuin sateenpainoinen viitta. Ja kun hän nauroi, vyönsolki viilsi hänen vatsansa. Lainkirjain löi hänen reisiinsä. Hän kävi välinpitämättömäksi. Epäileväksi. Täyteen uskoa. Hän oli sitkeä kuin ojennusnuora joka viritetään pallopeliä varten. Heinäsirkka Johanneksen vatsassa. Laintaulu syvällä autotehtaan alla. Hän tuli vihaiseksi. Alakuloiseksi. Tarmokkaaksi. Hän katkesi kuin hopealanka ja niin kuin ammennuspyörä hän putosi kaivoon. Hän oli muuli joka kantoi vastasyntyneen virran yli. Niin kirjanoppinut. Niin palava detaljeissaan. Ja hänen merkillinen sanansa valaisi sovittamattomien ilmaisujen välejä. Valaisi kuin sylilapsi metsätien. Hän ravisti harteiltaan vuosikymmenten murheen. Ja hän oli tyhjä, kuiva ja luinen kuin punaisen meren pohja. Hän palaisi jälkiä jättämättä.

Kun näkee hylätyn auton ikkunat huurussa, tietää mitä siellä on sisällä. Hanskat kannattaa vetää käteen jo kotona. Hiljainen napakka koputus kuin kuiskaus. Isokin asunnoton saattaa olla niin heikossa kunnossa että sen hakkaa helposti. Tyttöystävältä sukkahousu ja siihen kasipallo sisään. Rappuun pääsee kun painelee kuluneimpia painikkeita. Hammasta saa vetää kuin ankkurin köyttä, koko voimallaan. Tuuletusritilän päällä on lämmintä nukkua. Pakkasyönä voi touhuta niin kauan, ettei siinä paljoa ritilän päälle jää. Tähti vaan syttyy taivaalle. Joskus voi kerätä niitä pakettiautolla roskalaatikoista ja viedä mökkeilemään. Kaverit odottavat pulloineen ja polttimineen. Kamera kuvaa niin kuin asiat ovat. Kansion nimi kannattaa valita tarkkaan. Näyttö valaisee kasvot kuin taskulamppu. Ja vaikka iltojen pidetessä kaikki on pian yhtä yötä ja uni koko päivän kestoinen, käy aina jokin virtaus, joka liikauttaa säkkiä joen pohjassa. Metri kerrallaan se lähtee täältä.

Kun blondi tiputti kypäränsä, se jäi heti kiinni. Auringossa samaa olisi kutsuttu naamioitumiseksi. Nyt hiukset ovat täytteenä polkupyörän penkissä. Yhtä väsynyt on vitsi siitä, miten se pantiin haukkaamaan hehkulamppua ja juotettiin olutta päälle. Sinä yönä koiratkin olivat hiljaa. Niin niitä kusetti. Polkupyörä pantiin sihdiksi kaitaan, mutta vuolaaseen virtaan jossa pojat kylpivät. Ämpärin ja hansikkaat se päästi läpi, mutta isommat kappaleet siihen jäi. Joutsenkin kerran.

kaikkien huomattavimpien tiedonalojen tärkeimpien aiheiden ja tapahtumien esittely objektiivinen ja tasapainoinen kilpailevien mielipiteiden tarkastelu jatkuva tarkistus uusia painoksia varten huomattavien ja kuuluisien elävien henkilöiden mukaanotto selkeä elävä ja yleistajuinen tyyli kirjallisuusluettelot tärkeimpien runojen yhteydessä runsas kuva-aineisto kestävä sidos houkutteleva ja helppolukuinen typografia

Lammas saa taudin, joutuu salaman paistamaksi, putoaa jyrkänteeltä,
eikä mikään maailmassa muutu.
Identtinen keho on sitä aina lähellä.

Skorpioni pysähtyy vauhdikkaaseen asentoon, kuukaudeksi.
Terraariota voi kokeilla sillä välin siivota.
Pistos ei ole ampiaista myrkyllisempi. Pistämättömyys
sattuu enemmän.

Nopan voi painottaa siten, että pelaaminen on jatkuvasti voitollista
tai vastaavasti siten, että se pysyy häviöllisenä.
Huonoilla kengillä petaa itselleen siveän illan. Baaritiski
murtuu nojatessa kuin laiturin kaide.
Jokin äkkirikastuneessa oli nähtävissä jo kasvuikäisenä, huolettomuus,
tarkkuus huvissa.

Käyntiäänen runoutta.

Toivonsa menettämistä kuvataan hylätyllä kiväärillä.
On lakattu uskomasta, että ennen pitkää jälkien päällä olisi lihaa.
On saatu summittaisella laukauksella merkittävä saalis.
Yhtä lailla toivottomuutta kuvastaa heitteille jätetty uistinlipas, jossa
kalan kuvajaiset maatuvat tasatahtia ympäristönsä kanssa.

Kun tutkimusmatkailija katoaa viidakkoon, tarvitaan kolmen etsintäpartion henget,
yhteensä 36 ihmisen elämä, jotta hetkeksi hyväksyttäisiin, että kultakaupunki on kuoleman rajan takana.

Elin luonteeni mukaisen elämän.
Olin ystävällinen auto, jossa oli kohtuullinen määrä bensiiniä.
Sydämentahdistimeni kävi moottorin varaosasta.
Olin osa suurta hanketta,
viimeistä sukupolvea jonka oli syytä kuolla.
Kerrotaan että näytimme alakuloisilta nuorempiemme seurassa.
Syvennyimme murheelliseen lihaan,
joka oli ympärillämme teimme mitä tahansa,
joka raportoi jäännöksettömästi kaiken minkä halusimme salata.
Suuri epäselvä tahto, jonka haavoista joimme,
jonka virheitä, kuten luomia ja kohtuullisia arpia palvoimme.
Annoimme sen auringolle, savukkeille ja alkoholille,
ja omiemme seurassa kestimme halveksunnan.
Toistemme seurassa kestimme nautinnon.
Elin luonteeni mukaisen elämän.
Olin ana-digi kello, jolla ei valloita naista,
mutta pariston verran olemassaoloa.
Etsin ystävällisen pikkutien ja säyseän liftarin
joka kantoi pohkeessaan kahden kuukauden kuolemantautia.
Kun ajoin mutkasta rotkoon,
kaikki tallennettu tieto minusta vanhentui.
Olin viimeiseen asti ruumiini mukana, uskollisin kaikista.

Maaseudulla ajellessa, vaikka joki lakkaa väliin näkymästä, on mielialassa sopivaa sitovuutta. Mutkien rytmi on pyöreä ja kesto vakio. Havainnot taloista, pihatöistä ja kotieläimistä tasapituisia ja kaikin tavoin riittäviä. Legaton synty ajoitetaan usein Ranskan vallankumouksen aikoihin. Väkijoukkoja. Jalkoja joiden jatkuvuutta ei uhkaa mikään uusi aate. Moniminuuttisia, kokonaisiksi rakennuksiksi hitaasti paljastuvia melodioita, kokonaisiksi maailmanselityksiksi verkkaan itsensä paljastavia naisia.

Hirvi jonka sydämessä on luoti,
kulkee vielä pihan poikki.

Sanat valaisevat näkymätöntä.

*

Vuoristoradan näkymätön vuori sortui.
Neljätoista loukkaantui,
joista kolme vakavasti.

Sanat kannattelevat näkymätöntä.

Kun Anna menee ostoksille, väki häädetään ulos ja kauppa suljetaan. Niin Anna saa ostaa rauhassa. Kun Anna ajaa autoa, moottoritie on kuuma, tyhjä ja täynnä pakokaasua. Anna on siellä mistä on juuri lähdetty tai minne ollaan kohta tulossa. Niin soitetaan autoradiossa. Kun Anna lentää, yläilmojen väki käsketään maahan ja pilvet puhkotaan. Anna on kahden kesken aurinkonsa kanssa. Hän pitää luomet ylhäällä, jotta valo kertyisi silmiin ja hän on pimeässä kuin todellinen kirottu. Kun Anna haluaisi lentää päin pilvenpiirtäjää, se on luhistettu hänen edestään, mutta Anna haluaakin: rakkautta! Sinkkujen saarella hän seuraa salskeiden kundien rivistöä kaukaa, kiikarilla. Rannat on tärvelty turvalliseksi tankkerillisella raskasta polttoöljyä. Hänen valintaansa pidetään hyvänä, aikakauteen sopivana.

”Mitä taitavampi olen luomaan maailmasta miniatyyrin, sitä enemmän teen siitä omani. Mutta samalla on ymmärrettävä, että miniatyyrissä merkitykset tiivistyvät ja rikastuvat. ”

– Gaston Bachelard: Tilan poetiikka (1957), suom. Tarja Roinila.

HUKKA JA KYYHKY

Pussihukka on piiloutuva eläin. Sitä ei näe helposti metsässä, tuntee vain jonkun tuijottavan.
Se ei käy ihmisen kimppuun, mutta karja kannattaa siltä suojata.
Toisaalta varoitus on tarpeeton. Pussihukka ei elä enää maanpäällä. Ihminen on tappanut kaikki Pussihukat.
Ja olemattoman näkeminen on useimmiten merkki mielenvikaisuudesta.

Muuttokyyhky on Pohjois-Amerikan runsaslukuisin lintu. Kolmesta viiteen miljardia yksilöä. Yhdessä parvessa saattaa olla satamiljoonaa kyyhkystä ja niiden ylilento peittää auringon valon.
Äkillisessä pimeydessä niiden surumielinen mölyävä ääntely on erikoinen elämys.
Toisaalta tieto on tarpeeton. Muuttokyyhkyjä ei ole jäljellä enää miljoonaakaan, tai yhtä ainoaa.
Ihminen on tappanut kaikki muuttokyyhkyt.
Ja olemattoman näkeminen on useimmiten merkki mielenvikaisuudesta.

Kaivoksen maanpäälliset rakennukset ovat muuten: nostotorni, murskaamo, kaivostupa, voimakeskus, rikastamo, korjaamo, tarvikevarasto ja konttori.

Oli vaikeaa, lähes sietämätöntä seurata miten hän puki itsensä iloiseksi ja poistui kohti pettymystä.
Miten hän rakensi itseensä vihan ja aivan kohta joutui katumaan. Miten hän ennen vieraiden tuloa etsi rakkauden kaikista hyvistä muistoistaan, mutta heidän lähtiessä huusi katkeruuttaan.
Jotkut kaltaiseni miehet sulkeutuvat autotalliin.
Vuoden 90 Nissan Sunnya on varottu ja pidetty hyvänä,
on kuin aina olisi ostopäivä,
liikenteessä se saa vastaantulijan purskahtamaan itkuun.

Ampujan laulu

Tappava luoti muuttaa myös uhrin luodiksi joka osuu omaisten rintaan. Murehdin heidän kanssaan luodin sattumanvaraisuutta, kaikkea mitä minusta olisi voinut tulla.

Unensaantia vaikeuttavia tekijöitä

Kutina, joka on muistutus saavuttamattomista tai vaikeasti saavutettavista paikoista.
Tyyny, joka lämpenee nopeammin kuin pää väsyy.
Autot ja mopot, jotka muuttuvat kuulumattomista kaukaisiksi
ja taas kuulumattomiksi niin kuin loukkaukset jotka muuttuvat käsitellyistä polttaviksi ja jälleen käsitellyiksi.
Laukaukset.
Käsittelyt, jotka suoritettuaan tehtävänsä jatkuvat, kapulakielisinä, merkillisen mitään merkitsevinä.
Kaksi eri jännitteistä johdinta, jotka koskettelevat toisiaan.
Työkalujen ja töiden, öiden yhdistäminen toisiinsa.
Kuolevaisuuden hyväksyminen.
Henkilöiden rajautuminen, niiden löydökset, henkilöiden kunnioitettava asiantuntemus.
Tyhmyrin puheenparsi joka kaappaa monisyisemmät mielteet.
Varas, joka liikkuu tai puhuu aina kun kääntää kylkeä.
Unensaantia vaikeuttavat tekijät.
Laturi, laturin ääni äänistä pohjimmaisena.
Laiturin irtoaminen.

Nainen, joka ei omenansyönniltä kuullut lähestyvää aurausautoa.
Myöhemmin hän leikkautti myös jalkansa.
Hän kulkeutuu hyvin syrjäiselle seudulle, josta on äskettäin lähtenyt paljon väkeä.

Kun ex-vaimon kuvan tapaa seuranhakupalstalla, ensin vihlaisee,
sitten valtaa sääli. Ilme on niin harvinainen, ettei sitä muista nähneensä. Sattumalta taltioitu hetki väliaikaisesta tai tyystin kuvitteellisesta identiteetistä.
Miten kaukaa kaiken joutuu taas aloittamaan.

*

En moiti kirjallista elämää, kirjallisia tekoja, kirjallista tapaa olla ihmisten kanssa, mutta moitin kärttyistä vanhusta joka lopetti pelkäämästä liian myöhään.

Sisko vakuuttui. Äiti tyrmistyi ja kivettyi. Isä helpottui.
Mitä tapahtui?
Eno tuli autotallista kädessään rikkinäinen moottorinosa.
Sisko kaatoi kahvia. Äiti kieltäytyi. Eno sotki kupin. Isä kuului takapihalta.
Mikä piti jännitettä yllä?
Koira riemastui ja juoksi talon ympäri.
Koristevadelma pysyi näennäisesti sille rajatulla paikallaan,
mutta oli kopioinut itsensä kompostin taakse.
Mikä piti jännitettä yllä?
Koira löysi kaivon keskeltä nurmea, mutta kukaan ei kuunnellut.
Äiti poisti yksitellen jokaisen liikkeensä äänen.
Isä lisäsi ne omiinsa.
Eno olisi vielä viikon.

”Ääntäkään ei kuulu, ei murahdusta, ei ulvahdusta; tärkein elämän ääni täällä on sihahdus.”
– Herman Melville: Lumotut saaret (suom. Antero Tiusanen)

Kiusatun laulu

Kyhmyjoutsen olisi siro lintu,
jos sen ympäristö kasvaisi nelinkertaiseksi.
Enson taloa ihailtaisiin
jos se ainoana selviäisi ilmaiskusta.
Vaikka joka sunnuntai rukoilen sotaa,
nousevat aamut siisteinä ja puuhakkaina.
Onneksi kaikki menestys päättyy katkeraan itkuun.
Näen loukkausten kuin syövän kasvavan lahjakkaiden sieluissa,
bakteereiden leviävän kylmissä, kosteissa kättelyissä
ja katkeran kiiman nakertavan parisuhteita.
Onneksi kuoleman valtakunta on kaunis niille joita se on kutsunut.
Onneksi se joka suo minulle lämpimän turvan on toisille painajainen.
Onneksi jokaisen lapsen naurussa on sama iva
kuin on sillä joksi hän on tuleva.
Onneksi jokaisen lapsen itkussa sama kauhu
kuin on silloin kun pelot käyvät toteen.
Onneksi lastenvaunu on vaaleanpunainen, kyhmyjoutsen kuin
täyteen puhallettu härän rakko.
Onneksi kohteliaisuus erottaa meidät toisistamme kuin kuolema,
ja Enson talon katolla palaa orjan soihtu.
Onneksi on pornon valtameri, jota joulukala ui verta haukkoen.
Vaikka joka sunnuntai rukoilen sotaa,
kiitän kaikkia hassuja lahjoja, jotka tekevät ihmisestä muiden valtiaan.

HAMPAATTOMAT

Keskusta, OAJ täysin, LuPo myös HiHin käsittelyssä,
Lehdistöneuvosto, poliisi ja oikeuslaitos, MTK, Norton
virustorjuntaohjelma, YK, Tiedeyhteisö jo pitkään,
Tekijänoikeuksien valvontakeskus, rauhanliike,
tilintarkastus täysin, palkansaajapuoli, Williams Ferrarien
ylivoiman edessä, Tulli, kunta, Trulli, muotoilu, vetoketju,
viihdefilmi, tattoo-mies, ylä- ja alaleuka, reaalipolitiikka,
muikun suu.

”Ihmisen taipumus yliarvioida kysymystä, missä hän on, on peräisin paimentolaisajalta, jolloin oli painettava mieleen laidunpaikat.”
– Robert Musil: Mies vailla ominaisuuksia, suom. Kristiina Kivivuori

”En valvo tahdosta (niin kuin kansalainen, jonka asiat ovat kunnossa), valvon maanpäällisen rakkauden epätoivosta.”
– Risto Ahti: Narkissos talvella (1982)

Eräänä päivänä mies ampuu koiransa ja itsensä. Eikö hän tiennyt virkeistä kahdeksantuntisista kannustavien työkavereiden seurassa? Eikö hän tiennyt miltä tuntuu kun on pöytävaraus lauantai-illaksi? Kun odotuttaa kaunista naista hotellin aulassa?
Jos hän oli työtön, rahaton tai toisinajattelija, miksei hän ryöstänyt pankkia ja matkustanut yhdeksi illaksi aurinkoon? Ostanut raikasta kookospähkinään tehtyä drinkkiä, miksei hän ostanut Brasilian sataa kauneinta naista? Vuokrannut Mercedestä, nahkaratin kosketusta, hierovaa moottorinääntä, kirjallista seuraa, miksi ei kymmentä koskettavinta säettä? Miksei hän maannut aurinkotuolissa ja ampunut lintua taivaalta, kampittanut pikkupoikaa ja varastanut hänen äitiään? Eikö hän tiennyt että on tekoja joiden jälkeen ihminen lakkaa pelkäämästä? Jonka jälkeen hän voi käyttää kaikkia kykyjään, eikä pelko kahlitse häntä? Miksei hän mennyt plastiikkakirurgille ja muuttanut loppuiäkseen ikuiseen onneen? Eikö hän tiennyt miten onnelliseksi tekevät lääke ja huume? Eikö hän tiennyt että ei ole masennuta ja krapulaa? Eikö hän tiennyt että on olemassa Jumala? Luuliko hän arvaavansa onnen arvaamattomuuden? Eikö hän tiennyt että ihmisen saa leijumaan puolen metrin korkeuteen? Eikö hän tiennyt Emmylou Harrisista? Eikö hän tiennyt miehestä joka halusi junan alle, mutta ensin ajettuaan sillä maailman ääriin? Eikö hän tiennyt niistä vapauttavasti säkeistä jotka mies kirjoitti ravintolavaunussa? Niistä maisemista? Alkoholista? Lihallisesta rakkaudesta jota löytyi kaikkiin tarpeisiin joka vaunusta? Eikö hän tiennyt yhä uusista hienovaraisista onnentiloista joita jokainen uusi raja synnytti? Eikö hän tiennyt että mies halusi junan alle luettuaan listan elämän ihanimmista asioista?

”Joustavan kepeyden vastakohta, kömpelyys ja kankeus, johtuu usein siitä, että ihmiset rasituksekseen ajattelevat liian paljon itseään, ja kömpelyys yhä vain lisääntyy, kuten tunnettua, mitä enemmän huomio kiinnitetään omaan henkilöön.”

– Yrjö Hirn: Esteettinen elämä (1914)

Tehtiin kolme suunnitelmaa: 1. Jätetään temppeli paikalleen, mutta rakennetaan sen päälle kupoli. 2. Nostetaan temppeli jonkinlaisella hydraulisella nostimella kokonaisena ylemmäs. 3. Sahataan temppeli palasiksi, siirretään palat ylängölle ja kootaan temppeli mahdollisimman alkuperäisen kaltaiseksi.

Sahaamme Abu Simbelin temppeliä
tuhanteen palaan sahaamme Abu Simbelin temppeliä
olemme sahaajia Amerikasta,
sahaajia Afrikasta, sahan mestareita Suomesta

Monumentit leikataan kolmeen tuhanteen 20-tonniseen palaan. Työ alkoi 1964 ja kestää neljä vuotta. Koska uusi sijaintipaikka on tasamaata, on tehtävä keinotekoiset vuoret temppelien taustaksi - tähän tarvitsemme modernia betonitekniikkaa.

Siirrämme Abu Simbelin temppeliä
tuhannessa osassa siirrämme Abu Simbelin temppeliä
ennen Assuanin suurpadon valmistumista
suurta tuhotulvaa,
ennen kuoleman ensivoimien kosketusta

Luovutin DVD-kiistassa. Se tapahtui kotiolosuhteet huomioon ottaen hyvin akustoidussa huoneessa. Pimeässä. Piikkituolissa. Jääpala suussa. Eristetyssä tilassa jossa oli helppo antautua uskolle, toivolle ja rakkaudelle, kaikille kolmelle joita hifiharrastus edellyttää.

On ehdottomasti elokuu.

Ahvenet katsovat yksinäisen miehen tuulilasista sisään.

Pilotti lentää kohti eläkettään.

Auto pölläyttää harmittoman ukkospilven.

Leski ajaa tandempyörää.

Liikennevalot kysyvät: jatkatko vai palaatko?

Naapuri nostaa painavaa pyykkiä.

On ehdottomasti elokuu.

Kahvi on pohjaan palanutta ja hyvää.

Sadetta kestää koko Mannerheimintien.

Metsässä matkustaa hyttynen.

Laituri karkaa.

Liikennevalot kysyvät: jatkatko vai palaatko?

Nainen kantaa pakettia, lihaa vai kalaa?

Mies kantaa pakettia, lihaa vai kalaa?

On ehdottomasti elokuu.

Roikka kompastuttaa sepelillä.

Pimeässä kaikki mitä ei valaista on hirveä.

Kesän jatkuessa pellon ääni ohenee.

Kirjastossa kuiskimista, leikki että olisi salaisuuksia.

Kahvilassa on riittävän kiireistä odotella.

Kun naidaan, muulin korvat räpsivät.

Liikennnevalot kysyvät: jatkatko vai palaatko?

Polkupyörä on niin harva.

Näitä ei kirjoiteta nekrologiin, vaimoa, lapsia, huolenpitoa.

Taksi vie viimeisen valonaran lastinsa kaupungista.

On ehdottomasti elokuu.

Hautajaisista tuodaan kakkua. Laatikosta annetaan ruokalusikka.

Louhikko kuivuu.

Lompakossa juuri nyt vanhentuva paperi.

Suklaakerros irtoaa nautittavasti kuivuneen kakun päältä.

Elämä on mutkikas tie kohti vanhainkotia.

Maantiellä ihminen, kuralätäkkö ja rekka-auto.

Liikennevalot kysyvät: jatkatko vai palaatko?

On ehdottomasti elokuu.

Vauva valaisee sängynalusen.

Kristallikruunu ilmoittaa pommituksen alkamisesta.

Viemärit kohisevat, mutta vatsassa on rauhallista

”Ajoitus on huumorin tärkein osatekijä, mutta myös kauhu ja maailmanloppu perustuvat ajoitukseen.”

– Jaakko Yli-Juonikas: Uudet uhkakuvat (2003)

”Työläästi hahmottuvia, horjuvia ajatuksen raakileita, viime hetkellä oivallettuja todellisia merkityksiä, lukemattomia ideanpilkahduksia jotka eivät ehtineet kehittyä kokonaisnäkemyksen kypsyyteen, valmiiksi kypsyneitä kuvitelmia jotka epätoivon vimmassa hylätään hallitsemattomina, vaikeita valintoja ja torjumisia, tuskallisia poistoja ja lisäyksiä, sanalla sanoen kampia ja rattaita, näyttämövaihdosten välineistöä, tikapuita ja pirunkuoppia, kukonsulkia, punaista maalia ja mustia läiskiä.”

– Edgar Allan Poe: Komposition filosofia, suom. Minna Castren.

Jos Valentinon puvustasi löytyy kissankarva, kohtaat yhteisöllisen naurun: me kaikki pukeudumme huonosti.
Mutta jos hakeudut vaaraan, teollisuusalueille ja alikulkutunneleihin poeettisen kuvan vuoksi ja tulet piestyksi, olet kauhuinesi yksin.
Jos kuva on kirkas, se selkeyttää kuin päivänvalo huoneen, näyttää pölyn ja kissankarvat.

(loitsu 80-luvulta)

hyvä hyvä herran ruoska vie venomin demoni
paha paha ruoskan herra vie venomin demoni
hyvä hyvä herran koira vie venomin demoni
paha paha koiran herra vie venomin demoni

hyvä paha herran ruoska vie venomin demoni
paha hyvä ruoskan herra vie venomin demoni
hyvä paha herran koira vie venomin demoni
paha hyvä koiran herra vie venomin demoni

paha hyvä herran ruoska vie venomin demoni
hyvä paha ruoskan herra vie venomin demoni
paha hyvä herran koira vie venomin demoni
hyvä paha koiran herra vie venomin demoni