Haudankaivajan työ on kaivaa niin syvään,
niin vesien alle, niin seinien taakse,
ettei kuollut voi kuulla mitä hänestä puhutaan.
Hyvät sanat tulevat aina liian myöhään.
Nosturikuski on kuollut.
Kun hänet on laskettu hautaan,
nouseeko kaupungissa enää mikään?
Vain pastorin ääni, kun hän muistelee työmiestä:
arkiaamuisin auringonnousua vasten näimme
hänet kiipeämässä nosturiin,
niin valtaviin korkeuksiin, niin pilvien ylle
hän kohotti tunnotonta ainetta,
ja nyt, kevyempänä henkäystä hän ylittää nämä korkeudet.