Tuosta nappaa kuva:
hillopurkissa Puuntuhoajan toukka ja Keltalaitasukeltaja.
On käytävä katsomassa kuolemansairasta ja hänen sataa kaluavaa kissaansa.
Polkupyörän läpi näkee järvelle.
Turkistarhaaja uhraa vaimoansa yltiöpäiseen todistukseen:
50 metrin matkalta perse kyllä kestää, katsokaas.
Poliisi epäilee vieressä, pari savuketta.
Sitten tärähtää puhelin taskussa:
maakuopasta nostetaan dieseliä,
jota moni luuli pihakuusen juurakoksi.
Siinä on voimaa kuin pergamentissa, kunhan saa vain käyntiin.
Samanlaisilla nostureilla siirrettiin
Anoppi eläinlääkinnän piiriin.
Lossiin moottoriksi! Ylittää seuraavankin sukupolven.
Herätys:
priimustyttö meilaa Thaimaasta:
”Yritän kyllä öisin nukkua,
mutta kullit eivät hellitä.”
Ei täällä latoa pureta vaan pikkuveli
vain harjoittelee rudimentteja uusilla Premiereillään.
Mies heiluttaa haavia (?) keskellä peltoa:
kunnanlääkärin päivittäisistä tehtävistä syntyy
kevyillä laiminlyönneillä hetkessä huolia.
Luurista voi pitää kiinni jos tuntuu että alkaa upota,
tai sanella vaan niin helvetisti.
Voi, poika ei leiponutkaan sämpylöitä vaan keitti pommia.
Ranskalainen jälkistrukturalistinen filosofia tuli maakuntaan
Isuzun vararenkaan sisässä
ja typerykset antoivat vieriä sen plotikkoon.
Pomminkeitossa pitää olla huolellisempi,
virheitä ei anneta samalla tavalla anteeksi kuin runoilijalle valheita.
Kuka puhuu valheista?
Ei siellä ketään ole,
lapsia vain metsikössä ja pornolehtiä.
Poika ei itkenyt kun juoksi TK:n käytävää vastaan,
silmät vaan valuivat pitkin poskia.