torstaina, toukokuuta 26, 2005
Kohta on niin kuuma, ettei voi valvoa kuin öisin ja silloinkin märkiin pyyhkeisiin kääriytyneenä. Tällaisessa vanhassa puutalossa kesä merkitsee ennen kaikkea mummolan hajua, joka täyttää talon kun aurinko lämmittää sitä. Oli taas kerran typerää lykätä työt talven viileiltä kesäkuukausille. Avuksi verkkopaita, kuumat tuliset juomat ja lihallisuuden nihilointi. Niillä ei hävyttömän pitkälle pääse. Joskus olen vetänyt roikan pihalle ja yrittänyt kirjoitella ulkosalla. Mutta aurinko pehmentää pään tehokkaasti. Saa naputella henkensä hädässä jos haluaa jotakin paperille. Aurinko tuhoaa ensin aivot (sisuksen) ja vasta sen jälkeen pinnan. Auringonpalvonta on kansanhurskauden muoto jossa uhri ja palvoja on sama henkilö.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti