Eräänä päivänä mies ampuu koiransa ja itsensä. Eikö hän tiennyt virkeistä kahdeksantuntisista kannustavien työkavereiden seurassa? Eikö hän tiennyt miltä tuntuu kun on pöytävaraus lauantai-illaksi? Kun odotuttaa kaunista naista hotellin aulassa?
Jos hän oli työtön, rahaton tai toisinajattelija, miksei hän ryöstänyt pankkia ja matkustanut yhdeksi illaksi aurinkoon? Ostanut raikasta kookospähkinään tehtyä drinkkiä, miksei hän ostanut Brasilian sataa kauneinta naista? Vuokrannut Mercedestä, nahkaratin kosketusta, hierovaa moottorinääntä, kirjallista seuraa, miksi ei kymmentä koskettavinta säettä? Miksei hän maannut aurinkotuolissa ja ampunut lintua taivaalta, kampittanut pikkupoikaa ja varastanut hänen äitiään? Eikö hän tiennyt että on tekoja joiden jälkeen ihminen lakkaa pelkäämästä? Jonka jälkeen hän voi käyttää kaikkia kykyjään, eikä pelko kahlitse häntä? Miksei hän mennyt plastiikkakirurgille ja muuttanut loppuiäkseen ikuiseen onneen? Eikö hän tiennyt miten onnelliseksi tekevät lääke ja huume? Eikö hän tiennyt että ei ole masennuta ja krapulaa? Eikö hän tiennyt että on olemassa Jumala? Luuliko hän arvaavansa onnen arvaamattomuuden? Eikö hän tiennyt että ihmisen saa leijumaan puolen metrin korkeuteen? Eikö hän tiennyt Emmylou Harrisista? Eikö hän tiennyt miehestä joka halusi junan alle, mutta ensin ajettuaan sillä maailman ääriin? Eikö hän tiennyt niistä vapauttavasti säkeistä jotka mies kirjoitti ravintolavaunussa? Niistä maisemista? Alkoholista? Lihallisesta rakkaudesta jota löytyi kaikkiin tarpeisiin joka vaunusta? Eikö hän tiennyt yhä uusista hienovaraisista onnentiloista joita jokainen uusi raja synnytti? Eikö hän tiennyt että mies halusi junan alle luettuaan listan elämän ihanimmista asioista?