”Menetettyäni uskon rakkauteen ja siveyteen keksin, että vielä oli jäljellä irstailu, joka hyvinkin pystyy korvaamaan rakkauden, vaientamaan naurut, palauttamaan hiljaisuuden ja ennen kaikkea suomaan kuolemattomuuden. Katsokaahan, kun ihminen on eräällä selvännäköisellä humalan asteella ja makaa yön myöhäisinä tunteina kahden ilotytön välissä tyhjänä kaikista haluista, silloin ei toivo enää ole kidutusta, hänen henkensä hallitsee kaikkia aikoja ja elämäntuska on ikuisiksi ajoiksi ohi.”

– Albert Camus: Putoaminen (1956) Suom. Maijaliisa Auterinen