"Seksuaalisuutensa kanssa ei kukaan voi olla vastuussa mistään, vähiten naiset, ja, oikeastaan, ne naiset vielä vähemmän jotka eivät ole esteettisiä eivätkä kevytmielisiä. Normaalin perheenäidin aviorikos, tehdään se sitten salaa tai julki, ei ole karhunpalvelus kenellekään. Aviomiehet jotka tarttuvat puukkoon, kirveeseen taikka edes huoritteluun, eivät ole valmiita seksinsä kanssa. Heillä on vastuuntunto jostakin mistä he eivät toistaiseksi tiedä tarpeeksi: heillä on vastuu naisestaan, vaimostaan, perheestään, kunniastaan, kaikesta siitä, mistä heidän (ei-kevytmielinen) vaimonsa on juuri, tietämättään (mitään itselleen mahtamatta) yritänyt heidät vapauttaa. Petetty perheenisä ei ole vatsahaavainen jos suostuu ymmärtämään mistä hänet pettämisen avulla on vapautettu: vastuusta ja holhouksesta juuri niissä asioissa joille hän ei ilman naisen apua (ilman kevytmielisyyttä) tule milloinkaan voimaan mitään." (Hannu Salama: Ihmisen ääni, 1978)