NÄPPÄIMISTÖ

Tekstejä laatiessa tietokoneen näppäimistö kuluu tasaisesti. Kun se on kulumisen vuoksi vaihdettava, ei tarvitse harmitella että myös hyväkuntoisia näppäimiä on heitettävä pois.
Tietokonepelien kanssa on toisin. NHL-pelissä aloitukset ja syötöt tehdään c-näppäimellä.
Itselläni se on kulunut aimo kraatteriksi ja muistuttaa poskihammastani ennen edellistä hammaslääkärikäyntiä.
Mutta hyväksyn menetyksen, koska pelaaminen on pyhää. Lähestulkoon.
Pelaamalla en tavoittele sosiaalista tai taloudellista hyötyä. Menestykseni ei tapahdu juurikaan muiden kustannuksella.
On pidettävä puhtaasti hyvänä asiana, että pelaaminen on lisääntynyt. Mutta on varottava: sielunvihollinen ei koskaan pelaa, hänellä ei ole siihen aikaa. Omaksi ihmisekseen tuleminen vaatii kaiken ajan.
Se että emme sulje pelejämme, vaikka hän käyttää pelaamiselta säästyvän ajan omaksi hyödykseen muiden hyötyä vastaan, on pidettävä oikeamielisyyttä lisäävänä tekona. Pyhänä, lähestulkoon. Pelistä on lyhyt matka rakentavampaan esteettiseen maailman. Sielunvihollinen kieltäytyy yhtä lailla Proustista kuin NHL:stä, ellei sitten Proust satu olemaan tenttikirja. Ja ainahan se tietysti on.