Romaanin käytöstä

Houellebecqin Alkeishiukkaset (1998) on siitä hyvä lukuromaani, että sen lukee tuskatta loppuun.
Se on kehityskertomuksen asuun puettu jokseenkin mielivaltainen läjä kirjoittajaa kiinnostavia ajatuksia.
Se on niitä pulkkislaisia syöttösikoja, jotka sisällyttävät ilman vatsanpuruja itseensä jos jonkinlaista pienoismuotoa. Tässä ja raikkaan kaihtamattomassa asioiden käsittelyssä se muistuttaa Tournieria, mutta ei jalosta pienoismuotojaan samalla tavalla suljetun tyhjentäviksi. Romaani on parhaimmillaan, ja ollut alkuajoistaan asti, kahmaisu plotikosta: monenlaista kiinnostavaa sattuu kouraan: nutipäitä, paristo ja rentukankukka.
Temaattisesti koherenttien tai tarinaa painottavien romaanien lukeminen tuntuu monesti ajanhukalta. Itselläni romaanin lukemisen kuluu tätä nykyä useampi päivä, viikkokin, eikä sellaisia aikoja viitsi olla tekemisissä jonkun spesifin, rajatun muodon parissa. Ellei se sitten kerro jostakin ennen kuulumattoman oleellisesta aiheesta, jonka selväksi tuleminen vaatii laajan ja keskitetyn muodon. Paksun kirjan pitää pystyä hengittämään ja seuraamaan varastamanansa aikana lukijassa tapahtuvien mielenliikkeitten runsautta, muuten siitä muodostuu pienentäjä, harhauttaja ja haaskaaja. Tästä syystä en lue nykyään juuri lainkaan tutkimuskirjallisuutta kannesta kanteen. Ensyklopedian muoto ja lehteilevä lukutapa sopivat minulle parhaiten. Toinen strategiani on se että luen kymmentä romaania samanaikaisesti.


P.S.

Alkeishiukkaset on itse asiassa erittäin kehno esimerkki syöttöpossu-romaanista.
Silti se on minusta sellainen ja vielä hyvä lajissaan.
Aluksi pidin sitä kehnona henkilövetoisena tarinana, jota se henkilövetoisena tarinana onkin. Sitten halusin alkaa ymmärtää kirjailijaa romaanimuotoa tekosyynä käyttävänä ensyklopedistina, joka syystä tai toisesta haluaa tarjota kelansa pursuilevassa muodossa, vaikka lähtökohtaisesti ne ovat minusta aika kirkkaita yksiköitä. Kaikki aines mikä romaanissa ei ole kelaa, draamakohtaukset tai novelletit, on silkkaa roskaa. Kysymys on siis perinteisestä salakuljetuksesta: romaanimuoto myy, silloin tällöin tarjottu kohtaus pitää lukijan kirjassa, säädellyn eriskummalliset henkilöhahmot imartelevat lukijan tunnistamisviettiä, ja tämän ohessa tarjoillaan ensyklopedinen ydin.