Olin etsiskellyt kaksi päivää kaupungilla tuloksetta
ja kotiin palatessani näin vasikan auton asuntoni edessä.
Myöhemmin baarissa istuin horatsun viereen tarkoituksella
niin leveästi että sen piti ristiä jalkansa.
Vasikka joka istui horatsua vastapäätä näytti naamaansa.
Viikko tästä eteenpäin hortoilin rannassa
viiden tuhannen euron tukko taskussani.
Hylkäsinkö loogisen ajattelun siksi että halusin pyrkiä ihmistä kohti?
Seuraavalla viikolla kävelin vesisateessa Mannerheimintiellä.
Yöaikana autoja liikkui harvakseltaan. Täysistä autoista selviää nyrkein,
mutta yksinäiset kuskit jotka pysähtyvät ovat vaarallisia.
Kun aloin tekemään virheitä ja vilppiä ihmiset alkoivat luottaa minuun.
Tukeva nippu seteleitä rintataskussa
on parempi henkivakuutus kuin ahne lääkäri.
Nousin helvetillisen pitkät kierreportaat pomon toimistoon.
Sieltä katselimme nostureita, jotka siirsivät pommikonetta laivan kannelle.
Niin korkealta kaikki näytti olevan helposti hoideltavissa.
Sovimme seuraavista töistä, mutta lupailimme toisillemme,
ettemme rupeaisi hätäilemään aikataulujen kanssa.
Iltapäivän vietin Aleksin kahvilassa seuraten salkkumiehiä.
Olen kaivanut ojiakin mutta helpoiten elantoa saa kun kuuntelee ja katselee.
Siihen laittaa kätensä missä raha virtaa. Olen lukenut työtä tehdessäni
lukemattoman määrän maailmankirjallisuuden klassikoita,
opetellut englannin kielen ja auttavasti venäjää. Kuolema ei herätä minussa erityisiä intohimoja, en muista äitiäni.