Liikkuessaan ulkona Buñuel oli aina aseistautunut. Hän rakasti kävelykeppiään, jonka sisällä oli tikari. Hänellä oli useita samanlaisia kävelykeppejä.
Buñuel rakasti kävelyretkiä laajoissa syksyisissä puistoissa kun ilmassa oli nenään pistävää terävyyttä ja hevoskastanjat ja vaahterat loimusivat verenpunaisina.
Tikari kävelykepin sisällä oli erittäin terävä. Se leikkasi siistejä viiltoja, lihaksen kerralla poikki, eikä aukile vuotanut verta hyvään aikaan. Loukkaaja saattoi katsoa pitkään lihansa ytimeen ennen armahtavan veren tulvahdusta.
Mutta ei Buñuelin tikaria tarvitse pelätä. Sen viilto ei satu paljoakaan. Jos päättää hetkeksi olla kammoamatta vierasesinettä ruumiinsa yhtenäisyydessä, ymmärtää että tikarin tavoite on vain erotella, tuoda näkyviksi eroja ja opastaa niiden kunnioittamisessa ja johdattaa niiden kauneuteen.