Kävisi niin, että olisi pitkään runkkaillut ikkunoista poissa
ja tajuaisi yhtenä päivänä seinäpeilin,
joka on tunnollisesti heijastanut kaiken.
Naapuri on tietenkin grillailemassa siinä ikkunan alla.
Mistä sitä tietää miten mikäkin asia lähtee kasvamaan,
kuin pakastimesta karannut virus tai väärä raha,
kädestä käteen, vauvan vatsaan ja sieltä viemäriin ja sihdinpuhdistajan taskuun.
Peilejä on kaikkialla ja laitteita jotka sieppaavat lennosta ajatuksetkin.
Jossakin hiekkarannalla joku siirtyi äkkiä viisikymmentä metriä
kangastukseksi nudistipuolelle, vai oliko se toisinpäin.
Jos heijastukset ja sähköt ovat oikeanlaiset, ihminen voi näkyä missä vain.
Ja kaikki tallentuu jonnekin. Kaikki on purettavissa jostakin.
Kerran kävi niin, että huoneessa jossa murhattiin,
oli niin huono levysoitin, että neula kaiversi kirkaisun levyyn,
josta sitten poliisi kuunteli ja tuomitsi.
Sama kävi savenvalajalle: avunhuuto jännittyi sorvissa pyörivään ruukkuun
ja pystyttiin purkamaan ja tallettamaan MD-soittimella.
Taitava etsivä tajusi mahdollisuuden, eikä jättänyt kokeilematta.
Hajotti ruukun ja äänitti. Myöhemmin kun studiossa poisti
ruukun särkymisen taajuudet, jäi jäljelle kauhea kuoleman huuto.
Ei parane puhua mitään mitä ei halua kuulla seuraavana päivänä uutisissa.
Ukkosen kaatamiin puihin on talletettuna valtavia jännitteitä.
Niiden lähellä ei kannata liikkua.
keskiviikkona, toukokuuta 18, 2005
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti