Runoilija ei ole runoilija jos hän ei pyri kaikesta toistosta eroon.
Lukkojen sarjatuotanto tekee murtomiehen työstä konttorityötä, yöt toistuvat samanlaisina, saalis on myös yhä yhdenmukaisempaa.
Runoilijalle maksaa yhteiskunta palkkaa poikkeusten tekijänä:
ryöstetyn riemumieli kun hän juoksee aamulla raitille, kertomaan, hämmästelemään ja unelmoimaan.