Legaton synty ajoittuu jonnekin Ranskan vallankumouksen aikoihin.
Melodiaa otetaan molemmista päistä kiinni ja venytetään katkeamispisteeseen.
Venytetty aika palvelee tavoitetta: tietty germaaninen jylhyys.
Mutta legato ei ole pelkästään horisontaalista kasvamista,
maan päälle levittymistä, vaan pikemminkin pitkä kiitorata korkeuksiin.
Nyt jo niputetaan orkestereita sen mukaan kuinka hyvä legato niillä on.
Tehdään pitkiä laivamatkoja hyvien vihjeiden perusteella. Sen ja sen maailmankolkan legato olisi puhtain, katkeamattomin, lattiaa nostattavin. Pelipöytien ääressä turistaan: Beethovenin lopputöissä on paljon tätä tärkeää pitkää ääntä, joka on nyt Wagnerissa tullut meille kaikille tutuksi. Moniminuuttisia, täydellisiksi rakennettuja, hitaasti hahmonsa paljastavia melodioita löytyy Richard Straussilta ja Mahlerilta.

Arvellaan että legato jatkuisi yhtä pitkään kuin tonaalinen musiikki.