päivämäärä: toukokuun viides

OLGA
Isä kuoli tasan vuosi sitten, juuri tänä päivänä, toukokuun viidentenä, sinun nimipäivänäsi, Irina. Oli hyvin kylmä, silloin satoi lunta. Minusta tuntui, etten kestä sitä, sinä makasit pyörtyneenä kuin kuollut. Mutta nyt on vuosi mennyt, ja me voimme muistella sitä helposti. Sinulla on jo valkea puku, kasvosi loistavat. (Kello lyö kaksitoista.) Silloinkin kello löi. (Tauko.) Muistan, kun isää saatettiin, soittokunta soitti, hautausmaalla ammuttiin. Hän oli kenraali, prikaatin komentaja, yhtä kaikki oli saattoväkeä vähän. Tosin kyllä satoi. Satoi räntää.
IRINA
Ei pidä muistella.