Kaikkialla missä Jouko Turkka puhuu tai kirjoittaa, tarjotaan tärkeää ensyklopedistista tietoa:

”Siinä on rekkakin. En vuosiin ole katsellut sellaista kuin ohikiitävänä ohivilahtavana kauhuna, härskinä vihollisena. Nyt vasta näen kuinka korkealla istuu rekkakuski: muiden kohtalona yläpuolella kaiken, vaaran, hädän ja pelon. Pitkänmatkan pyöräilijä ei pelkää rekkaa joka sitä hipaise, se imee mukaan, suojelee muilta. Mutta millainen maailmankaikkeus se on: siihen mahtuu pienen paikkakunnan poliisilaitos tai isompi hautakiviveistämö. Kuinka pian sen pakoputken ääreen tuupertuisi jos siinä kyykkisi, pari kaasuttimen hörähdystä ja koipesi oikaiset.” (Selvitys oikeuskanslerille, 1984)