torstaina, tammikuuta 07, 2010
Ei se miten ulkonäkömme muuttuu, vaan julkisivujen keskeytymätön peruskorjaus, pintojen iskeytyminen katuun. Ei se miten hidastumme vuosi vuodelta, vaan kyltymätön tarve järjestää maratonjuoksuja kaupungin kaduille, viemäreiden vuolaus. Eikä sekään miten ajatus ei enää kanna vanhaan tapaan, vaan paperilennokin nousu purjekoneeksi, kättelyiden kasvannaiset.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Ei vaiskaan. Ylipäänsä se että joku kirjoittaa ja vielä runoja meille luettavaksi ansaitsee hatun noston ja silleen. Sori törkeyksistä mitä kirjoitin. En o ihan 100 tasapainonen persoona. Väliin tekee vaan mieli purkaa sappea johonkin. Nykyään sitä tapahtuu täällä verkossa. Ja harkitsematta tulee kaikenlaista kirjoiteltua kun on silleen "irti" ja virtuaali todessa.
Arvostan avoimuuttasi. Ja eipä mitään. Kaikkea hyvää sinulle.
Lähetä kommentti