William Butler Yeatsin runo Innisfreen järvisaari (The Lake Isle of Innisfree) on niin kaikkialta luettavissa, että siteeraan siitä vain itseäni juuri nyt miellyttävän säkeen:
"mehiläisiäni yksin kuuntelen" (Aale Tynni).
Ja lisäksi: runouden kultakaupungin olisi oltava kuvan jehovalainen, eikä mikään kahviloiden Pariisi tai Moskovan valot. Eksoottista naapuria hämmästelevän ja intoilevan turistin säkeitä ei kukaan jaksa lukea. Miksi? Koska Pariisista tulee hetkessä kotimaa kotimaan vittumaisuuksineen, mutta ajantakainen kiiltokuva on ja pysyy.