Kahvia. Hän muistaa kuralammikon ja ohiajavia kuorma-autoja.
Keitin on lämmin, mutta pimeä.
Taskusta tippuu kolikoita.
Hän on pieni poika ja kerää kolikoista reittinsä kirjastolle.
Tuota käytävää, pomon ohi ja esitteiden,
kolmannenkymmenennentoisen ikävuoden.
Lavuaarin muumimukissa tuttu rantapalsta.
Sen rinnettä ylös. Ja mökkiin. Josta on juuri lähdetty.
Sekin että tuoksuja jää. Joskus oli koira. Nainen vessassa.
Portaat alas ja housuja ylös, hissiin.
Sen peilistä jäähallille. Rumpali purkaa tulostaulua.
Fillejä, kun lasia ja rautaa heitetään lavalle. Jääpaloja suussa.
Vai hampaita. Ja miten tuoksuja kantautuu, jos hyväksyy lämpöä,
tahmeutta käsissä. Soiton perässä, tai kun koira on löytänyt
arvoisensa paskapaikan se rauhoittuu ja menee elukaksi, pois.
Sieltäkin on juuri lähdetty.
Keitin on lämmin, mutta tyhjä.
Sekin on toivoa että moni on lähtenyt, palaamatta käväisemään,
Robustan piipahdus kielellä.
Ehkä kraanasta vettä.
Kiwi – nälkä vatsaan.
Patjan läpi lattiaan ja valot pois.
Sama kuin auto ajoi silloin mökkipolkua
lehtien päällä, moottori tuskin käynnissä.
13.57.
Kolme minuuttia.