Steriili istui Hansassa Saarikosken pöytään ja kuunteli tunti tolkulla kun runoilija valitti saamattomuuttaan. Ja miten steriili viihtyi! Tästä lähin istun aina luomispakkoisten seurassa, ajatteli steriili jota ei luonnollisestikaan vaivannut minkäänlaiset produktiivisuuspassiot. Steriili ei ollut väkijoukoissa viihtyvää tyyppiä, tietenkään, koska hänen intohimonsa ei ollut kasvussa vaan pysyttelyssä. Saarikosken oli turvallista puhua hänenlaiselleen, maine ei kärsisi vaikka tekisi tunnustuksia.
Mutta kun pöytään tuli pyöreä nainen tervehtimään steriiliä, ampui Turhamaisuus piikkinsä Saarikoskeen. Hän kaivoi Marimekostaan liuskoja pöydälle. Niissä oli äärettömästi tyhjää tilaa, paperin yläreunassa aina kaksi riviä tekstiä. Saarikoski tiesi että kaksirivien kirjoittajana hän oli maailmanluokan mies.
”Kuin söisin mustaa leipää hitaasti / teen lähtöä hänen luotaan”.
Steriili tykkäsi tyhjästä tilasta. Saarikoski poistui naisen kanssa oville.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti