perjantaina, maaliskuuta 04, 2005

ELÄMÄN PIKKUMUNA

Aiskhylosta mukaillen.

Jos olisin vihamielinen ja tietäisin että eläisin enää vain muutaman kuukauden,
ottaisin leijonanpennun sairastalooni kiehnäämään.
Ehtisin kuolla ennen kuin se ottaisi lajityypillisen valtansa ja söisi sukulaiseni, tärvelisi taloni ja omaisuuteni.

Pikkuvauvaa ei aina osaa rakastaa vilpittömin mielin.
Naamanvääntelyissä ja puklauksissa on näkevinään suurta potentiaalia vittumaisuuksiin.
Äiti vetoaa siihen äärimmäisen pieneen todennäköisyyteen ja porsaanreikään, että juuri hänen lapsestaan ei tulisi nulikkaa.
Epäilen että äidin paijaus on enemmän muiden pahaksi kuin lapsen hyväksi:
kätkyeen peittely näyttää muiden riisumiselta ja heidän rikollisen luonteenlaatunsa paljastamiselta.

Pääsiäisenä ei kukaan syö enää nahan makuista lammasta,
vaan karitsaa!
ja vasikkaa syödään lehmän sijasta,
siemeniä kasvien,
ravitsevia ituja
ja mätiä,
elämän pikkumunaa suukaupalla!

Ei kommentteja:

 
Site Meter