PASTAPERSE, valkoisilla jauhoilla aikaansaatu taikinamainen normaalia kookkaampi takamus, joka on tyypillinen 22 – 33–vuotiaille kaupunkilaistytöille. Ahdetaan vaivalla liian pieniin farkkuihin ja on jatkuvana puheenaiheena samankaltaisten keskuudessa. P:tä ei verhoilla hamein ja lantiohuivein. Sen houkuttelevuutta pidetään suuremmassa arvossa kuin häpeällisyyttä. Kuitenkin siitä yritetään päästä millä hinnalla hyvänsä. Se on tuhlailevuuden vellova symboli, joka seuraa perässä minne menetkin. Se kertoo kaikkien varantojen samanaikaisesta kerskakulutuksesta, valmiudesta rakkauteen ja ostoksiin minä hetkenä hyvänsä.
Se varastoi energiaa pahan päivän varalle, joka on tänään. Se vetää istumaan silloin kun tulisi juosten kohottaa valmiuksiaan kestää tulevaa kidutusta. Se lämmittää ja pehmustaa kallioilla ja velkavankeudessa. Se ruokkii viikkoja selviytymisolosuhteissa. Sen olemukseen ei kuulu nopealiikkeisyys, assosioivuus tai rokokoon kepeä hyppelehtiväisyys; se on barokin pronssiin valettu ja kissankullalla kuorrutettu monumentti, tai kymmenen lihalajin hanukka-ateria, josta riittää vielä koirille ja hylkiöille, sairaille ja kerettiläisille.