tiistaina, maaliskuuta 15, 2005

kirje Italiasta

Aivan oikein, aurinko on täällä virkistävä, sivistyneitä naisia pyörii harvakseltaan kaikkialla ja Horatiuksen maatilan raunioita on kaivettu esiin Licenzan laaksossa.
Jäin silti miettimään toivomustasi.
Toivot pääseväsi kaupungin melusta, jossa kirjoittaminen on mahdotonta, maaseudun rauhaan. Mutta entä jos maatilan työt ovat sinulle liian raskaita?
Tiesit oikein, taustalla kohoaa Lucretilis – vuori, Pan vieraili siellä Horatiuksen aikana, mutta kahahtaakohan se puskissasi jos makaat täälläkin pitkään ja toistat samaa lykkäämistä?
Sanoisin, että jos sinnikkyytesi ei riitä sivua pidemmälle, ei se riitä pelollakaan.
Jos et pääse täällä vireeseen, minne menisit seuraavaksi?
Oletkohan lopultakaan miettinyt asiaa riittävästi: ehkä et tarvitsekaan Licenzaa, Charentonin kaltereita tai Dostojevskin kulmahuonetta, vaan kunnon rehellisen selkäsaunan?
Toisaalta auttaneekohan sekään.
Joka tapauksessa ajattelen asiasta kutakuinkin näin:
jos ei ole vakuuttanut ainuttakaan sielua yhdeksänvuotiaana, ei sitä yleensä tee yhdeksänkymmenenkään vuoden iässä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettet olisi tervetullut käymään täällä milloin vain sinulle sopii.

Ei kommentteja:

 
Site Meter