”Runon alku on vähäinen,
ja se loppuu hyvin nopeasti.
Eikö sitä voisi saada kestämään pidempään.”

– Matti Tiisala: Runo jonka julkaiseminen heti, yksin, on välttämätöntä (katkelma)

”Ainakin minä olen vakuuttunut, että parhaimmillaan pitkä runo pesee aina lyhyen, kirjoittajasta riippumatta. Lyhyen runon ainaisena vaarana on suistua aforistiseksi viisasteluksi, yleissyvälliseksi ohjeeksi, siitä ’miten pitäisi elää’.”

– Jarkko Tontti: Nuori Voima 6/2004.